Fillari-foorumille ilmaantui Flechen ajaneen aloittamana
keskusteluketju aiheena "miksi en aja brevettejä". Olivat keskenään 4
joukkueen kuskit pohtineet miksei muut aja näitä "ylipitkiä" lenkkejä.
Vastauksinahan tuli ne normaalit: ei aikaa, turhaa ajaa niin pitkiä
matkoja, tylsää kattoa niin kauan valkoista viivaa, reitin suunnittelun
vaiva, leimaamisen vaiva ja muu "raskas" byrokratia.
Mielenkiinnosta
seurasin ketjua, kunnes joku nosti esiin kysymyksen: miksi ajat
brevettejä? Tätä on kysytty oikeassakin elamassa.
Eli miksi ajan polkupyörällä enemmän kuin arkiajot (joitakin kilometrejä) kun autollakin pääsee. Tai miksi enemmän kuin kuntoilu vaatii.
Arkiajot on helppo selittää, toimistolle on matkaa 2,5km. Talvella menee autolla kauemmin ja palelee enemmän. Kesällä menee sama aika, minkä on ennemmin ulkona. Vesisade ei haittaa, kun laittaa sadekamppeet päälle. Ja bensahan maksaa jo 1,6€/l.
Muut syyt onkin sitten vaikeampia. Pyöräilyn löysin 2004, jolloin piti keksiä jotain liikunnallista ja sopivasti houkuteltiin mukaan Ahvenanmaan kierrokselle. Pari kesää meni mukavasti hybriideillä ajellessa, kunnes näin maantiepyörät vauhdissa. Ja sopivaan hintaan oli paikallisessa pyöräliikkeessä semmonen tarjolla. Siittä alkoikin alamäki.
Pari kesää mukamasti treenasin. Tein ohjelman ja join litkuja ja muutenkin ns. terveellisesti. Jokin kuitenkin oli vialla. Kieli ketjuissa polkiessa kaipasin jotain muuta. Kävin ajamassa pitkiä kuntoajoja; Pirkan pyöräily, Myllyn pyöräily, Kallaveden kierros, Röret Runt. Matkat oli mukavia +200km, maisemat hienoja (paitsi Röret Runtissa jossa kyllästy jo 20km jälkeen). Tunnelma oli jotain ... en osaa sanoa ... kilpailullinen. Etenkin viimeisin Pirkan kierros sai p*skan maun suuhun. Tour de Hellsinkiin en edes suostu osallistumaan lukemieni kokemusten perusteella, kello käy ja kasoja syntyy. Ei, ei ole minun juttu. Eikä noita auta yhtään että pitäisi autoilla 600+km ja majoittua jonnekkin kahdeksi yöksi.
Eikä mulla kroppa kestä edes näitä paikallisia kinkereitä, tai pää. Tunnelma sinällänsä ihan rento, mutta Sangin tempomestaruuskisassakin johon osallistuin, pyöri paikoilla +1h kun muut valmistautuu ja polje 15min, jee. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan autolla mennä. Sama homma paikallisessa cc-mestaruuskisassa ja muissa kilpailullisssa tapahtumissa, selkä kestää sen mitä kestää ja loppu huilitaan.
Sitten yhtenä keväänä paikallinen aktiivi järjesti Ouluun 200km brevetin. Ajettiin kevät klassikoksi muodostuva lenkki rauhalliseen tahtiin välillä syöden. Jee, tästä tykkää. Eikä tarvinut ajaa puolta Suomea läpi pitkän lenkin takia. Saman tien aloinki jo suunnitteleen seuraavia matkoja, joita ei tarvinnut edes yksin ajaa. Vaikka kyllä yksinkin ole ihan tyytyväisenä ajeleskellut Sotkamoon pitsalle. Se vaan jotenkin lepää mieli kun ajaa omalle kunnolle sopivaa vauhtia pitkän matkaa, näkee kelien vaihtelut; auringon laskun, kesä yön, auringon nousun. Päivällähän ajellaan muutenkin, kisoissakin. Ja kun sattuu olemaan samanhenkistä porukkaa seurana, niin mikä siinnä ollessa. Sateetkaan haittaa, ei edes vaikka räntänä tulisi. Voittaa sadekelitkin kotiolot. Ja onhan sitä poissa pahan teosta, kun aamulla pitäisi taas mennä.
Eli tiivistettynä: Päässä ei tarvitse olla iso vika, kunhan se on oikeassa paikassa. Tämä nyt sattuu olemaan minun juttu. Toisille on juokseminen, auton värkkääminen, golf, kilpaurheilu tai jotain samapa se mulle.
On noita fyysisiäkin tekosyitä. Kisakiree maantiepyörä aiheutti selkäkipuja, nykyinen pitkät matkat mielessä valittu pyörä ei. On numeron isompi kuin mitä tarjottiin kaupassa tai normaaleilla netistä löytyneillä oheistuksilla olisi ollut. Selkä kuitenkin kiittää 600km jälkeenkin. Pyörää hankkiessa, suosittelen tutustumaan Competive Cyclist:n mitoitussivustoon
Olen aina tykännyt ajaa pitkiä matkoja. Ei kait sitä muuten olisi 8 kesälomaa vietetty pyörän kanssa tien päällä. Pitkillä matkoilla mieli lepää ja maisemat vaihtuu.
Noihin FF:n ongelma kohtiin lyhyesti vastaten:
Aikatauluongelmat; taitavat olla ennemminkin järjestelykyvyn puutetta ja omien valintojen aiheuttamaa. Tietenkin, mikäs minä olen sinkkuna sanomaan.
Reitin suunnittelu; sehän osa matkaa. Ja tarpeeksikun on pyöritellyt karttoja, niin ei suunnittelu vie aikaa.
Byrokratia; yhden sähköpostin kirjoitus keväällä korttien tilaamista varten ja kausi ja korttimaksujen hoitaminen. Matkan jälkeen GPS-jäljen ja/tai karttalinkin lähettäminen sekä täytetyn kortin postitus. Vaikeaa. Tai osallistuminen järjestettyyn tapahtumaan, missä voi hoitaa maksut ja järjestäjä loput.Ok, helpottu tälle vuodelle, tuli paikalliset järjestäjät ja GPS-jäljet hyväksytään reittikuvaukseksi.
Korttien leimaus. Jos ei kehtaa tai näkee vaivalloiseksi leiman pyytämisen niin kahvikuitti kelpaa kunhan niittaa oikeaan kohtaan. Ei pärkyle, pitäähän korttiin merkata paikka, aika ja km-määrä. Meni vaikeaksi. No, itse kuitenkin mielelläni käyn välillä kahvilla, syömässä ja täyttämässä juomapullot. Juttelu myyjälle/ttärälle on vain plussaa. Ja prkl, saattaa sitä joskus muillekkin asiakkaille selitteleen ajelemisia. Ei ei hyvä näin epäsosiaaliselle ihmiselle.
Ajon viemä aika; ei ole ainakaan minulle ongelma vaikka yksin ajaisin. Sopivassa porukassa viellä hauskempaa, onneksi muitakin pitkän matkan kuskeja löytyy.
Joo, edellä oleva teksti sisältää sarkasmia ja omia mielipiteitä. Jokainen saa ajaa miten haluaa, lyhyitä matkoja kieli ketjuissa kilpailuvietin viemänä, ylipitkiä matkoja aikataulun mukaan tai jotain siltä väliltä.
Mutta siinnä menee liian pitkälle, kun kun aletaan laukomaan omia mielipiteitä ainoina oikeina totuuksina. Prkl, minä ainaskin haluan ajaa sinne auringon laskuun ja viellä takaskin. Jos ei sovi harjoitusohjelmaa pitkät matkat, kun rikkoo hermotuksen niin eh, älä aja sitten, mutta älä tuomitse muitten halua ajaa. Eikä se palautuminen nyt niin kauheasti vie. 400km jälkeen olin jo keskiviikkona "kovalla" lenkillä. Ei sitä muuten ole ihmiset ajaneet PBP:tä vuodesta 1891 lähtien tai maailmalla sadat ihmiset ihan huvikseen useita 200+ matkoja useina päivinä peräkkäin, jos pitkien matkojen ajaminen tuhoaa hermostuksen tai kropan jotenkin. Se on kait se mihin tähtää ja mitä haluaa. 1000km matkan ajaminen määräaikaan vaatinee erillaisen harjoitusohjelman kuin 10km tempo?
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Kevyempi viikonloppu
Muutamana viikonloppuna on tullut hieman pyöräiltyä, niin ajattelin pitää nyt hieman kevyemmän viikonlopun, kun Flechekään ei taaskaan onnistunut, eikä VR:kään auttanut asiassa yhtään. Oulusta ei päässyt etelemmäkis junan kyydillä ja 516km 24h:ssa on soolona hiukan liikaa. Eihän se pari viikkoa sitten onnistunut 300km matkakaan.
Lauantaina edistin projektia aamupäivän haikeina tunteina, tuli illasta käytyä lähipatiolla, kun menevät sulkemaan sen. No, on sitä ennenkin poljeskeltu torinrannan patioille. Teippasin muhvit ja maalasin päävärin pintaan. Ylemmät muhvit jää valkoiseksi ja alemmat saavat viellä punaista väriä. Tosin epäonnistuneen teippauksen takia ja kait se parempi olla jotain muuta kuin valkoista likaantuvalla alueella. Voishan ne tietty siniseksikin vetässä, mutta maali loppu. Lähikaupassa ei vaan ollut samaa sävyä niin laitetaan punaista. Harmikseni vaan huomasin tuossa että onnistuin jossakinvälissä jo rikkomaan vaakaputken maalipintaa. Pitää kehittää siihen jotain millä jäljen peittää.
Ja kun illallekkin tuli muuta ohjelmaa, tuli lauantaista täysimittainen lepopäivä.
Sunnuntaina kuitenkin sain itseni aamusta lenkille. Joutu vaan ottamaan lähdön kahteen kertaan. Kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta ulkona ei ollutkaan niin lämmintä; tuuli oli aika lailla ankarahko. Toiselle yritykselle hain siis tuuliliivin päälle, sitten olikin sopivasti vaatetta päällä.
Olipa luvattoman hieno keli ajella. Ja sen oli huomannut monimuukin. klo 8:n lähtöön ilmaantui 42 kuskia ja parikymmentä tuli lenkin aikana vastaan. klo 10:n lähdössä oli 14.
Ei haitannut alkumatkan vastainenkaan kun sai aurinkokannella matkustaa. Ylikiiminki-Muhos välillä päästiinkin mukavaan myötäseen. Ja kun viellä oli alamäkeäkin, niin pysty kuvitteleen olevansa hyvässä kunnossa; vauhtia 35kmh ja sykkeet alle alimman sykealueen.
Ja kun kelit oli mitä oli ja maito loppu, lähdin pienen levon jälkeen käväseen maitokaupassa. Matkaa sattu tulemaan 22km, vaikka lähikauppa on tuossa 1km päässä.
Se tästä lepoviikonlopusta. Ensi viikolla jatketaan joustavaa harjoitusohjelmaa. Kuitenkin ehkä muissa maisemissa, maisemanvaihdoshan virkistää aina välistä.
Lauantaina edistin projektia aamupäivän haikeina tunteina, tuli illasta käytyä lähipatiolla, kun menevät sulkemaan sen. No, on sitä ennenkin poljeskeltu torinrannan patioille. Teippasin muhvit ja maalasin päävärin pintaan. Ylemmät muhvit jää valkoiseksi ja alemmat saavat viellä punaista väriä. Tosin epäonnistuneen teippauksen takia ja kait se parempi olla jotain muuta kuin valkoista likaantuvalla alueella. Voishan ne tietty siniseksikin vetässä, mutta maali loppu. Lähikaupassa ei vaan ollut samaa sävyä niin laitetaan punaista. Harmikseni vaan huomasin tuossa että onnistuin jossakinvälissä jo rikkomaan vaakaputken maalipintaa. Pitää kehittää siihen jotain millä jäljen peittää.
Sunnuntaina kuitenkin sain itseni aamusta lenkille. Joutu vaan ottamaan lähdön kahteen kertaan. Kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta ulkona ei ollutkaan niin lämmintä; tuuli oli aika lailla ankarahko. Toiselle yritykselle hain siis tuuliliivin päälle, sitten olikin sopivasti vaatetta päällä.
 |
| kuva Risto Pramila |
 |
| Kuva Risto Pramila |
 |
| Ylikiimingin Seon täytyy kohta laajentaa että löytyy seinää kaikkien asiakkaiden pyörille |
Ei haitannut alkumatkan vastainenkaan kun sai aurinkokannella matkustaa. Ylikiiminki-Muhos välillä päästiinkin mukavaan myötäseen. Ja kun viellä oli alamäkeäkin, niin pysty kuvitteleen olevansa hyvässä kunnossa; vauhtia 35kmh ja sykkeet alle alimman sykealueen.
Ja kun kelit oli mitä oli ja maito loppu, lähdin pienen levon jälkeen käväseen maitokaupassa. Matkaa sattu tulemaan 22km, vaikka lähikauppa on tuossa 1km päässä.
Se tästä lepoviikonlopusta. Ensi viikolla jatketaan joustavaa harjoitusohjelmaa. Kuitenkin ehkä muissa maisemissa, maisemanvaihdoshan virkistää aina välistä.
torstai 23. toukokuuta 2013
Jengitunnukset
Tänään tuli postissa jo hetki odotettu ja myöhässä ollut paketti. Paketin sisällä oli tämän kauden ajopaidat.
Paidat tilattiin ilmeisesti suoraan italialaiselta valmistajalta. Kun oli outo valmistaja, niin joutu hetken miettiin paidan kokoa. Arpominen osui kuitenkin nappiin, justiinsa sopivan kokoiset paidat. Tilasin siinnä sitten itselle lyhyt hihaisen ja pitkähihaisen paidan. Lyhyt on hyvä päiväsaikaan (yllätysyllätys) ja pitkähihainen onsitten hyvä heittää päälle illan viilentyessä. Tuuliliivikin olisi ollut tarjolla samalla kuviolla, muttakun ei ole heijastinliivi niin eipä tullut sitä tilattua; turhia liivejä aleta mukana kantaa.
Näitä paitoja ei vaan sitten lyhyillä, alle 200km, lenkeillä käytetä.
Ei paljon, mutta vähän, harmittaa vaan ettei nuo kerinneet kevään breveteille. Pääasia kuitenkin että ennen LEL:iä tuli. Siihenhän tässä tähdätään, nää lyhyet matkathan (200, 300, 400 ja 600km) on jo ajettu kahteen kertaan ;)
Oulujärven kierroksesta palautuminen ei mennyt ihan putkeen. Maanantai oli tarkoitus viettää ihan vaan toimistolla askarrellessa. Asiakas vaan soitti ja halusi minut keskustaan palaverin tapaiseen. No auto on kotona enkä lähe sitä hakeen kun sama aika menis siinnäkin. Joten lepopäivä vaihtu palauttavaan ajeluun. Tiistaina jätin sitten suosiolla porukkalenkin väliin ja keskityin projektiin.
Kävin kaverin luonna näyttämässä sille vähän lentävää eli isoa kulmahiomakonetta. Lähti ne ylimääräiset painot silläkin irti, vaikka rälläkkä eli pieni kulmahiomakone olisi ollut käytännöllisempi. Paluu matkalla hain pienen satsin kemiallista metallia ja siloittelin ylimääräiset naarmut ja kolot. On vaan tuo parveke liian lämmin paikka noille myrkyille, ei tosiaankaan ollut 5min aikaa levitellä seosta. Noh, viilalla lähti ylimääräiset roiskeet pois. Nyt vain tarttee maalata runko ja sitten voi laitattaa laakerit paikoilleen. Haarukan päälle sain jo pohjamaalin.
Keskiviikkonakin kun aurinkopaistoi, päädyin laittamaan saunan lämpeneen ja lähtemään saunalenkille. Ei jalat oikein kantaneet tällä kertaa Alakylän tempoa, joten heitin kiireen pois ja kävin vilkaisemassa Honkasen suunnan maisemia, sielläkun harvemmin käy; umpiperäkun on.
Tälle päivälle otin ohjelmaksi kevyen pyörittelyn; kävin Vasaraperältä hakemassa projektiin pintamaalit. Mukavan kevyesti rullaa sinkula, tuli sopiva kevyt pitkä lenkki.
Näitä paitoja ei vaan sitten lyhyillä, alle 200km, lenkeillä käytetä.
Ei paljon, mutta vähän, harmittaa vaan ettei nuo kerinneet kevään breveteille. Pääasia kuitenkin että ennen LEL:iä tuli. Siihenhän tässä tähdätään, nää lyhyet matkathan (200, 300, 400 ja 600km) on jo ajettu kahteen kertaan ;)
Oulujärven kierroksesta palautuminen ei mennyt ihan putkeen. Maanantai oli tarkoitus viettää ihan vaan toimistolla askarrellessa. Asiakas vaan soitti ja halusi minut keskustaan palaverin tapaiseen. No auto on kotona enkä lähe sitä hakeen kun sama aika menis siinnäkin. Joten lepopäivä vaihtu palauttavaan ajeluun. Tiistaina jätin sitten suosiolla porukkalenkin väliin ja keskityin projektiin.
Kävin kaverin luonna näyttämässä sille vähän lentävää eli isoa kulmahiomakonetta. Lähti ne ylimääräiset painot silläkin irti, vaikka rälläkkä eli pieni kulmahiomakone olisi ollut käytännöllisempi. Paluu matkalla hain pienen satsin kemiallista metallia ja siloittelin ylimääräiset naarmut ja kolot. On vaan tuo parveke liian lämmin paikka noille myrkyille, ei tosiaankaan ollut 5min aikaa levitellä seosta. Noh, viilalla lähti ylimääräiset roiskeet pois. Nyt vain tarttee maalata runko ja sitten voi laitattaa laakerit paikoilleen. Haarukan päälle sain jo pohjamaalin.
Keskiviikkonakin kun aurinkopaistoi, päädyin laittamaan saunan lämpeneen ja lähtemään saunalenkille. Ei jalat oikein kantaneet tällä kertaa Alakylän tempoa, joten heitin kiireen pois ja kävin vilkaisemassa Honkasen suunnan maisemia, sielläkun harvemmin käy; umpiperäkun on.
Tälle päivälle otin ohjelmaksi kevyen pyörittelyn; kävin Vasaraperältä hakemassa projektiin pintamaalit. Mukavan kevyesti rullaa sinkula, tuli sopiva kevyt pitkä lenkki.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Oulujärven kierros
Huh hellettä, jos ei ole helppoa ajaa räntäsateessa, niin veronsa se vaatii hellekelitkin. Viime sunnuntaina alkanut kesä jatkaa täydellä terällään, viikonlopun saldona on kirvelevät käsivarret ja hyvät rusketusraitojen alut. Eikä vaatinut kuin Oulujärven kiertämisen pyörräillen.
Edellisestä "viisastuneena" aloitin valmistautumisen jo torstaina; käymällä kaupassa. Mukaan tarttui pasta-ateria aineksia ja kinkkusuikaleita sattumisiksi, kuivattuja hedelmiä sekä suolapähkinöitä. Ja tärkeimpänä ehkä magnesiumilla vahvistettua kivennäisvettä, jota aloin samantieen torstain iltalenkin yhteydessä.
Perjantaina tein iltaruuaksi pasta-aterian. Miten muka voivat riittää 2:lle, kun ei tehnyt tiukkaakaan syödä kinkkusuikaleitten kera? Kun kelit oli mitä oli, kävin pyörittelemässä jalat vetreiksi. Samalla nautinkin kesän ensimmäisen jäätelötötterön. Loppuillan tankkailinkin kivennäisvettä ja pakkasin pyörän. Laukkuihin meni kyllä aikavarmasti liikaa kampetta, kun varautu ajamaan koko matkan vesisateessa ja kylmemmissä lämpötiloissa. Ei oikein voi uskoa että yöllä lämpötila ei tippuisi alle 10°C:n ja Kajaanin sääennusteeseen ilmaantui pisaroita yölle. No, sitä reenataan LEL:lliä varten ja sen mukaisella varustuksella lähdetään. Tosin tällä kertaa testaan varavalaistuksen toimivuuden dynamovalon sijasta. 08-lenkin takkikin lähtee mukaan, jos se sattuu olemaankin normaalimmat kelit kuin ennustetaan. Lokarit sentään jätin kyydistä, peesaajathan niistä kuitenkin enemmän nauttii :) Senkin totesin, että uusi pienempi laukku, saa sittenkin jäädä näille lyhyemmille matkoille. Ortliebin laukku on isompi, vedenkestävä ja menee uuden laukun parempaan telineeseen. Jotain uutta on siis päätetty.
Lauantai aamusta, taas kerran, herään ennen kellon sointia; ei, viellä ei tarvitse nousta ja luvassa on valvomista. En saa kuitenkaan enään unesta kiinni ja nousenkin aamukahvin keittoon. Vilkaisu ulos kertoo kelin olevan aivan loistava ja vilkaisu ennusteiseen lupailee saman jatkuvan seuraavat 24h. Edelleen on pientä lupausta vesisateesta ja tuuli on "onneksi" ainaskin alkumatkan Kajaaniin asti vastainen. Pitäähän sitä jokin brevetti-kelin elementeistä olla kunnossa.
Jo ennen klo 9 lähden valumaan kohti startti-paikkaa, Kaakkurin teboilia. Tällä kertaa ei tarvitse selitellä tekemisiää. Lelli-ryhmämme aktiivi Korhonen on järjestellyt lähtö/maalin ja taukopaikat sekä Pyhännälle erillisen, ihan meitä varten järjestetyn taukopaikan. Iso kiitos siittä Korhoselle, ei tarvitse nyt selitellä ja pelailla aukioloaikojen kanssa. Eli eiköhän lähetä rikkomaan aikaisempaa 22h:n ennätystä.
Teboilille kokoontui 15 kuskia; kovakuntoisia ja yhtä hulluja kaikki. Tästä tuli 08-lenkki-lelliryhmän ensimmäinen yhteisharjoitus, kun Stan ja Ijh saapuivat Ouluun ajamaan 400km lenkkiä.
Porukka jakaantui lähtöpaikalla kahteen, kovakuntoisempaan kuumaan ryhmään ja meihin nautiskelijoihin. Kuuma ryhmä lähtee ajamaan n.30kmh vauhdilla ja muut leppoisammalla 25-27kmh vauhdilla. Jotain kaikille ja kaikki tyylillään, vapaa vauhtinen tapahtumahan brevetti on. Käytäntö ja mukavuushan se vaan yleensä ajaa ajamaan sopivissa ryhmissä.
Kun kuuma ryhmä pääsi valoista jatkamaan matkaa, polkasi hitaamatkin pyörät käyntiin ja lähti liikkeelle; odottamaan samoihin valoihin. Ensimmäiseksi oli luvassa ehkä reissun rasittavin vaihe, pääseminen väljemmille vesille Kaakkurin ja Kempeleen liikenneryysiksistä. Aluksi vallattiin porukalla kevyen liikenteen väylää ja Zeppeliinin jälkeen siiryttiin ajoradalle jonoon. Viellä väljemmillä teillä ajeltiinkin pari jonossa.
Ajotavaksi valittiin ns. telaketju. Ajomuodostelemassa etummainen pari vaihtuu jatkuvasti, hienosäädön jälkeen sopivan hetken kuluttua. Ketjussa toinen linja ajaa hieman nopeammin kuin toinen, jatkuvasti siirtyen jonossa eteenpäin ja toinen hieman hiljempaa kohti letkan perää. Ei missään vaiheessa siis ole kolmea rinnan tiellä ja juttukaveri vaihtuu jatkuvasti. Pitkällä matkalla tietenkin muodostuu ongelmaksi se, että mikä juttu jäi kenenkin kanssa kesken edellisellä kerralla.
Letkassa ajeltiin, vastatuullesta huolimatta, alkuperäistä nopeutta. Kovimmissa puuskissa ja ylämäissä hiljentyi. Ja kaikki veti sen minkä jaksoivat, yhteisellä taipaleella ollaan ja porukassa ajetaan loppuun asti. Ja kun koitti alamäki, tai jopa myötäinen tuuli, nousi vauhti ja kaikki pysyi mukana ja tavoitteesiin päästiin.
Ja kuten aina, parastahan näissä reissuissa on tauot. Tien päällä kun pysähdyttiin ihmettelmään, käsi suuntasi heti eväspussille. Sinnehän se suuntasi muutenkin ainakun oli letkan perällä. Taukoja koitettiin jaotella hieman. Lyhyempiin leimastaukoihin ja ateriataukoihin. Mitä sitä hulluja. Tässähän kulutetaan enerkiaa eli saavutettuja linjoja. Linjoista pitää pitää huolta, eli joka kontrollilla syötiin, enemmän tai vähemmän. Ja pysähdyttiin sitä muutenkin, ihan vain täyttämään juomapulloja = syömään :)
Varsinaiset ateriatauot pidettiin Vaalassa, Kajaanissa ja Pyhännällä. Vaalassa oli tarjolla tällä kertaa nakkikeittoa, maittavaa sinällänsä, mutta jokin einiinmukavamauste oli mukana. Saatiin jopa oma kabinetti vallattua sieltä. Ja olihan selkeä hajurako muiden ja meidän välillä ;) Kajaanissa satuttiin apsille ruuhka-aikaan, eli muut kaupat oli jo kiinni. Siittä huolimatta halukkaat saivat hamppari aterian. Itse tyydyin kahviin ja sämpylään. Sekä angry birds limppaan, ja kismet-patukkaan, ja juotavaan jugurttiin ja kivennäisveteen. Pyhännällä oli paikallisen nuorisoseuran järjestämä ruokailu, saatiin syötäväksi lihakeittoa, leipää ja banaania. Ja tietenkin kahvia.
Paltamossa ja Tupoksella pistäydyttiin vain helteen takia täyttämässä juomapulloja. Mutta hyvin kerkesi Paltamossakin syömään jäätelöä ja Tupoksella nauttimaan aamukahvit. Eihän meillä mikään kiirre ole.
Muhoksella tein sentään muutoksen tapoihini. Pysähdyttiin aamukahville. Kaakkurissa juotu aamukahvi ja syöty munkki maistui sen verta vahvasti viellä että tyydyin ihan vain kivennäisveteen ja suklaapatukkaan. Tais olla jokin kohtaus päällä, selväjärkisyys?
Pienempiä taukoja oli siellä suntäällä. Välillä ihan tarkoituksella varjoissa paikoissa, vaikka yleensä katellut ne aurinkoiset paikat. Alkuun mentiin jopa kontrollien väliset matkat ilman jaloitteluja, mutta matka painaa ja lämpötila laskee yötä vasten niin lopussa pysähdyltiin jopa tunneittain. Ja kun tuon polven kanssa on saannut taistella, niin pitihän se porukka ajattaa Kontiomäen shellin pihalle, jyrkemmän mäen kautta kuin ensi kertaa huomaamani bussipysäkki tiehaaran kohdalla. Aina se vaan kulkupeli kääntyy shellin pihaan kun täälläpäin on liikkeellä. Eipäsiin, alko tuntumaan polvessa siltä että kipua on luvassa jos ei sitä suojaa jotenkin.
Jos Oulun-Kempele väli oli ikävä, niin sitä oli nyt Kajaanin läpiajokin. Aikasemmin ollaan ajettu Kajaanin läpi pari tuntia myöhemmin, jolloin liikenne on jo loppunut. Nyt oltiin iltaryysiksen aikaan paikalla ja yksi kaatuminenki saatiin valitettavasti aikaan. Onneksi ei mitään vakavampaa, kaikki jatkoi matkaa. Mutta mutkitella saatiin, kävelijöitten ja muitten liikkujien kanssa. Kajaanissa alettiin jo arpomaan yövaatetustakin. Hieman lisättiin vaatetusta, mutta päätettiin myöhemmin pysähtyä uudelleen sytytteleen valoja, jolloin voi tarkistaa varustusta, ainakin heijastinliivejen suhteen.
Kajaanista jatkettiin matkaa kohti Pyhäntää. Olikin reittiohjeen mukaisesti helpon väli. Kolme kertaa oikealle ja kerran vasemmalle. Matkaa kuitenkin n. 70km. Ja lopussa kuitenkin viellä hieman arvottiin, kun ei ollut kukaan ennen käynnyt Pyhännän nuokkarilla. Perille löydettiin kuitenkin ja soppa maistui hyvältä. Matka sujui hyvin. Aurinko alkoi laskemaan ja yö saapumaan seudulle. Luonto on aivan erillainen loppuillasta ja yöstä. Sitä ei vaan huomaa kun autossa istuu. Auringon lasku on yksi hyvä syy ajella pyörällä yön yli. Toinen on auringon nousu ja kolmas itse kesäyö. Koittakaapa joskus, ihan huviksenne vaan.
Pyhännällä saatiin ilmatieteenlaitoksen vesisade. Se pari kokonaista minuuttia. Se kuitenkin riitti siihen että laukkuja purettiin ja varustuksia muokattiin. Liikkeellekun päästiin, oli kuitenkin kuivaa ja tiekin kuivui parin kilometrin matkalla. Se siittä sateesta sitten.
Loppumatkalla alkoi jo huomaamaan matkan vaatineen veronsa. Taukoja pidettiin tiheämpään ja varustuksia säädeltiin. Kestilässä itsekkin onnistuin kallistamaan eturattaan suoraan jalan päälle. Ja kun ei cpu toiminut nopeimillaan, jatkoi pyörän kallistamista. Loppumatka nautittiinkin sitten hieman kipeytyneestä jalasta.
Näillä pidemmillä matkoilla on ollut yksi kohokohta ylitse muiden, auringonnousu. Vaikka lämpötila laskee parikin astetta, on sekin sen väärti. On hienoa ajella aamun läpi ja haistella aamun tuoksuja ja kuunnella luonnon heräämistä. Vaikka alustavissa suunnitelmissa on ajaa LEL yötauoilla, niin eiköhän sielläkin yksi yö poljeskella. Mutta siellä mennään kuitenkin muilla ehdoilla. Omasta mielestä tuntuu tommonen 300-350km olevan hyvä päivämatka. Ei Stan, ensimmäistä yötä ei poljeta jos ei ole pakko. Seuraavista ei sitten tiedä, voi iskeä "kiirre" jossakkin välissä.
Varavalokin toimi kohtuullisesti, kunhan vain osasi suunnata oikeaan asentoon niin se näytti ajolinjan kolotkin. Harmillisen huonosti vaan riittävät akut, ei edes koko yön pimeyttä, mitä se nyt 3-4h oli milloin valoja "tarvi". Letkassa kun ajettiin, niin eteennäyttäviä valoja tarvinnut kuin keulassa, muuten riitti huomiovalo. No onneksi on vain varavalona. Ja mukaan lähtee viellä kartanlukua varten otsalamppu, jossa on myös riittävästi tehoa, mutta akkukäyttöinen.
Ouluun saavuttiin kaikki enemmän ja vähemmän paremmassa kunnossa. Innokkaimmat koittivat nostaa jopa nopeutta viimeiselle etapille. Itse jäin ajeleen loppupäähän. Maaliin Kaakkuriin tultiin kuitenkin yhtäaikaa, 3,5h kuumaa ryhmää myöhemmin.
Maalissa olin suhtkunnossa, mutta nälkäinen. Onneksi teboililta saa aamiaista. Pari lautallista pekonia/kokkelia/nakkeja/lihapullia ja leipää sekä kahvia niin alkoi elämä taas hymyillä. Paitsi että meni hieman liikaa aikaa. Jalat eivät meinanneet toimia enään kotimatkalla, olipa vaikea viimeinen 10 kilometrinen :)
Lyhyesti yhteenvetona; hyvä reissu. Kelit suosi, ehkä liikaakin. Ei satanut ollenkaan mutta päivällä oli hieman liian kuuma. Porukassa kun ajettiin, niin ei vastatuuli haitannut yhtään, kiitos kaikille kanssa polkijoille. Mitä varustepuolesta opittiin, niin varavalolle otetaan mukaan normipattereita bag-droppeihin, lähtiessä vaihdetaan uudet patterit takavaloihin, kevättakki jää kotio ja tilalle otetaan pitkä hihaisia ajopaitoja ja/tai tuulitakkeja, uusien irtolahkeitten tilalle hankittava ohuemmat lahkeet. Pokkari lähtee mukaan mutta jokin parempi tapa liittää kuvia tänne pitää keksiä.
Nyt lepoa ja projektin hoitamista. 600km matka pitäs päättää, lähdenkö satakuntaan ajamaan vai ajanko paikallisen lenkin. Kierroksen fb-ryhmässähän tietty alkoi kevyt uhoaminen, syksymällä muka ajettaisiin 600km/24h. No, silloin on kesän tavoitteet ajettu niin voisi repästä, jos on LEL:n jälkeen hengissä.
Edellisestä "viisastuneena" aloitin valmistautumisen jo torstaina; käymällä kaupassa. Mukaan tarttui pasta-ateria aineksia ja kinkkusuikaleita sattumisiksi, kuivattuja hedelmiä sekä suolapähkinöitä. Ja tärkeimpänä ehkä magnesiumilla vahvistettua kivennäisvettä, jota aloin samantieen torstain iltalenkin yhteydessä.
Perjantaina tein iltaruuaksi pasta-aterian. Miten muka voivat riittää 2:lle, kun ei tehnyt tiukkaakaan syödä kinkkusuikaleitten kera? Kun kelit oli mitä oli, kävin pyörittelemässä jalat vetreiksi. Samalla nautinkin kesän ensimmäisen jäätelötötterön. Loppuillan tankkailinkin kivennäisvettä ja pakkasin pyörän. Laukkuihin meni kyllä aikavarmasti liikaa kampetta, kun varautu ajamaan koko matkan vesisateessa ja kylmemmissä lämpötiloissa. Ei oikein voi uskoa että yöllä lämpötila ei tippuisi alle 10°C:n ja Kajaanin sääennusteeseen ilmaantui pisaroita yölle. No, sitä reenataan LEL:lliä varten ja sen mukaisella varustuksella lähdetään. Tosin tällä kertaa testaan varavalaistuksen toimivuuden dynamovalon sijasta. 08-lenkin takkikin lähtee mukaan, jos se sattuu olemaankin normaalimmat kelit kuin ennustetaan. Lokarit sentään jätin kyydistä, peesaajathan niistä kuitenkin enemmän nauttii :) Senkin totesin, että uusi pienempi laukku, saa sittenkin jäädä näille lyhyemmille matkoille. Ortliebin laukku on isompi, vedenkestävä ja menee uuden laukun parempaan telineeseen. Jotain uutta on siis päätetty.
Lauantai aamusta, taas kerran, herään ennen kellon sointia; ei, viellä ei tarvitse nousta ja luvassa on valvomista. En saa kuitenkaan enään unesta kiinni ja nousenkin aamukahvin keittoon. Vilkaisu ulos kertoo kelin olevan aivan loistava ja vilkaisu ennusteiseen lupailee saman jatkuvan seuraavat 24h. Edelleen on pientä lupausta vesisateesta ja tuuli on "onneksi" ainaskin alkumatkan Kajaaniin asti vastainen. Pitäähän sitä jokin brevetti-kelin elementeistä olla kunnossa.
Jo ennen klo 9 lähden valumaan kohti startti-paikkaa, Kaakkurin teboilia. Tällä kertaa ei tarvitse selitellä tekemisiää. Lelli-ryhmämme aktiivi Korhonen on järjestellyt lähtö/maalin ja taukopaikat sekä Pyhännälle erillisen, ihan meitä varten järjestetyn taukopaikan. Iso kiitos siittä Korhoselle, ei tarvitse nyt selitellä ja pelailla aukioloaikojen kanssa. Eli eiköhän lähetä rikkomaan aikaisempaa 22h:n ennätystä.
Teboilille kokoontui 15 kuskia; kovakuntoisia ja yhtä hulluja kaikki. Tästä tuli 08-lenkki-lelliryhmän ensimmäinen yhteisharjoitus, kun Stan ja Ijh saapuivat Ouluun ajamaan 400km lenkkiä.
 |
| Lähdön odottelua |
Porukka jakaantui lähtöpaikalla kahteen, kovakuntoisempaan kuumaan ryhmään ja meihin nautiskelijoihin. Kuuma ryhmä lähtee ajamaan n.30kmh vauhdilla ja muut leppoisammalla 25-27kmh vauhdilla. Jotain kaikille ja kaikki tyylillään, vapaa vauhtinen tapahtumahan brevetti on. Käytäntö ja mukavuushan se vaan yleensä ajaa ajamaan sopivissa ryhmissä.
Kun kuuma ryhmä pääsi valoista jatkamaan matkaa, polkasi hitaamatkin pyörät käyntiin ja lähti liikkeelle; odottamaan samoihin valoihin. Ensimmäiseksi oli luvassa ehkä reissun rasittavin vaihe, pääseminen väljemmille vesille Kaakkurin ja Kempeleen liikenneryysiksistä. Aluksi vallattiin porukalla kevyen liikenteen väylää ja Zeppeliinin jälkeen siiryttiin ajoradalle jonoon. Viellä väljemmillä teillä ajeltiinkin pari jonossa.
Letkassa ajeltiin, vastatuullesta huolimatta, alkuperäistä nopeutta. Kovimmissa puuskissa ja ylämäissä hiljentyi. Ja kaikki veti sen minkä jaksoivat, yhteisellä taipaleella ollaan ja porukassa ajetaan loppuun asti. Ja kun koitti alamäki, tai jopa myötäinen tuuli, nousi vauhti ja kaikki pysyi mukana ja tavoitteesiin päästiin.
 |
| Lämmintä piisaa, Polarin mukaan 7...31°C |
Ja kuten aina, parastahan näissä reissuissa on tauot. Tien päällä kun pysähdyttiin ihmettelmään, käsi suuntasi heti eväspussille. Sinnehän se suuntasi muutenkin ainakun oli letkan perällä. Taukoja koitettiin jaotella hieman. Lyhyempiin leimastaukoihin ja ateriataukoihin. Mitä sitä hulluja. Tässähän kulutetaan enerkiaa eli saavutettuja linjoja. Linjoista pitää pitää huolta, eli joka kontrollilla syötiin, enemmän tai vähemmän. Ja pysähdyttiin sitä muutenkin, ihan vain täyttämään juomapulloja = syömään :)
Varsinaiset ateriatauot pidettiin Vaalassa, Kajaanissa ja Pyhännällä. Vaalassa oli tarjolla tällä kertaa nakkikeittoa, maittavaa sinällänsä, mutta jokin einiinmukavamauste oli mukana. Saatiin jopa oma kabinetti vallattua sieltä. Ja olihan selkeä hajurako muiden ja meidän välillä ;) Kajaanissa satuttiin apsille ruuhka-aikaan, eli muut kaupat oli jo kiinni. Siittä huolimatta halukkaat saivat hamppari aterian. Itse tyydyin kahviin ja sämpylään. Sekä angry birds limppaan, ja kismet-patukkaan, ja juotavaan jugurttiin ja kivennäisveteen. Pyhännällä oli paikallisen nuorisoseuran järjestämä ruokailu, saatiin syötäväksi lihakeittoa, leipää ja banaania. Ja tietenkin kahvia.
 |
| Vaalan nakkikeitto |
 |
| Pyöräilijäkabinetti |
 |
| Pyhännän nuoriso |
 |
| Pyhännän lihakeitto |
Paltamossa ja Tupoksella pistäydyttiin vain helteen takia täyttämässä juomapulloja. Mutta hyvin kerkesi Paltamossakin syömään jäätelöä ja Tupoksella nauttimaan aamukahvit. Eihän meillä mikään kiirre ole.
Muhoksella tein sentään muutoksen tapoihini. Pysähdyttiin aamukahville. Kaakkurissa juotu aamukahvi ja syöty munkki maistui sen verta vahvasti viellä että tyydyin ihan vain kivennäisveteen ja suklaapatukkaan. Tais olla jokin kohtaus päällä, selväjärkisyys?
Pienempiä taukoja oli siellä suntäällä. Välillä ihan tarkoituksella varjoissa paikoissa, vaikka yleensä katellut ne aurinkoiset paikat. Alkuun mentiin jopa kontrollien väliset matkat ilman jaloitteluja, mutta matka painaa ja lämpötila laskee yötä vasten niin lopussa pysähdyltiin jopa tunneittain. Ja kun tuon polven kanssa on saannut taistella, niin pitihän se porukka ajattaa Kontiomäen shellin pihalle, jyrkemmän mäen kautta kuin ensi kertaa huomaamani bussipysäkki tiehaaran kohdalla. Aina se vaan kulkupeli kääntyy shellin pihaan kun täälläpäin on liikkeellä. Eipäsiin, alko tuntumaan polvessa siltä että kipua on luvassa jos ei sitä suojaa jotenkin.
 |
| Varjo on hyvä taukopaikka |
Jos Oulun-Kempele väli oli ikävä, niin sitä oli nyt Kajaanin läpiajokin. Aikasemmin ollaan ajettu Kajaanin läpi pari tuntia myöhemmin, jolloin liikenne on jo loppunut. Nyt oltiin iltaryysiksen aikaan paikalla ja yksi kaatuminenki saatiin valitettavasti aikaan. Onneksi ei mitään vakavampaa, kaikki jatkoi matkaa. Mutta mutkitella saatiin, kävelijöitten ja muitten liikkujien kanssa. Kajaanissa alettiin jo arpomaan yövaatetustakin. Hieman lisättiin vaatetusta, mutta päätettiin myöhemmin pysähtyä uudelleen sytytteleen valoja, jolloin voi tarkistaa varustusta, ainakin heijastinliivejen suhteen.
Kajaanista jatkettiin matkaa kohti Pyhäntää. Olikin reittiohjeen mukaisesti helpon väli. Kolme kertaa oikealle ja kerran vasemmalle. Matkaa kuitenkin n. 70km. Ja lopussa kuitenkin viellä hieman arvottiin, kun ei ollut kukaan ennen käynnyt Pyhännän nuokkarilla. Perille löydettiin kuitenkin ja soppa maistui hyvältä. Matka sujui hyvin. Aurinko alkoi laskemaan ja yö saapumaan seudulle. Luonto on aivan erillainen loppuillasta ja yöstä. Sitä ei vaan huomaa kun autossa istuu. Auringon lasku on yksi hyvä syy ajella pyörällä yön yli. Toinen on auringon nousu ja kolmas itse kesäyö. Koittakaapa joskus, ihan huviksenne vaan.
Pyhännällä saatiin ilmatieteenlaitoksen vesisade. Se pari kokonaista minuuttia. Se kuitenkin riitti siihen että laukkuja purettiin ja varustuksia muokattiin. Liikkeellekun päästiin, oli kuitenkin kuivaa ja tiekin kuivui parin kilometrin matkalla. Se siittä sateesta sitten.
Loppumatkalla alkoi jo huomaamaan matkan vaatineen veronsa. Taukoja pidettiin tiheämpään ja varustuksia säädeltiin. Kestilässä itsekkin onnistuin kallistamaan eturattaan suoraan jalan päälle. Ja kun ei cpu toiminut nopeimillaan, jatkoi pyörän kallistamista. Loppumatka nautittiinkin sitten hieman kipeytyneestä jalasta.
Näillä pidemmillä matkoilla on ollut yksi kohokohta ylitse muiden, auringonnousu. Vaikka lämpötila laskee parikin astetta, on sekin sen väärti. On hienoa ajella aamun läpi ja haistella aamun tuoksuja ja kuunnella luonnon heräämistä. Vaikka alustavissa suunnitelmissa on ajaa LEL yötauoilla, niin eiköhän sielläkin yksi yö poljeskella. Mutta siellä mennään kuitenkin muilla ehdoilla. Omasta mielestä tuntuu tommonen 300-350km olevan hyvä päivämatka. Ei Stan, ensimmäistä yötä ei poljeta jos ei ole pakko. Seuraavista ei sitten tiedä, voi iskeä "kiirre" jossakkin välissä.
Varavalokin toimi kohtuullisesti, kunhan vain osasi suunnata oikeaan asentoon niin se näytti ajolinjan kolotkin. Harmillisen huonosti vaan riittävät akut, ei edes koko yön pimeyttä, mitä se nyt 3-4h oli milloin valoja "tarvi". Letkassa kun ajettiin, niin eteennäyttäviä valoja tarvinnut kuin keulassa, muuten riitti huomiovalo. No onneksi on vain varavalona. Ja mukaan lähtee viellä kartanlukua varten otsalamppu, jossa on myös riittävästi tehoa, mutta akkukäyttöinen.
Ouluun saavuttiin kaikki enemmän ja vähemmän paremmassa kunnossa. Innokkaimmat koittivat nostaa jopa nopeutta viimeiselle etapille. Itse jäin ajeleen loppupäähän. Maaliin Kaakkuriin tultiin kuitenkin yhtäaikaa, 3,5h kuumaa ryhmää myöhemmin.
 |
| Kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa, maalissa klo 600, 20h lähdöstä. |
Maalissa olin suhtkunnossa, mutta nälkäinen. Onneksi teboililta saa aamiaista. Pari lautallista pekonia/kokkelia/nakkeja/lihapullia ja leipää sekä kahvia niin alkoi elämä taas hymyillä. Paitsi että meni hieman liikaa aikaa. Jalat eivät meinanneet toimia enään kotimatkalla, olipa vaikea viimeinen 10 kilometrinen :)
 |
| Aamiainen, 1. kattaus |
Nyt lepoa ja projektin hoitamista. 600km matka pitäs päättää, lähdenkö satakuntaan ajamaan vai ajanko paikallisen lenkin. Kierroksen fb-ryhmässähän tietty alkoi kevyt uhoaminen, syksymällä muka ajettaisiin 600km/24h. No, silloin on kesän tavoitteet ajettu niin voisi repästä, jos on LEL:n jälkeen hengissä.
 |
| projektikin etenee |
torstai 16. toukokuuta 2013
Aina ei voi onnistua pt.2
Jatketaanpa viikonlopun purkamista, vaikka tämä viikko onkin ollut jo paljon parempi; maanantaina sain varmuuden että Peugeotin maantiepyörän runkoon saa uuden keskiön ja juurikin kävin ensi lenkin tälle kesälle lyhyissä kamppeissa, kohta on taas kunnolliset rusketusraidat.
Kuitenkin, sunnuntaina oli tarkoitus ajaa pitkä lenkki, kun ei lauantaina onnistunut. Koska oli äitienpäivä, useammat kaupat on kiinni. Reitin katsoin samaisesta syystä etelän suuntaa, pohjoisessa ei ole Oijärven reitillä mitään paikkaa auki eikä nelosen varsi innosta. Etelässä on kuitenkin ainaskin aakkospaareja auki; Pulkkilassa ja Vaalassa sekä Nesteet Limingassa ja Muhoksella. Paavolassa pitäisi olla grillin auki ja Vihannissa mahdollisesti ST1:n. Reitille tulee pituutta sattumoisin n.300km, eli väliin jäännyttä brevettiä lähetään yrittään soolona.
Huonosti nukutun yön jälkeen, vilkaisin säätilaa klo 6, oli ulkona +2°C ja sateenoloista. Yr.no ennustaa päivälle max 8°C ja ilmatieteenlaitos naurettavat 18°C, eihän tommosia voi uskoa eli välikelin kamppeet päälle; kengätkin kun en sadesuojista niin välitä.
Hieman ennen 7 olen Valtsulla ajatuksella ottaa nollakuitti automaatista. Ainoa vaan ettei ajatustoimi ja kuitti jää saamatta, sama se ajellaan muuten vaan.
Tuulihan on tietenkin vastainen, jo ennen Liminkaa alkaa tuntuu että tarttis jottain syödä; aamupuuro ja leipä ei nyt riittänytkään kovin pitkälle. Onneksi Liminganportin Neste on auki, ja siellä tarjolla tuoreita munkkeja ja kahvia.
Kahvin jälkeen 8-tie pätkän jälkeen käännyin kohti Paavolan grilliä, 86-tielle. Sunnuntai-aamun ansioista ei ole paljoa liikennettä, mutta onneksi oli vasta tuuli tekemässä matkasta mielenkiintoista.
Paavolassa yllätän itseni, olen yli puoli tuntia etuajassa?! Ei ole grilli viellä auki. Siihen kuitenkaan jäädä lorvimaan, evästä laukuista ja kohti Vihantia, eiköhän ST1 ole auki, sama matkahan se on kuin "ajateltu" reitti pienemmällä teillä.
Vihannissa vaan kohtaan ikävän yllätyksen, ei ole ST1 eikä kaupat auki. No ei oo vielläkään hätä, toinen juomapullo on viellä käyttämättä. Laukusta siirrän vaan hetken evästä naamaan ennen kuin lähden jatkamaan ja tiputan vesipulloon pari maxim:n poretablettia.
Vihannista suuntaan kohti Pulkkilan ABC:n lounaskattausta, mitähän hyvää olisi tarjolla. Siinnä polkiessa taivaskin selkeentyy, mistä seuraa lämpötilan ramaattinen nousu. Henkilökohtaisestihan en oikein välitä paljoakkaan kovin lämpimistä keleistä. Jos lämpötila on n.20°C tai enempi, pitää juoda kivennäisvettä kramppien ehkäisemiseksi. Ei auta yhtään vaikka ajais lyhyissä kamppeissa. Puolessa välissä pysähdynkin vähentämään vaatetta kramppioireitten takia. Ainoa harmi vaan että tuulee edelleenki kohtuu voimakkaasti, sivusta onneksi. Ja kun tauti on ollut vasta päällä niin ei oikein viitti ihan lyhyille vetässä, eikuitenkaan niin lämmintä ole. Lyhyet ajohanskat kuitenkin käyttöön ja takin alla ole kuin ajopaita. Tuuliliivikin olisi kyllä ollut matkassa. Jälkiviisaana on hyvä sanoa oikeampi ratkaisu tilanteeseen: ajopaita+irtohihat+tuuliliivit ja jalkaan välikelin housujen sijasta sadehousut. Ei sitä vaan aattele kun on "kiirre" ja aikataulu. Eli kaksi virhettä. Eipävaan, silloin tuntu hyvältä ratkaisulta. Auringossa hitusen liikaa, varjopaikoissa siinä ja siinnä oliko liika vähä vai ei.
Ei ne ongelmat tähän tällä etapilla jääneet. Vattaa alko kivistään. Ei tod. kiva juttu. Kun asiaa mietiskelin, niin syynnä ei voi olla kuin syödyt aprikoosit tai maximin poretabut. Kummatkin poistuvat nyt kuitenkin valikoimasta. Aprikooseja meni aikasempina kesinä ihan mukavasti. Tabut lisäsi janon tunnetta, ei ole ennen mennyt 100km pätkällä niin paljoa juomaa kuin nyt Pulkkila-Muhos välillä. Tai on, kesällä 2010 meni aikalailla paljon juomaa Savonlinna-Imatra välillä, karkeasti muistellen n.5l/120km. Mutta silloin oli jo klo7 aikaan mukavat 25°C lämmintä, eli aivan liikaa. No Pulkkilaan kuitenkin pääsin.
ABC:llä oli jokin jyväjemmareitten pirskeet; ajelivat vanhoilla traktoreilla ja mopoilla. Olivat aidanneet edustan niin, ettei saannut pyörää lounaspuolen ikkunan eteen. Joten pyörä kahvilapuolen (=ipanapuolen) eteen ja kamat ikkunapöytään.
Saihan siinnä sitten nauttia lapsien huudosta. Onneksi ruoka oli hyvää ja jälkiruuaksi oli kakkua. Kaupan puolelta hain pulloihin täydennykseksi kivennäisvettä. Monella ABClla on urheiluruokahylly, jonka olen aikaisemmin pistänyt muistiin. Nyt tutkin hyllyä tarkemmin, tarjolla ei vaan ollut kuin proteiinipatukoita eri lajeja. Ja proteiini maistuu nätisti sanottuna paskalle. Eli Fazerin sinistä niitten sijasta.
Pulkkilasta lähdin etukäteen tiedetylle surkeimmalle pätkälle; 4-tien laitaan. Onneksi etelämmässä liikenne on vähäisempää kuin Oulu-Kemi välillä ja matkaa vain vajaa 9km Uljuan tekoaltaalle.
Se, että väänsin menemään tärinäraidan ja pientareen välillä ei riittänyt tälle pätkälle. Vasemman jalan polvi äityi muistuttamaan olemassa olostaan, tämäkin viellä. Ei auta kuin keventää matkantekoa, onneksi kuitenkin sivumyötäistä luvassa. NOT.
Neloselta käännyin Uljuantielle, nätti maalaistie jota ei ole tullut aikasemmin ajettua. Mitään sivumyötäistäa ollutkaan, vaan pyörivää tuulta; välillä vastaan ja välillä jopa myötäistä. Eikä muuten lämpötilakaan yhtään helpottanut, noussut vaan.
Kestilään kuitenkin pyörittelin. Siellä pysähdyin tauolle ihmetteleen kylän meininkejä. Ohi meni yksi (1) pyöräilevä paikallinen sen n.10min tauon aikana. Aikaa meni eväitä syödessä, joo oli kyllä hyvää ja riittävästi ruokaa apsillakin, ja reittiä miettiessä. Brevetti suoritus on jo alkuaan vituroillaan, ei ole leimoja/kuitteja mistään. Tuuli on sen sorttinen että loppu matka Vaalasta Ouluun (n.100km) on vastatuulta. Tulin semmoiseen päätökseen että pitää hieman oikasta. Samoille teille enkä neloselle mene. Eli Muhokselle. On se n. 50km lyhyempi. Ja jos tavoitevauhtia sais pidettyä, olen 22-23 aikaan kotona. Ja paskat. Kun käännyin kohti Muhosta, iski vastatuuli; kova sellainen. Eikä polvi helpottanut yhtään.
Kylmälänkylään asti väänsin menemään, vauhti ollut lähelläkkään 25kmh ilman tuskia. Tällä vauhdilla ole ennen 24:ää kotona ja "virkeänä" töissä aamusta. Siksipä otin oljenkorren käyttöön ja pirautin kaverille. Onse muuten ihana näky, kun raatoauto näkyy horisontissa.
Pitäähän sitä kokea täydellinen epäonnistuminenkin joskus. Sehän vahvistaa, mikä ei tapa. Ja onhan mahdollisuus oppia jotakin.
Pistetäämpä ranskalaisin viivoin asiat mitä meni pieleen, muistaapa sitten joskus kun/jos näitä lukee:
- elä aja tempoa edellisenä iltana, rötvää ennemmin
- elä juo kahvia klo18 jälkeen edellisenä iltana
- elä juo olutta klo21 jälkeen edellisenä iltana, edes sitä yhtä palkinto-olutta.
- elä ota outoja tuotteita koekäyttöön pitkälle lenkille
- varustaudu sään suhteen pahimman (nyt lämpimän kelin) varalta
- syö edellisenä iltana paremmin, esim. pasta-annokset on hyvä
- varmista epävarmat taukopaikat.
- elä lähde sunnuntaina koittaan liika pitkää matkaa, jos maanantaina on velvollisuuksia
- unohda kiirre
- unohda vauhtitavoitteet
- huomioi sääolosuhteet paremmin, pysähdy säätämään varustusta tarvittaessa
- elä lähde soolona vastatuuleen pitkälle matkalle, jos ei ole aivan pakko
- muista aikasemmat vammat; polvi, krampit
Nyt onkin sitten helpompi valmistautua seuraavaan koitokseen, 400km:n Oulujärven kierrokseen. Helppoa, päivällle lupaa +20°C, yöstä ei varmasti ole ilmatieteen lupaamaa +9°C, norskit lupaa nyt +4°C; varaudutaan +2°C. Onneksi sunnuntaina ollaan viimeistään klo13 takas Oulussa, niin ei tarvi ottaa lomaa töistä, töissä on hyvä levätä ;)
Kuitenkin, sunnuntaina oli tarkoitus ajaa pitkä lenkki, kun ei lauantaina onnistunut. Koska oli äitienpäivä, useammat kaupat on kiinni. Reitin katsoin samaisesta syystä etelän suuntaa, pohjoisessa ei ole Oijärven reitillä mitään paikkaa auki eikä nelosen varsi innosta. Etelässä on kuitenkin ainaskin aakkospaareja auki; Pulkkilassa ja Vaalassa sekä Nesteet Limingassa ja Muhoksella. Paavolassa pitäisi olla grillin auki ja Vihannissa mahdollisesti ST1:n. Reitille tulee pituutta sattumoisin n.300km, eli väliin jäännyttä brevettiä lähetään yrittään soolona.
Huonosti nukutun yön jälkeen, vilkaisin säätilaa klo 6, oli ulkona +2°C ja sateenoloista. Yr.no ennustaa päivälle max 8°C ja ilmatieteenlaitos naurettavat 18°C, eihän tommosia voi uskoa eli välikelin kamppeet päälle; kengätkin kun en sadesuojista niin välitä.
Hieman ennen 7 olen Valtsulla ajatuksella ottaa nollakuitti automaatista. Ainoa vaan ettei ajatustoimi ja kuitti jää saamatta, sama se ajellaan muuten vaan.
Tuulihan on tietenkin vastainen, jo ennen Liminkaa alkaa tuntuu että tarttis jottain syödä; aamupuuro ja leipä ei nyt riittänytkään kovin pitkälle. Onneksi Liminganportin Neste on auki, ja siellä tarjolla tuoreita munkkeja ja kahvia.
Paavolassa yllätän itseni, olen yli puoli tuntia etuajassa?! Ei ole grilli viellä auki. Siihen kuitenkaan jäädä lorvimaan, evästä laukuista ja kohti Vihantia, eiköhän ST1 ole auki, sama matkahan se on kuin "ajateltu" reitti pienemmällä teillä.
Vihannista suuntaan kohti Pulkkilan ABC:n lounaskattausta, mitähän hyvää olisi tarjolla. Siinnä polkiessa taivaskin selkeentyy, mistä seuraa lämpötilan ramaattinen nousu. Henkilökohtaisestihan en oikein välitä paljoakkaan kovin lämpimistä keleistä. Jos lämpötila on n.20°C tai enempi, pitää juoda kivennäisvettä kramppien ehkäisemiseksi. Ei auta yhtään vaikka ajais lyhyissä kamppeissa. Puolessa välissä pysähdynkin vähentämään vaatetta kramppioireitten takia. Ainoa harmi vaan että tuulee edelleenki kohtuu voimakkaasti, sivusta onneksi. Ja kun tauti on ollut vasta päällä niin ei oikein viitti ihan lyhyille vetässä, eikuitenkaan niin lämmintä ole. Lyhyet ajohanskat kuitenkin käyttöön ja takin alla ole kuin ajopaita. Tuuliliivikin olisi kyllä ollut matkassa. Jälkiviisaana on hyvä sanoa oikeampi ratkaisu tilanteeseen: ajopaita+irtohihat+tuuliliivit ja jalkaan välikelin housujen sijasta sadehousut. Ei sitä vaan aattele kun on "kiirre" ja aikataulu. Eli kaksi virhettä. Eipävaan, silloin tuntu hyvältä ratkaisulta. Auringossa hitusen liikaa, varjopaikoissa siinä ja siinnä oliko liika vähä vai ei.
ABC:llä oli jokin jyväjemmareitten pirskeet; ajelivat vanhoilla traktoreilla ja mopoilla. Olivat aidanneet edustan niin, ettei saannut pyörää lounaspuolen ikkunan eteen. Joten pyörä kahvilapuolen (=ipanapuolen) eteen ja kamat ikkunapöytään.
Pulkkilasta lähdin etukäteen tiedetylle surkeimmalle pätkälle; 4-tien laitaan. Onneksi etelämmässä liikenne on vähäisempää kuin Oulu-Kemi välillä ja matkaa vain vajaa 9km Uljuan tekoaltaalle.
Se, että väänsin menemään tärinäraidan ja pientareen välillä ei riittänyt tälle pätkälle. Vasemman jalan polvi äityi muistuttamaan olemassa olostaan, tämäkin viellä. Ei auta kuin keventää matkantekoa, onneksi kuitenkin sivumyötäistä luvassa. NOT.
Neloselta käännyin Uljuantielle, nätti maalaistie jota ei ole tullut aikasemmin ajettua. Mitään sivumyötäistäa ollutkaan, vaan pyörivää tuulta; välillä vastaan ja välillä jopa myötäistä. Eikä muuten lämpötilakaan yhtään helpottanut, noussut vaan.
Kylmälänkylään asti väänsin menemään, vauhti ollut lähelläkkään 25kmh ilman tuskia. Tällä vauhdilla ole ennen 24:ää kotona ja "virkeänä" töissä aamusta. Siksipä otin oljenkorren käyttöön ja pirautin kaverille. Onse muuten ihana näky, kun raatoauto näkyy horisontissa.
Pitäähän sitä kokea täydellinen epäonnistuminenkin joskus. Sehän vahvistaa, mikä ei tapa. Ja onhan mahdollisuus oppia jotakin.
Pistetäämpä ranskalaisin viivoin asiat mitä meni pieleen, muistaapa sitten joskus kun/jos näitä lukee:
- elä aja tempoa edellisenä iltana, rötvää ennemmin
- elä juo kahvia klo18 jälkeen edellisenä iltana
- elä juo olutta klo21 jälkeen edellisenä iltana, edes sitä yhtä palkinto-olutta.
- elä ota outoja tuotteita koekäyttöön pitkälle lenkille
- varustaudu sään suhteen pahimman (nyt lämpimän kelin) varalta
- syö edellisenä iltana paremmin, esim. pasta-annokset on hyvä
- varmista epävarmat taukopaikat.
- elä lähde sunnuntaina koittaan liika pitkää matkaa, jos maanantaina on velvollisuuksia
- unohda kiirre
- unohda vauhtitavoitteet
- huomioi sääolosuhteet paremmin, pysähdy säätämään varustusta tarvittaessa
- elä lähde soolona vastatuuleen pitkälle matkalle, jos ei ole aivan pakko
- muista aikasemmat vammat; polvi, krampit
Nyt onkin sitten helpompi valmistautua seuraavaan koitokseen, 400km:n Oulujärven kierrokseen. Helppoa, päivällle lupaa +20°C, yöstä ei varmasti ole ilmatieteen lupaamaa +9°C, norskit lupaa nyt +4°C; varaudutaan +2°C. Onneksi sunnuntaina ollaan viimeistään klo13 takas Oulussa, niin ei tarvi ottaa lomaa töistä, töissä on hyvä levätä ;)
maanantai 13. toukokuuta 2013
Aina ei voi onnistua
Edes pikkupyörälenkillä.
Viikonlopun kuviot olivat melko selkiät jo edellisen viikonlopun jäljiltä. Pitkää matkaa poljetaan. Ensimmäisenä oli tietenkin ajatus poljeskella Kemiin Oijärven kautta, semmonen mukava 80-100km:n mutka 4-tiehen verrattuna. Maisemat (4-tien laitaa saa katella autostakin ihantarpeeksi) ja muu liikenne (jota tuolla ei käytännössä ole vrt. 4-tie) on kyllä niin paljo paremmat että ennemmin sitä kautta.
Lauantai-aamusta nousin virkeenä siinnä kuuden aikaan, keittelin kahvit ja puurot ja tarkistin viimeisimmät sääennusteet; viileetä ja todennäköisesti sataa. Ok, varustautumiskysymyshän se vaan on. Joten sopivat vaatteet päälle, jalkaan pari-kolme vuotta käytössä olleet välikauden housut ovat just soppelit.
Laitoin kamppeet päälle ja kannoin illalla valmiiksi pakatun pyörän ulos. Tällä kertaa laukuista löyty ihmismäisemmät vaatteet tiukkojen spandexien sijasta. Hyvin näyttävät mahtuva; hyvä tietää tulevan varalle.
Siinnäkun sitten aloin valmistautumaan liikkeelle lähtöön; GPS päälle ja sykemittari mittaaman, heitin jalan vaakaputken yli ja samalla kuului repeytyvän kankaan ääni. Ei housut enää kestäneet venyttämistä. Ei siinnä sitten auttanut kun palailla sisälle ja matkalla naureskella naapurin kanssa kohtaloa.
Ei tässä muuten niin isoa ongelmaa olisi ollut, jos ei olisi ollut välikausi. Eli talvikamppeet turhan paksuja eikä kesäkamppeilla viellä pärjää. Eli ei auttanut kuin perua lähtö ja alkaa ihmetteleen uusia kamppeita, nää kelit jatkuu viellä.
Kauppojen auettua, hain fillarifoorumilla kehutut housut paikallisesta urheiluliikkeestä kun sattui olemaan saatavilla. Samalla pyörähdin toisessa pyöräilyliikkeessä vilkaisemassa kenkätarjontaa, ja muutenkin tappamassa aikaa. Pois lähtiessä muistin että arkipyörästä meni laakerikehät ns. paskaksi. Ihmekkään kun ei tuntunut toimivan.
Kun uudet kehät oli sopivasti saatavilla sopivaan hintaan ulkoistin ne mukaan ja lähdin kotio asennushommiin. Kotosalla keitin kyllä ensin kahvit ja kaiveskelin internetin ihmeellisestä maailmasta fauber-keskiön räjäytyskuvan. Kuvan avulla paketti menikin kasaan ensi yrittämällä.
Ennen kasausta kävin kyllä pienellä lenkillä, joka muuttui sateen alkamisen takia Alakylätempoksi. Parani tämän vuoden aika 2,5 minuutilla. Mutta mikä on kunnon vaikutus, mikä on varusteiden vaikutus (32mm kumeista -> 25mm) ja mikä kelin, sateesta haluaa yllättäen äkkiä pois.
Lenkiltä kun pääsin, kävin moikkaamassa Oulussa käväsemässä ollutta serkkuani, ja samalla hieman syömässä.
Kun pyörän sain kasaan, niin pitihän sitä lähtä koeajolle, eli "patiolle" ... eiku siis, eiku joo. Ei kahvia näin myöhään illasta. Hain lähikaupasta oluen palkitsemaan itseni hyvin tehdystä työstä. Pyörä toimii kuin uusi, ainaskin kampien suhteen.
Jaa, kello tuli jo sen verta, että jatkan sunnuntain tapahtumista seuraavassa osassa.
Viikonlopun kuviot olivat melko selkiät jo edellisen viikonlopun jäljiltä. Pitkää matkaa poljetaan. Ensimmäisenä oli tietenkin ajatus poljeskella Kemiin Oijärven kautta, semmonen mukava 80-100km:n mutka 4-tiehen verrattuna. Maisemat (4-tien laitaa saa katella autostakin ihantarpeeksi) ja muu liikenne (jota tuolla ei käytännössä ole vrt. 4-tie) on kyllä niin paljo paremmat että ennemmin sitä kautta.
Lauantai-aamusta nousin virkeenä siinnä kuuden aikaan, keittelin kahvit ja puurot ja tarkistin viimeisimmät sääennusteet; viileetä ja todennäköisesti sataa. Ok, varustautumiskysymyshän se vaan on. Joten sopivat vaatteet päälle, jalkaan pari-kolme vuotta käytössä olleet välikauden housut ovat just soppelit.
Laitoin kamppeet päälle ja kannoin illalla valmiiksi pakatun pyörän ulos. Tällä kertaa laukuista löyty ihmismäisemmät vaatteet tiukkojen spandexien sijasta. Hyvin näyttävät mahtuva; hyvä tietää tulevan varalle.
Siinnäkun sitten aloin valmistautumaan liikkeelle lähtöön; GPS päälle ja sykemittari mittaaman, heitin jalan vaakaputken yli ja samalla kuului repeytyvän kankaan ääni. Ei housut enää kestäneet venyttämistä. Ei siinnä sitten auttanut kun palailla sisälle ja matkalla naureskella naapurin kanssa kohtaloa.
Ei tässä muuten niin isoa ongelmaa olisi ollut, jos ei olisi ollut välikausi. Eli talvikamppeet turhan paksuja eikä kesäkamppeilla viellä pärjää. Eli ei auttanut kuin perua lähtö ja alkaa ihmetteleen uusia kamppeita, nää kelit jatkuu viellä.
Kauppojen auettua, hain fillarifoorumilla kehutut housut paikallisesta urheiluliikkeestä kun sattui olemaan saatavilla. Samalla pyörähdin toisessa pyöräilyliikkeessä vilkaisemassa kenkätarjontaa, ja muutenkin tappamassa aikaa. Pois lähtiessä muistin että arkipyörästä meni laakerikehät ns. paskaksi. Ihmekkään kun ei tuntunut toimivan.
 |
| laakerikehät palasina rätin päällä |
Ennen kasausta kävin kyllä pienellä lenkillä, joka muuttui sateen alkamisen takia Alakylätempoksi. Parani tämän vuoden aika 2,5 minuutilla. Mutta mikä on kunnon vaikutus, mikä on varusteiden vaikutus (32mm kumeista -> 25mm) ja mikä kelin, sateesta haluaa yllättäen äkkiä pois.
Lenkiltä kun pääsin, kävin moikkaamassa Oulussa käväsemässä ollutta serkkuani, ja samalla hieman syömässä.
Kun pyörän sain kasaan, niin pitihän sitä lähtä koeajolle, eli "patiolle" ... eiku siis, eiku joo. Ei kahvia näin myöhään illasta. Hain lähikaupasta oluen palkitsemaan itseni hyvin tehdystä työstä. Pyörä toimii kuin uusi, ainaskin kampien suhteen.
Jaa, kello tuli jo sen verta, että jatkan sunnuntain tapahtumista seuraavassa osassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)