Aina ei voi onnistua pt.2

Jatketaanpa viikonlopun purkamista, vaikka tämä viikko onkin ollut jo paljon parempi; maanantaina sain varmuuden että Peugeotin maantiepyörän runkoon saa uuden keskiön ja juurikin kävin ensi lenkin tälle kesälle lyhyissä kamppeissa, kohta on taas kunnolliset rusketusraidat.

Kuitenkin, sunnuntaina oli tarkoitus ajaa pitkä lenkki, kun ei lauantaina onnistunut. Koska oli äitienpäivä, useammat kaupat on kiinni. Reitin katsoin samaisesta syystä etelän suuntaa, pohjoisessa ei ole Oijärven reitillä mitään paikkaa auki eikä nelosen varsi innosta. Etelässä on kuitenkin ainaskin aakkospaareja auki; Pulkkilassa ja Vaalassa sekä Nesteet Limingassa ja Muhoksella. Paavolassa pitäisi olla grillin auki ja Vihannissa mahdollisesti ST1:n. Reitille tulee pituutta sattumoisin n.300km, eli väliin jäännyttä brevettiä lähetään yrittään soolona.

Huonosti nukutun yön jälkeen, vilkaisin säätilaa klo 6, oli ulkona +2°C ja sateenoloista. Yr.no ennustaa päivälle max 8°C ja ilmatieteenlaitos naurettavat 18°C, eihän tommosia voi uskoa eli välikelin kamppeet päälle; kengätkin kun en sadesuojista niin välitä.

Hieman ennen 7 olen Valtsulla ajatuksella ottaa nollakuitti automaatista. Ainoa vaan ettei ajatustoimi ja kuitti jää saamatta, sama se ajellaan muuten vaan.

Tuulihan on tietenkin vastainen, jo ennen Liminkaa alkaa tuntuu että tarttis jottain syödä; aamupuuro ja leipä ei nyt riittänytkään kovin pitkälle. Onneksi Liminganportin Neste on auki, ja siellä tarjolla tuoreita munkkeja ja kahvia.

Kahvin jälkeen 8-tie pätkän jälkeen käännyin kohti Paavolan grilliä, 86-tielle. Sunnuntai-aamun ansioista ei ole paljoa liikennettä, mutta onneksi oli vasta tuuli tekemässä matkasta mielenkiintoista.

Paavolassa yllätän itseni, olen yli puoli tuntia etuajassa?! Ei ole grilli viellä auki. Siihen kuitenkaan jäädä lorvimaan, evästä laukuista ja kohti Vihantia, eiköhän ST1 ole auki, sama matkahan se on kuin "ajateltu" reitti pienemmällä teillä.

Vihannissa vaan kohtaan ikävän yllätyksen, ei ole ST1 eikä kaupat auki. No ei oo vielläkään hätä, toinen juomapullo on viellä käyttämättä. Laukusta siirrän vaan hetken evästä naamaan ennen kuin lähden jatkamaan ja tiputan vesipulloon pari maxim:n poretablettia.

Vihannista suuntaan kohti Pulkkilan ABC:n lounaskattausta, mitähän hyvää olisi tarjolla. Siinnä polkiessa taivaskin selkeentyy, mistä seuraa lämpötilan ramaattinen nousu. Henkilökohtaisestihan en oikein välitä paljoakkaan kovin lämpimistä keleistä. Jos lämpötila on n.20°C tai enempi, pitää juoda kivennäisvettä kramppien ehkäisemiseksi. Ei auta yhtään vaikka ajais lyhyissä kamppeissa. Puolessa välissä pysähdynkin vähentämään vaatetta kramppioireitten takia. Ainoa harmi vaan että tuulee edelleenki kohtuu voimakkaasti, sivusta onneksi. Ja kun tauti on ollut vasta päällä niin ei oikein viitti ihan lyhyille vetässä, eikuitenkaan niin lämmintä ole. Lyhyet ajohanskat kuitenkin käyttöön ja takin alla ole kuin ajopaita. Tuuliliivikin olisi kyllä ollut matkassa. Jälkiviisaana on hyvä sanoa oikeampi ratkaisu tilanteeseen: ajopaita+irtohihat+tuuliliivit ja jalkaan välikelin housujen sijasta sadehousut. Ei sitä vaan aattele kun on "kiirre" ja aikataulu. Eli kaksi virhettä. Eipävaan, silloin tuntu hyvältä ratkaisulta. Auringossa hitusen liikaa, varjopaikoissa siinä ja siinnä oliko liika vähä vai ei.

Ei ne ongelmat tähän tällä etapilla jääneet. Vattaa alko kivistään. Ei tod. kiva juttu. Kun asiaa mietiskelin, niin syynnä ei voi olla kuin syödyt aprikoosit tai maximin poretabut. Kummatkin poistuvat nyt kuitenkin valikoimasta. Aprikooseja meni aikasempina kesinä ihan mukavasti. Tabut lisäsi janon tunnetta, ei ole ennen mennyt 100km pätkällä niin paljoa juomaa kuin nyt Pulkkila-Muhos välillä. Tai on, kesällä 2010 meni aikalailla paljon juomaa Savonlinna-Imatra välillä, karkeasti muistellen n.5l/120km. Mutta silloin oli jo klo7 aikaan mukavat 25°C lämmintä, eli aivan liikaa. No Pulkkilaan kuitenkin pääsin.

ABC:llä oli jokin jyväjemmareitten pirskeet; ajelivat vanhoilla traktoreilla ja mopoilla. Olivat aidanneet edustan niin, ettei saannut pyörää lounaspuolen ikkunan eteen. Joten pyörä kahvilapuolen (=ipanapuolen) eteen ja kamat ikkunapöytään.

Saihan siinnä sitten nauttia lapsien huudosta. Onneksi ruoka oli hyvää ja jälkiruuaksi oli kakkua. Kaupan puolelta hain pulloihin täydennykseksi kivennäisvettä. Monella ABClla on urheiluruokahylly, jonka olen aikaisemmin pistänyt muistiin. Nyt tutkin hyllyä tarkemmin, tarjolla ei vaan ollut kuin proteiinipatukoita eri lajeja. Ja proteiini maistuu nätisti sanottuna paskalle. Eli Fazerin sinistä niitten sijasta.

Pulkkilasta lähdin etukäteen tiedetylle surkeimmalle pätkälle; 4-tien laitaan. Onneksi etelämmässä liikenne on vähäisempää kuin Oulu-Kemi välillä ja matkaa vain vajaa 9km Uljuan tekoaltaalle.

Se, että väänsin menemään tärinäraidan ja pientareen välillä ei riittänyt tälle pätkälle. Vasemman jalan polvi äityi muistuttamaan olemassa olostaan, tämäkin viellä. Ei auta kuin keventää matkantekoa, onneksi kuitenkin sivumyötäistä luvassa. NOT.

Neloselta käännyin Uljuantielle, nätti maalaistie jota ei ole tullut aikasemmin ajettua. Mitään sivumyötäistäa ollutkaan, vaan pyörivää tuulta; välillä vastaan ja välillä jopa myötäistä. Eikä muuten lämpötilakaan yhtään helpottanut, noussut vaan.

Kestilään kuitenkin pyörittelin. Siellä pysähdyin tauolle ihmetteleen kylän meininkejä. Ohi meni yksi (1) pyöräilevä paikallinen sen n.10min tauon aikana. Aikaa meni eväitä syödessä, joo oli kyllä hyvää ja riittävästi ruokaa apsillakin, ja reittiä miettiessä. Brevetti suoritus on jo alkuaan vituroillaan, ei ole leimoja/kuitteja mistään. Tuuli on sen sorttinen että loppu matka Vaalasta Ouluun (n.100km) on vastatuulta. Tulin semmoiseen päätökseen että pitää hieman oikasta. Samoille teille enkä neloselle mene. Eli Muhokselle. On se n. 50km lyhyempi. Ja jos tavoitevauhtia sais pidettyä, olen 22-23 aikaan kotona. Ja paskat. Kun käännyin kohti Muhosta, iski vastatuuli; kova sellainen. Eikä polvi helpottanut yhtään.

Kylmälänkylään asti väänsin menemään, vauhti ollut lähelläkkään 25kmh ilman tuskia. Tällä vauhdilla ole ennen 24:ää kotona ja "virkeänä" töissä aamusta. Siksipä otin oljenkorren käyttöön ja pirautin kaverille. Onse muuten ihana näky, kun raatoauto näkyy horisontissa.

Pitäähän sitä kokea täydellinen epäonnistuminenkin joskus. Sehän vahvistaa, mikä ei tapa. Ja onhan mahdollisuus oppia jotakin.

Pistetäämpä ranskalaisin viivoin asiat mitä meni pieleen, muistaapa sitten joskus kun/jos näitä lukee:
- elä aja tempoa edellisenä iltana, rötvää ennemmin
- elä juo kahvia klo18 jälkeen edellisenä iltana
- elä juo olutta klo21 jälkeen edellisenä iltana, edes sitä yhtä palkinto-olutta.
- elä ota outoja tuotteita koekäyttöön pitkälle lenkille
- varustaudu sään suhteen pahimman (nyt lämpimän kelin) varalta
- syö edellisenä iltana paremmin, esim. pasta-annokset on hyvä
- varmista epävarmat taukopaikat.
- elä lähde sunnuntaina koittaan liika pitkää matkaa, jos maanantaina on velvollisuuksia
- unohda kiirre
- unohda vauhtitavoitteet
- huomioi sääolosuhteet paremmin, pysähdy säätämään varustusta tarvittaessa
- elä lähde soolona vastatuuleen pitkälle matkalle, jos ei ole aivan pakko
- muista aikasemmat vammat; polvi, krampit

Nyt onkin sitten helpompi valmistautua seuraavaan koitokseen, 400km:n Oulujärven kierrokseen. Helppoa, päivällle lupaa +20°C, yöstä ei varmasti ole ilmatieteen lupaamaa +9°C, norskit lupaa nyt +4°C; varaudutaan +2°C. Onneksi sunnuntaina ollaan viimeistään klo13 takas Oulussa, niin ei tarvi ottaa lomaa töistä, töissä on hyvä levätä ;)