Aina ei voi onnistua

Edes pikkupyörälenkillä.

Viikonlopun kuviot olivat melko selkiät jo edellisen viikonlopun jäljiltä. Pitkää matkaa poljetaan. Ensimmäisenä oli tietenkin ajatus poljeskella Kemiin Oijärven kautta, semmonen mukava 80-100km:n mutka 4-tiehen verrattuna. Maisemat (4-tien laitaa saa katella autostakin ihantarpeeksi) ja muu liikenne (jota tuolla ei käytännössä ole vrt. 4-tie) on kyllä niin paljo paremmat että ennemmin sitä kautta.

Lauantai-aamusta nousin virkeenä siinnä kuuden aikaan, keittelin kahvit ja puurot ja tarkistin viimeisimmät sääennusteet; viileetä ja todennäköisesti sataa. Ok, varustautumiskysymyshän se vaan on. Joten sopivat vaatteet päälle, jalkaan pari-kolme vuotta käytössä olleet välikauden housut ovat just soppelit.

Laitoin kamppeet päälle ja kannoin illalla valmiiksi pakatun pyörän ulos. Tällä kertaa laukuista löyty ihmismäisemmät vaatteet tiukkojen spandexien sijasta. Hyvin näyttävät mahtuva; hyvä tietää tulevan varalle.

Siinnäkun sitten aloin valmistautumaan liikkeelle lähtöön; GPS päälle ja sykemittari mittaaman, heitin jalan vaakaputken yli ja samalla kuului repeytyvän kankaan ääni. Ei housut enää kestäneet venyttämistä. Ei siinnä sitten auttanut kun palailla sisälle ja matkalla naureskella naapurin kanssa kohtaloa.

Ei tässä muuten niin isoa ongelmaa olisi ollut, jos ei olisi ollut välikausi. Eli talvikamppeet turhan paksuja eikä kesäkamppeilla viellä pärjää. Eli ei auttanut kuin perua lähtö ja alkaa ihmetteleen uusia kamppeita, nää kelit jatkuu viellä.

Kauppojen auettua, hain fillarifoorumilla kehutut housut paikallisesta urheiluliikkeestä kun sattui olemaan saatavilla. Samalla pyörähdin toisessa pyöräilyliikkeessä vilkaisemassa kenkätarjontaa, ja muutenkin tappamassa aikaa. Pois lähtiessä muistin että arkipyörästä meni laakerikehät ns. paskaksi. Ihmekkään kun ei tuntunut toimivan.

laakerikehät palasina rätin päällä

Kun uudet kehät oli sopivasti saatavilla sopivaan hintaan ulkoistin ne mukaan ja lähdin kotio asennushommiin. Kotosalla keitin kyllä ensin kahvit ja kaiveskelin internetin ihmeellisestä maailmasta fauber-keskiön räjäytyskuvan. Kuvan avulla paketti menikin kasaan ensi yrittämällä.

Ennen kasausta kävin kyllä pienellä lenkillä, joka muuttui sateen alkamisen takia Alakylätempoksi. Parani tämän vuoden aika 2,5 minuutilla. Mutta mikä on kunnon vaikutus, mikä on varusteiden vaikutus (32mm kumeista -> 25mm) ja mikä kelin, sateesta haluaa yllättäen äkkiä pois.

Lenkiltä kun pääsin, kävin moikkaamassa Oulussa käväsemässä ollutta serkkuani, ja samalla hieman syömässä.

Kun pyörän sain kasaan, niin pitihän sitä lähtä koeajolle, eli "patiolle" ... eiku siis, eiku joo. Ei kahvia näin myöhään illasta. Hain lähikaupasta oluen palkitsemaan itseni hyvin tehdystä työstä. Pyörä toimii kuin uusi, ainaskin kampien suhteen.

Jaa, kello tuli jo sen verta, että jatkan sunnuntain tapahtumista seuraavassa osassa.