Miksi ajan pitkiä matkoja

Fillari-foorumille ilmaantui Flechen ajaneen aloittamana keskusteluketju aiheena "miksi en aja brevettejä". Olivat keskenään 4 joukkueen kuskit pohtineet miksei muut aja näitä "ylipitkiä" lenkkejä. Vastauksinahan tuli ne normaalit: ei aikaa, turhaa ajaa niin pitkiä matkoja, tylsää kattoa niin kauan valkoista viivaa, reitin suunnittelun vaiva, leimaamisen vaiva ja muu "raskas" byrokratia.

Mielenkiinnosta seurasin ketjua, kunnes joku nosti esiin kysymyksen: miksi ajat brevettejä? Tätä on kysytty oikeassakin elamassa.

Eli miksi ajan polkupyörällä enemmän kuin arkiajot (joitakin kilometrejä) kun autollakin pääsee. Tai miksi enemmän kuin kuntoilu vaatii.

Arkiajot on helppo selittää, toimistolle on matkaa 2,5km. Talvella menee autolla kauemmin ja palelee enemmän. Kesällä menee sama aika, minkä on ennemmin ulkona. Vesisade ei haittaa, kun laittaa sadekamppeet päälle. Ja bensahan maksaa jo 1,6€/l.

Muut syyt onkin sitten vaikeampia. Pyöräilyn löysin 2004, jolloin piti keksiä jotain liikunnallista ja sopivasti houkuteltiin mukaan Ahvenanmaan kierrokselle. Pari kesää meni mukavasti hybriideillä ajellessa, kunnes näin maantiepyörät vauhdissa. Ja sopivaan hintaan oli paikallisessa pyöräliikkeessä semmonen tarjolla. Siittä alkoikin alamäki.

Pari kesää mukamasti treenasin. Tein ohjelman ja join litkuja ja muutenkin ns. terveellisesti. Jokin kuitenkin oli vialla. Kieli ketjuissa polkiessa kaipasin jotain muuta. Kävin ajamassa pitkiä kuntoajoja; Pirkan pyöräily, Myllyn pyöräily, Kallaveden kierros, Röret Runt. Matkat oli mukavia +200km, maisemat hienoja (paitsi Röret Runtissa jossa kyllästy jo 20km jälkeen). Tunnelma oli jotain ... en osaa sanoa ... kilpailullinen. Etenkin viimeisin Pirkan kierros sai p*skan maun suuhun. Tour de Hellsinkiin en edes suostu osallistumaan lukemieni kokemusten perusteella, kello käy ja kasoja syntyy. Ei, ei ole minun juttu. Eikä noita auta yhtään että pitäisi autoilla 600+km ja majoittua jonnekkin kahdeksi yöksi.

Eikä mulla kroppa kestä edes näitä paikallisia kinkereitä, tai pää. Tunnelma sinällänsä ihan rento, mutta Sangin tempomestaruuskisassakin johon osallistuin, pyöri paikoilla +1h kun muut valmistautuu ja polje 15min, jee. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan autolla mennä. Sama homma paikallisessa cc-mestaruuskisassa ja muissa kilpailullisssa tapahtumissa, selkä kestää sen mitä kestää ja loppu huilitaan.

Sitten yhtenä keväänä paikallinen aktiivi järjesti Ouluun 200km brevetin. Ajettiin kevät klassikoksi muodostuva lenkki rauhalliseen tahtiin välillä syöden. Jee, tästä tykkää. Eikä tarvinut ajaa puolta Suomea läpi pitkän lenkin takia. Saman tien aloinki jo suunnitteleen seuraavia matkoja, joita ei tarvinnut edes yksin ajaa. Vaikka kyllä yksinkin ole ihan tyytyväisenä ajeleskellut Sotkamoon pitsalle. Se vaan jotenkin lepää mieli kun ajaa omalle kunnolle sopivaa vauhtia pitkän matkaa, näkee kelien vaihtelut; auringon laskun, kesä yön, auringon nousun. Päivällähän ajellaan muutenkin, kisoissakin. Ja kun sattuu olemaan samanhenkistä porukkaa seurana, niin mikä siinnä ollessa. Sateetkaan haittaa, ei edes vaikka räntänä tulisi. Voittaa sadekelitkin kotiolot. Ja onhan sitä poissa pahan teosta, kun aamulla pitäisi taas mennä.

Eli tiivistettynä: Päässä ei tarvitse olla iso vika, kunhan se on oikeassa paikassa. Tämä nyt sattuu olemaan minun juttu. Toisille on juokseminen, auton värkkääminen, golf, kilpaurheilu tai jotain samapa se mulle.

On noita fyysisiäkin tekosyitä. Kisakiree maantiepyörä aiheutti selkäkipuja, nykyinen pitkät matkat mielessä valittu pyörä ei. On numeron isompi kuin mitä tarjottiin kaupassa tai normaaleilla netistä löytyneillä oheistuksilla olisi ollut. Selkä kuitenkin kiittää 600km jälkeenkin. Pyörää hankkiessa, suosittelen tutustumaan Competive Cyclist:n mitoitussivustoon

Olen aina tykännyt ajaa pitkiä matkoja. Ei kait sitä muuten olisi 8 kesälomaa vietetty pyörän kanssa tien päällä. Pitkillä matkoilla mieli lepää ja maisemat vaihtuu.

Noihin FF:n ongelma kohtiin lyhyesti vastaten:
Aikatauluongelmat; taitavat olla ennemminkin järjestelykyvyn puutetta ja omien valintojen aiheuttamaa. Tietenkin, mikäs minä olen sinkkuna sanomaan.

Reitin suunnittelu; sehän osa matkaa. Ja tarpeeksikun on pyöritellyt karttoja, niin ei suunnittelu vie aikaa.

Byrokratia; yhden sähköpostin kirjoitus keväällä korttien tilaamista varten ja kausi ja korttimaksujen hoitaminen. Matkan jälkeen GPS-jäljen ja/tai karttalinkin lähettäminen sekä täytetyn kortin postitus. Vaikeaa. Tai osallistuminen järjestettyyn tapahtumaan, missä voi hoitaa maksut ja järjestäjä loput.Ok, helpottu tälle vuodelle, tuli paikalliset järjestäjät ja GPS-jäljet hyväksytään reittikuvaukseksi.

Korttien leimaus. Jos ei kehtaa tai näkee vaivalloiseksi leiman pyytämisen niin kahvikuitti kelpaa kunhan niittaa oikeaan kohtaan. Ei pärkyle, pitäähän korttiin merkata paikka, aika ja km-määrä. Meni vaikeaksi. No, itse kuitenkin mielelläni käyn välillä kahvilla, syömässä ja täyttämässä juomapullot. Juttelu myyjälle/ttärälle on vain plussaa. Ja prkl, saattaa sitä joskus muillekkin asiakkaille selitteleen ajelemisia. Ei ei hyvä näin epäsosiaaliselle ihmiselle.

Ajon viemä aika; ei ole ainakaan minulle ongelma vaikka yksin ajaisin. Sopivassa porukassa viellä hauskempaa, onneksi muitakin pitkän matkan kuskeja löytyy.

Joo, edellä oleva teksti sisältää sarkasmia ja omia mielipiteitä. Jokainen saa ajaa miten haluaa, lyhyitä matkoja kieli ketjuissa kilpailuvietin viemänä, ylipitkiä matkoja aikataulun mukaan tai jotain siltä väliltä.

Mutta siinnä menee liian pitkälle, kun kun aletaan laukomaan omia mielipiteitä ainoina oikeina totuuksina. Prkl, minä ainaskin haluan ajaa sinne auringon laskuun ja viellä takaskin. Jos ei sovi harjoitusohjelmaa pitkät matkat, kun rikkoo hermotuksen niin eh, älä aja sitten, mutta älä tuomitse muitten halua ajaa. Eikä se palautuminen nyt niin kauheasti vie. 400km jälkeen olin jo keskiviikkona "kovalla" lenkillä. Ei sitä muuten ole ihmiset ajaneet PBP:tä vuodesta 1891 lähtien tai maailmalla sadat ihmiset ihan huvikseen useita 200+ matkoja useina päivinä peräkkäin, jos pitkien matkojen ajaminen tuhoaa hermostuksen tai kropan jotenkin. Se on kait se mihin tähtää ja mitä haluaa. 1000km matkan ajaminen määräaikaan vaatinee erillaisen harjoitusohjelman kuin 10km tempo?