Keskeyttämisen suurin syy oli unenpuute. Unenpuute alkoi lentomatkalla. Tulin Lontooseen aamukoneella. Seuraavalle mahdolliselle reissulle lähdetään sitten päiväkoneella. Tai yövytään lähempänä kenttää.
Kämppä, jossa majoituttiin oli halpa vierastalo, jossa ei siten ollut minkäänlaista ilmastointia eli jäähdytystä. Lontoossa oli turhan lämmintä koko ajan niin nukkumisesta ei tullut oikeastaan mittään. Uneen ei päässyt ajoissa ja kun sitä joi niin aamulla heräsi ajoissa kuselle. Tämän korjaamiseen ei auta kuin pistää euroja enemmän majoitukseen kiinni, eli parempilaatuinen kämppä ilmastoinnilla seuraavalla kerralla.
Ja kyllä koko matka stressasi siihen malliin että edeltävien öiden unet oli vähissä. Ei ole hauska kokemus matkustaa ison pyörälaukun kanssa ensikertaa Oulusta Lontooseen. Menomatkalla kyllä sujui kenttäasiat yllättävänkin helposti, vähän vaan jännitti heathrowssa pyörän kohtalo kun linjasto tyhjeni eikä pyörää näkynyt missään. No tähän ei auttane kuin matkustaa lissää että jännitys helpottaisi.
Itse lenkki. Ensinmäisien päivien vauhti oli oikeastaan sopiva. Mutta kun mäet alko, olisi pitänyt lähteä ajamaan omaan tahtiin, niin olisi alamäen vauhdilla päässyt pitkälle ylämäkeen. Nytkun ajettiin ryhmässä, niin joutu jarrutteleen. Täällä Oulun seudulla ryhmäajosta saa paremmin etua, kun ei ole pahemmin mäkiä, mutta (vasta)tuulta riittää. Alkumatkalla kun oli luja myötäinen, niin ei ryhmän peesistä ollut senkään vuoksi apua. Paluumatkalla sitten olisi tasaisilla pätkillä ollut, mutta sitähän ei nyt tiedetä varmasti.
Nyt ajettiin suhteellisen isolla ryhmällä, 6 polkijaa. Harjoitusajoissa ryhmä on ollut yleensä pienempi, keskimäärin ehkä 3-4. Taukojen rytmiä jouduttiin sitten sotkemaan kasalla kompromissejä. Itselle ratkaisevaksi tuli muitten halu pitää aikasessa vaiheessa yötaukoja. Kun ei ilmapatjoista huolimatta saannut unta, niin hyvää etenemisaikaa meni minun suhteen hukkaan ja unenpuute vaan kasvoi. Isolla ryhmällä myös kontrolleilla vietetty aika venähtää verrattuna pieneen ryhmään tai yksin ajaessa.
Tähän onkin yksinkertainen ratkaisu. Ajetaan pienemmällä ryhmällä tai ihan vaan itsekseen. Vaikka ryhmässä ajo on sosiaallisessa mielessä mukavaa, niin on tämmöinen ylipitkä mäkinen lenkki kuitenkin yksilösuoritus. Suomessa kun ei ole mäkiä, ja reitit suunnistamisen kannalta helppoja, niin ryhmässä ajo ihan kunnollinen ajatus pitkillekkin matkoille.
Tuo suunnistaminenkin meni oikeastaan käsille. Pelkän reittioppaan avulla olisi ollut tuskaa ajaa koko matka. Ryhmässä ei pysynyt ohjeitten mukana, kun piti katella miten ajaakin ja meni risteyksiä ohikkin. Tietty auttais jos näkis kunnolla oppaan rivit ;) Eli olisi pitänyt tulostaa isompana tai hankkia vahvuuksilla olevat ajolasit. Ryhmässä taisi kolmella olla GPS, joiden avulla pääasiassa mentiin. Kahdella Nokia Lumia 920 tms. ja yhdellä Garmin Edge 800. Olihan se helppoa noiden GPS:ien avulla edetä. Kun ei itellä tommosta ollut, niin eipä sitä viittinyt etenkään yöllä lähtä jatkamaa matkaa yksikseen. Omassakin kännykässä on kyllä GPS:ssä ja kartat, mutta eipä tullut opeteltua käyttöä enkä varautunut siihen lisäakkujenkaan kannalta. Varasin lisäakkuja vaan otsalampun ja Polarin GPS:n lataamista varten.
Ratkaisuhan tähän on yksinkertainen; hankitaan navigoiva GPS. Ja semmonen hankitaan, jos viellä joskus lähetään ulkomaille ajamaan pitkää matkaa. Suomessa ei semmoista tarvi, sen verta on jo maata kieretty että eiköhän sitä osaa liikkua. Sitten vaan pitää hommata joko isommat lisäakut tai dynamovalo, josta saa virtaa muille laitteille.
Pienen tekosyyn antanee myös ehkä harjoituskilometrit. Ennen LEL:liä kilometrejä kertyi n. 7 000kpl. Aikasempina vuosina tässä vaiheessa on tullut väsymys pyöräilyyn, ei nappaa enää. Niin teki tänäkin vuonna. Pariin viikkoon ennen LEL:iä ei tullut käytyä enää lenkillä tai muutenkaan ajelemassa. Nyt alkaa onneksi into taas palautumaan, harmi vaan kun iski lentsu ja sateet.
Pyöriä en ole viellä hävittämässä. No ehkä Feltin voisi myydä pois, miksipä sitä pitää kahta samanlaista pyörää? Jos joku antaa 500€ käteen, niin saa vähän ajetun (vain 19 000km) kilpatason cyclocrossin. Onhan tuosta jo vaihettu kaikki kuluvat osat, moneenkin kertaan.
Miten tästä eteenpäin? Huomenna lähen Syöteajoon, 2x200km ja Syötteen suunnalla jopa mäkiä. Aurinkokannella ajattelin matkustaa, matkaan kait lähtee n.50 muutakin innokasta pyöräilijää. 24.8 olisi tarjolla pikamatkan 600km ja soratieajoa Kuusamossa, pitää miettiä kumpaan menisi. Kumpaankin kyllä liittyy matkustamista ja yöpymisiä.
Muuten taitaa loppuvuosi mennä porukkalenkeillä ja sorateillä. Koitetaan saada vuoden tavoite 10 000km täyteen. Enää ei puutu kuin 1 800 km, eli ehkä mahdollisesti onnistuu.
Ensi kesänä ajelen varmaan taas ihan varmuuden vuoksi täyden brevetti-sarjan ja kruunaan sen jollain 1000+ km lenkillä. Pari tonnista on jo alustavasti piireltynäkin google mapsilla. Ei niillekkään paljoa mäkiä tule, mutta kuitenkin. Täyden sarjan ajan sen vuoksi, että Paris-Brest-Paris-ajoon pääsee sarjan ajaneet ilmoittautumaan etuajassa. Eihän sitä ikinä tiiä, mitä sitä vuonna 2015 aattelee näistä pitkistä ulkomaan reissuista.
Tien päällä tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti