Oulujärven kierros

Huh hellettä, jos ei ole helppoa ajaa räntäsateessa, niin veronsa se vaatii hellekelitkin. Viime sunnuntaina alkanut kesä jatkaa täydellä terällään, viikonlopun saldona on kirvelevät käsivarret ja hyvät rusketusraitojen alut. Eikä vaatinut kuin Oulujärven kiertämisen pyörräillen.

Edellisestä "viisastuneena" aloitin valmistautumisen jo torstaina; käymällä kaupassa. Mukaan tarttui pasta-ateria aineksia ja kinkkusuikaleita sattumisiksi, kuivattuja hedelmiä sekä suolapähkinöitä. Ja tärkeimpänä ehkä magnesiumilla vahvistettua kivennäisvettä, jota aloin samantieen torstain iltalenkin yhteydessä.

Perjantaina tein iltaruuaksi pasta-aterian. Miten muka voivat riittää 2:lle, kun ei tehnyt tiukkaakaan syödä kinkkusuikaleitten kera? Kun kelit oli mitä oli, kävin pyörittelemässä jalat vetreiksi. Samalla nautinkin kesän ensimmäisen jäätelötötterön. Loppuillan tankkailinkin kivennäisvettä ja pakkasin pyörän. Laukkuihin meni kyllä aikavarmasti liikaa kampetta, kun varautu ajamaan koko matkan vesisateessa ja kylmemmissä lämpötiloissa. Ei oikein voi uskoa että yöllä lämpötila ei tippuisi alle 10°C:n ja Kajaanin sääennusteeseen ilmaantui pisaroita yölle. No, sitä reenataan LEL:lliä varten ja sen mukaisella varustuksella lähdetään. Tosin tällä kertaa testaan varavalaistuksen toimivuuden dynamovalon sijasta. 08-lenkin takkikin lähtee mukaan, jos se sattuu olemaankin normaalimmat kelit kuin ennustetaan. Lokarit sentään jätin kyydistä, peesaajathan niistä kuitenkin enemmän nauttii :) Senkin totesin, että uusi pienempi laukku, saa sittenkin jäädä näille lyhyemmille matkoille. Ortliebin laukku on isompi, vedenkestävä ja menee uuden laukun parempaan telineeseen. Jotain uutta on siis päätetty.


Lauantai aamusta, taas kerran, herään ennen kellon sointia; ei, viellä ei tarvitse nousta ja luvassa on valvomista. En saa kuitenkaan enään unesta kiinni ja nousenkin aamukahvin keittoon. Vilkaisu ulos kertoo kelin olevan aivan loistava ja vilkaisu ennusteiseen lupailee saman jatkuvan seuraavat 24h. Edelleen on pientä lupausta vesisateesta ja tuuli on "onneksi" ainaskin alkumatkan Kajaaniin asti vastainen. Pitäähän sitä jokin brevetti-kelin elementeistä olla kunnossa.

Jo ennen klo 9 lähden valumaan kohti startti-paikkaa, Kaakkurin teboilia. Tällä kertaa ei tarvitse selitellä tekemisiää. Lelli-ryhmämme aktiivi Korhonen on järjestellyt lähtö/maalin ja taukopaikat sekä Pyhännälle erillisen, ihan meitä varten järjestetyn taukopaikan. Iso kiitos siittä Korhoselle, ei tarvitse nyt selitellä ja pelailla aukioloaikojen kanssa. Eli eiköhän lähetä rikkomaan aikaisempaa 22h:n ennätystä.

Teboilille kokoontui 15 kuskia; kovakuntoisia ja yhtä hulluja kaikki. Tästä tuli 08-lenkki-lelliryhmän ensimmäinen yhteisharjoitus, kun Stan ja Ijh saapuivat Ouluun ajamaan 400km lenkkiä.

Lähdön odottelua

Porukka jakaantui lähtöpaikalla kahteen, kovakuntoisempaan kuumaan ryhmään ja meihin nautiskelijoihin. Kuuma ryhmä lähtee ajamaan n.30kmh vauhdilla ja muut leppoisammalla 25-27kmh vauhdilla. Jotain kaikille ja kaikki tyylillään, vapaa vauhtinen tapahtumahan brevetti on. Käytäntö ja mukavuushan se vaan yleensä ajaa ajamaan sopivissa ryhmissä.

Kun kuuma ryhmä pääsi valoista jatkamaan matkaa, polkasi hitaamatkin pyörät käyntiin ja lähti liikkeelle; odottamaan samoihin valoihin. Ensimmäiseksi oli luvassa ehkä reissun rasittavin vaihe, pääseminen väljemmille vesille Kaakkurin ja Kempeleen liikenneryysiksistä. Aluksi vallattiin porukalla kevyen liikenteen väylää ja Zeppeliinin jälkeen siiryttiin ajoradalle jonoon. Viellä väljemmillä teillä ajeltiinkin pari jonossa.

Ajotavaksi valittiin ns. telaketju. Ajomuodostelemassa etummainen pari vaihtuu jatkuvasti, hienosäädön jälkeen sopivan hetken kuluttua. Ketjussa toinen linja ajaa hieman nopeammin kuin toinen, jatkuvasti siirtyen jonossa eteenpäin ja toinen hieman hiljempaa kohti letkan perää. Ei missään vaiheessa siis ole kolmea rinnan tiellä ja juttukaveri vaihtuu jatkuvasti. Pitkällä matkalla tietenkin muodostuu ongelmaksi se, että mikä juttu jäi kenenkin kanssa kesken edellisellä kerralla.

Letkassa ajeltiin, vastatuullesta huolimatta, alkuperäistä nopeutta. Kovimmissa puuskissa ja ylämäissä hiljentyi. Ja kaikki veti sen minkä jaksoivat, yhteisellä taipaleella ollaan ja porukassa ajetaan loppuun asti. Ja kun koitti alamäki, tai jopa myötäinen tuuli, nousi vauhti ja kaikki pysyi mukana ja tavoitteesiin päästiin.

Lämmintä piisaa, Polarin mukaan 7...31°C

 

Ja kuten aina, parastahan näissä reissuissa on tauot. Tien päällä kun pysähdyttiin ihmettelmään, käsi suuntasi heti eväspussille. Sinnehän se suuntasi muutenkin ainakun oli letkan perällä. Taukoja koitettiin jaotella hieman. Lyhyempiin leimastaukoihin ja ateriataukoihin. Mitä sitä hulluja. Tässähän kulutetaan enerkiaa eli saavutettuja linjoja. Linjoista pitää pitää huolta, eli joka kontrollilla syötiin, enemmän tai vähemmän. Ja pysähdyttiin sitä muutenkin, ihan vain täyttämään juomapulloja = syömään :)

Varsinaiset ateriatauot pidettiin Vaalassa, Kajaanissa ja Pyhännällä. Vaalassa oli tarjolla tällä kertaa nakkikeittoa, maittavaa sinällänsä, mutta jokin einiinmukavamauste oli mukana. Saatiin jopa oma kabinetti vallattua sieltä. Ja olihan selkeä hajurako muiden ja meidän välillä ;) Kajaanissa satuttiin apsille ruuhka-aikaan, eli muut kaupat oli jo kiinni. Siittä huolimatta halukkaat saivat hamppari aterian. Itse tyydyin kahviin ja sämpylään. Sekä angry birds limppaan, ja kismet-patukkaan, ja juotavaan jugurttiin ja kivennäisveteen. Pyhännällä oli paikallisen nuorisoseuran järjestämä ruokailu, saatiin syötäväksi lihakeittoa, leipää ja banaania. Ja tietenkin kahvia.

Vaalan nakkikeitto

Pyöräilijäkabinetti

Pyhännän nuoriso

Pyhännän lihakeitto

Paltamossa ja Tupoksella pistäydyttiin vain helteen takia täyttämässä juomapulloja. Mutta hyvin kerkesi Paltamossakin syömään jäätelöä ja Tupoksella nauttimaan aamukahvit. Eihän meillä mikään kiirre ole.

Muhoksella tein sentään muutoksen tapoihini. Pysähdyttiin aamukahville. Kaakkurissa juotu aamukahvi ja syöty munkki maistui sen verta vahvasti viellä että tyydyin ihan vain kivennäisveteen ja suklaapatukkaan. Tais olla jokin kohtaus päällä, selväjärkisyys?

Pienempiä taukoja oli siellä suntäällä. Välillä ihan tarkoituksella varjoissa paikoissa, vaikka yleensä katellut ne aurinkoiset paikat. Alkuun mentiin jopa kontrollien väliset matkat ilman jaloitteluja, mutta matka painaa ja lämpötila laskee yötä vasten niin lopussa pysähdyltiin jopa tunneittain. Ja kun tuon polven kanssa on saannut taistella, niin pitihän se porukka ajattaa Kontiomäen shellin pihalle, jyrkemmän mäen kautta kuin ensi kertaa huomaamani bussipysäkki tiehaaran kohdalla. Aina se vaan kulkupeli kääntyy shellin pihaan kun täälläpäin on liikkeellä. Eipäsiin, alko tuntumaan polvessa siltä että kipua on luvassa jos ei sitä suojaa jotenkin.

Varjo on hyvä taukopaikka

Jos Oulun-Kempele väli oli ikävä, niin sitä oli nyt Kajaanin läpiajokin. Aikasemmin ollaan ajettu Kajaanin läpi pari tuntia myöhemmin, jolloin liikenne on jo loppunut. Nyt oltiin iltaryysiksen aikaan paikalla ja yksi kaatuminenki saatiin valitettavasti aikaan. Onneksi ei mitään vakavampaa, kaikki jatkoi matkaa. Mutta mutkitella saatiin, kävelijöitten ja muitten liikkujien kanssa. Kajaanissa alettiin jo arpomaan yövaatetustakin. Hieman lisättiin vaatetusta, mutta päätettiin myöhemmin pysähtyä uudelleen sytytteleen valoja, jolloin voi tarkistaa varustusta, ainakin heijastinliivejen suhteen.

Kajaanista jatkettiin matkaa kohti Pyhäntää. Olikin reittiohjeen mukaisesti helpon väli. Kolme kertaa oikealle ja kerran vasemmalle. Matkaa kuitenkin n. 70km. Ja lopussa kuitenkin viellä hieman arvottiin, kun ei ollut kukaan ennen käynnyt Pyhännän nuokkarilla. Perille löydettiin kuitenkin ja soppa maistui hyvältä. Matka sujui hyvin. Aurinko alkoi laskemaan ja yö saapumaan seudulle. Luonto on aivan erillainen loppuillasta ja yöstä. Sitä ei vaan huomaa kun autossa istuu. Auringon lasku on yksi hyvä syy ajella pyörällä yön yli. Toinen on auringon nousu ja kolmas itse kesäyö. Koittakaapa joskus, ihan huviksenne vaan.

Pyhännällä saatiin ilmatieteenlaitoksen vesisade. Se pari kokonaista minuuttia. Se kuitenkin riitti siihen että laukkuja purettiin ja varustuksia muokattiin. Liikkeellekun päästiin, oli kuitenkin kuivaa ja tiekin kuivui parin kilometrin matkalla. Se siittä sateesta sitten.

Loppumatkalla alkoi jo huomaamaan matkan vaatineen veronsa. Taukoja pidettiin tiheämpään ja varustuksia säädeltiin. Kestilässä itsekkin onnistuin kallistamaan eturattaan suoraan jalan päälle. Ja kun ei cpu toiminut nopeimillaan, jatkoi pyörän kallistamista. Loppumatka nautittiinkin sitten hieman kipeytyneestä jalasta.

Näillä pidemmillä matkoilla on ollut yksi kohokohta ylitse muiden, auringonnousu. Vaikka lämpötila laskee parikin astetta, on sekin sen väärti. On hienoa ajella aamun läpi ja haistella aamun tuoksuja ja kuunnella luonnon heräämistä. Vaikka alustavissa suunnitelmissa on ajaa LEL yötauoilla, niin eiköhän sielläkin yksi yö poljeskella. Mutta siellä mennään kuitenkin muilla ehdoilla. Omasta mielestä tuntuu tommonen 300-350km olevan hyvä päivämatka. Ei Stan, ensimmäistä yötä ei poljeta jos ei ole pakko. Seuraavista ei sitten tiedä, voi iskeä "kiirre" jossakkin välissä.

Varavalokin toimi kohtuullisesti, kunhan vain osasi suunnata oikeaan asentoon niin se näytti ajolinjan kolotkin. Harmillisen huonosti vaan riittävät akut, ei edes koko yön pimeyttä, mitä se nyt 3-4h oli milloin valoja "tarvi". Letkassa kun ajettiin, niin eteennäyttäviä valoja tarvinnut kuin keulassa, muuten riitti huomiovalo. No onneksi on vain varavalona. Ja mukaan lähtee viellä kartanlukua varten otsalamppu, jossa on myös riittävästi tehoa, mutta akkukäyttöinen.

Ouluun saavuttiin kaikki enemmän ja vähemmän paremmassa kunnossa. Innokkaimmat koittivat nostaa jopa nopeutta viimeiselle etapille. Itse jäin ajeleen loppupäähän. Maaliin Kaakkuriin tultiin kuitenkin yhtäaikaa, 3,5h kuumaa ryhmää myöhemmin.

Kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa, maalissa klo 600, 20h lähdöstä.

Maalissa olin suhtkunnossa, mutta nälkäinen. Onneksi teboililta saa aamiaista. Pari lautallista pekonia/kokkelia/nakkeja/lihapullia ja leipää sekä kahvia niin alkoi elämä taas hymyillä. Paitsi että meni hieman liikaa aikaa. Jalat eivät meinanneet toimia enään kotimatkalla, olipa vaikea viimeinen 10 kilometrinen :)

Aamiainen, 1. kattaus

Lyhyesti yhteenvetona; hyvä reissu. Kelit suosi, ehkä liikaakin. Ei satanut ollenkaan mutta päivällä oli hieman liian kuuma. Porukassa kun ajettiin, niin ei vastatuuli haitannut yhtään, kiitos kaikille kanssa polkijoille. Mitä varustepuolesta opittiin, niin varavalolle otetaan mukaan normipattereita bag-droppeihin, lähtiessä vaihdetaan uudet patterit takavaloihin, kevättakki jää kotio ja tilalle otetaan pitkä hihaisia ajopaitoja ja/tai tuulitakkeja, uusien irtolahkeitten tilalle hankittava ohuemmat lahkeet. Pokkari lähtee mukaan mutta jokin parempi tapa liittää kuvia tänne pitää keksiä.

Nyt lepoa ja projektin hoitamista. 600km matka pitäs päättää, lähdenkö satakuntaan ajamaan vai ajanko paikallisen lenkin. Kierroksen fb-ryhmässähän tietty alkoi kevyt uhoaminen, syksymällä muka ajettaisiin 600km/24h. No, silloin on kesän tavoitteet ajettu niin voisi repästä, jos on LEL:n jälkeen hengissä.

projektikin etenee