Loppuraportti osa 1: alkumatkan turismia

Niihän siinnä sitten kävi. En päässyt maaliin asti. En kyllä uskonutkaan ja omaksi tavoitteeksi laitoin Edingburghin, minne en myöskään päässyt. Selitelläämpä kuten muutkin suomalaiset urheilijat, vaikken urheilija olekkaan. Ja tietenkin monessa osassa.

Reissu alkoi 22.7 siirtymisellä etelään kummipoikaa moikkaamaan. Kelithän oli mukavan lämpimät. Pari päivää olin siellä ja 25. lähdin klo 230 ajamaan hellsinki-vantaalle, ajatuksena nukkua koneessa. Tavarat sain yllättävänkin kivuttomasti hoidettua lennolle, ei sattunut olemaan ruuhkaa aikasesta aamusta johtuen (klo600). Portti vaan oli sitten se kauimmainen mahdollinen.

Lennolla ei tullut unesta mittään, kiitos vapaasti kasvatettujen svenska talade bättrefolken penikoitten, melusivat ja potkivat koko lennon ajan.

Heathrowin kenttä yllätti, ei ollutkaan sellainen haahuilu kun pelkäsin. Opasteita ja muita seuraten löyty tavarahihnat, jonka viereen ilmaantui nopeasti pyöräkin.Siinnä määrin nopeestei ettei kerinnyt taksikuski paikalle. No löytyi kuitenkin. Hieman ihmetteli isoa pyörälaukkua ja kun selitin niin naureskeli aikomuksille.

Alkumatkasta torkkumista haittasi vasemmanpuoleinen liikenne, miten täällä pystyy muka ajamaan? Loppumatkasta kuski lähti mielenkiintoisille reiteille. Veteli niin pieniä asuntokatuja että meinas uskoloppua. Väisteli ilmeisesti tietulleja. Paluumatkalla kuski ajoikin ohitustietä pitkin, ilmeisesti aamuisin tulleja ei ole niin paljoa. 80£ (96€) on pieni hinta matkan yksinkertaisuudesta; istu kyytiin ja nauti maisemista määränpäähän asti, kun vaihtoehtona olisi ollut metromatka vaihtoineen. Mikä kyllä olisi onnistunut muttei olisi ollut mikään hauska kokemus mahdollisessa ruuhkassa.

 

 

Perille päästiin kuitenkin hengissä, ja vierastalon emäntä päästi etuajassa majoittumaan. Pieneen 2h huoneeseen; hyvä että edes omat kamppeet mahtuu sisään. Sisäänkirjaantumisen jälkeen eksyn tutuksi tulevaan lähipubiin, Lord Palmerstoniin syömään. Purilainen ja olut 5,99£ (n.7,2€). Ruoka ja olut onkin täällä päin edullisempaa, etenkin jos ei mene keskusta-alueen turistirysiin syömään. Päivän aikana kasailen pyörän ja käyn testilenkillä. Pyörä tuntuu tulleen ehyenä perille, jarrupalat vaan vaihdan jo valmiiksi ja niitten säädössä menee ylimääräinen hetki. Kasatessa vaan huomaan lampun kiinnikkeen menneen entistä pahemmin poikki, tarttee kehittää jotain. Testilenkille tuli mittaa 8km ja yllättävän kivuttomasti meni, vain pari vilkkaampaa risteystä taluttelin suojatien kautta, loppureissusta en niitäkään. Illemmalla kämppäkaverikin, Stan, ilmaantuu ja käydää syömässä Palmerstonissa.

Paikallinen fish´n´chips, mauton ateria kuten suomessakin

Mainitsinko jo että päivä oli kuuma? No, sitä se sattu olemaan, kuten tulevatkin päivät. Näistä alkaa sitten kertymään univajetta kun ei pysty nukkumaan kunnolla kuumassa hotellihuoneessa. Perjantaina heräänkin jo ajoissa, klo 6 paikallista aikaa (4 Suomen aikaa). Aamiaista mennään nauttimaan lähiravinteliin, josta tulee vakio aamiaispaikka reissunajaksi. Kokkaamiseen ja pyykkäämiseen ei tällä reissulla tuhlata aikaa.

Pieni aamiainen

Iso aamiainen

Aamiaisen jälkeen lähdetään tutustumaan Lontooseen. Matka alkaa ostamalla 8£ päivälippu julkisiin ja suhahdetaan metrolla keskustaan. On muuten yllättävän yksinkertainen systeemi kun vaan hokasee asian. Metroja menee muutaman minuutin välein, asemilla on hyvät opasteet ja kun matkassa on metrokartta niin määränpäähän pääsee helposti kunhan kahtoo lähtöaseman ja määränpään ja tarvittavat linjat. Kylillä hypättiin kiertoajelun kyytiin, että nähdään mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa.

 

 

Päivän aikana ilmaantui majapaikkaan ryhmämme kolmas jäsen, Korhonen, ja palauduimme majapaikalle. Menimme kyllä tutun pubiin syömään. Korhonen oli havainnut tullessaan pyöräkaupan lähistöllä ja menimme tutustumaan tarjontaan. Kaupasta löytyikin varalampuksi kelpaava lamppu, dynamolle tarkoitettu halogeenivalo suoraan vuostuhannen alusta, toimiskohan kun nykyinen on LED ja ovat kait sähköisesti erillaisia.

Illasta lähdettiin Suomikuskien kokoontumiseen keskustaan Look mum no hands (kato äiskä, ei käsiä) kuppilaan, suosittu pyöräilijöitten piireissä. Paikalle ilmaantui ryhmämme neljäs jäsen, Matteus. Ja Suomalainen lekenta jo eläessään; Mkpää. Mkpää ajoi Lontooseen pyörällä! Ja jatkaa heti LEL:n jälkeen Transcontinental kisaan; ajoon Lontoosta Istanbuliin. Äkkisiltään arvioituna n. 5 000km n.4 vkossa, olettaen että lentää takaisin Suomeen. Eikä polje, mikä ei kyllä yllättäisi, n.3000km reittiä.. Mistä löytyy tommoinen innostus ja kunto? LMNH:ssa on pieni korjaamo/varaosamyymälä. Sieltä ulkoistan ikävän kalliin (vrt. saksan nettikaupat) BM:n lampun, ompa ehyt ja varmasti toimiva valo pyörässä. Tosin, halpa se kuitenkin on kun vertaa THE valoon; Supernova E3pro:hon. Dynamovalo on kuitenkin se varmin valo pimeessä ajoon. Patteri/akkuvaloissa virta loppuu kesken lenkin (todettu uusillakin pattereilla). Talveksi siirtyy vanha kiekko ja uusi lamppu joko lenkkipyörään tai arkipyörään ja toiseen koitetaan repiä valuutat dynamokiekkoa ja -valoa varten. Ei ole enää paluuta patterihelvettiin.

Ruokahalua kyllä riittääkin, söi LMNH:ssa stroganoffin ja tuli mukaan kun siiryttiin italialaiseen raflaan illalliselle; lasagnea ja pastaa. 3 lajin ateria 5:lle maksoi juomineen muistaakseni n.130£ (156€). Illallisen jälkeen palauduttiin majapaikkaan. Korhonen oli saannut 4-hengen huoneen, yhteispäätöksellä Korhonen muutti pienempään ja minä ja Stan isompaan. Tilaa tuli, mutta samalla yllättävän vilkaan liikenteen äänet, jotka eivät auttaneet nukkumista muutenkin tukalissa olosuhteissa.

Tästä jatketaan joku toinen ilta...