Valinnan vaikeus

Tonnista palautuminen näyttää ottavan aikansa. En ole tälle viikolle käynnyt kertaakaan lenkillä, ei ole valkoinen viiva oikein houkutellut. Muutenkin tullut jo joka syksyinen väsähtäminen, kun 7000km täytty. No jospa tämä tästä, kirjoitellaan LEL-pyörän valinnan vaikeudesta.

Väliin meinas tehä mieli seurata esimerkkiä

Kuten olen kirjoitellut, polveni ei ole ehyt. Rikoin sen aikoinaan kun tavallaan löysin pyöräilyn. Ajelin silloin liian suurella välityksellä Porvoosta Hellsinkiin. Meinasi sen vuoden Kemin matka jäädä tekemättä, kun ei meinannut pystyä edes käveleen. Sen jälkeen polvi on ajoittain kiusannut, kylmemmillä keleillä ja raskaamassa ajossa. Tonnisella polvi alkoi muistuttaan olemassa olostaan Ranuan seudulla. Muistutteleminen ei oikein voinnut johtua kylmästä kelistä kun lenkin aikana oli kuitenkin alimmillaan jotain 14°C ja silloin oli lahkeet päällä. Eli rasitusvammaa pukkaa, kait.

Polven rasitusta saa vähemmälle kun pyörittää enemmän eikä runttaa. Eli kadenssin (jalkojen pyöritysnopeus) pitäisi olla mahdollisman korkea, jolloin voimaa käytetään vähemmän. Siksipä sitä sotkee lujaa vaikkei minnekkään mene, laiskakun olen. Nettikirjoitukset suosittelee jotain 80-100rpm kadenssia, itselle hyvältä tuntuva on 80-90rpm:n välillä.

Maastoon sopivaa kadenssia haetaan pyörän välityksien (ns. vaihteiden) avulla. Mullon kahdessa pyörässä; Cännärissä ja Felt:ssä, 2x10 välitysvaihtoehtoa. Sinkulassa on sitten se yksi, minkä vuoksi ei ole edes harkinnassa LEL:n. 2x10:ssä 2 tarkoittaa eturattaiden määrää ja 10 takarattaiden. Nopeammat välitykset ovat kummassakin kunnossa, Cännärissä välitykset (iso eturatas 46t eli 46 piikkinen, takaratas 12t) loppuu jossain 60kmh:n vauhdissa ja Feltissä 50kmh (iso eturatas 39t, takaratas 12t) vauhdissa (kadenssi on mukava 120rpm). Eli yläpää on kunnossa, kun vauhdin noustessa alamäessä yli 30kmhn alan muutenkin jo rullailemaan näillä matkoilla, paitsi jos haluttaa vähän irroitella.

Ongelmanahan siis on alapään välitykset, joita Oulun vuoristossa ei tarvitse. Välityksiä keventää helposti, kun vaihtaa isolta eturattaalta pienelle. Cännärissä on pienenpi eturatas nyt 36t ja riittää hyvin täällä. On sen voimilla noustu niin Isolle- kuin Pikku-Syötteelle 200km rypistyksen päätteeksi. Mutta kuinka sitten kun alla on 700km ja pitäs polkea Edingburghista takas Lontooseen ja edessä riittävästi mäkeä? Sitäkun jo muutenkin väsyneenä hakee kevyempää välitystä.

Feltissä meni pari vuotta sitten keskiö kulumisen vuoksi uusiksi (vanha ei kestänyt kuin 15 000km!) ja laitatin siihen maastopyörän keskiön kärryn vetämisen vuoksi. Tarkoitus oli mennä Lofooteille mutta eipä ole köyhällä varaa pyöriä viikkoa Norjassa. Eli Feltissä pienmpi ratas on 29t ja sillä mennään jo jyrkkääkin mäkiä ylös.

Takarattaissa asia menee toisinpäin, eli isompi on kevyempi. Kumpaiseekin saa nyt kiinni maksimissaan 28t rattaan. Isommankin, 32t saa kunhan vaihtaa takavaihtajan. Siihen ei nyt vain satu olemaan mahdollisuuksia, tähän rojektiin alkanut meneen jo ensi kesänkin lomabudjettia :(

Elieli ongelmaan. Lähtäkkö kaikesta huolimatta Cännärillä, koitetaan vaan edetä maltilla mäetkin joita on reippaasti enemmän. Sais siihen kyllä vaihdettua tunnin askartelulla pajan lattialla lojuvan 34t rattaan. Sillä on nyt kuitenkin pääasiassa ajettu ja ajoasento hiottu kohdilleen ja lamput ja muut kulkee mukana. Vai lähteäkkö Felt:llä, on silläkin ajettu pitkiäkin matkoja, muttei nyt viime aikoina. Eli siinnäkin pitäisi asennon olla kunnossa. Laukut ja lokarit saa kyllä kiinni. Mutta lampun kanssa tulee ongelmia. Parempi kannatin ei mene Feltin etuhaarukkaan kiinni. Toinen kannatin osoitti talvella luotettavuutensa katketessaan. Feltin välitykset olisi semmoiset että riittäsivät vastamäessa paremmin.

Puuh, onpahan mietittävää viikoksi. Sitten pitää olla joku ratkaisu, että kerkiää huolattaa pyörän ennen reissua.

Mutta kävin tänään hieman pyörittelemässä ja kahtomassa kun isot pojat ajoivat isolla eturattaalla ja pienellä takarattaalla täysii. Eli Tervaetappien kortteliajoa kävin vilkaasemmassa: