Tonni! 2. päivä auringon paisteessa

Toisen päivän aamuna noustiin aurinkoiseen mutta viileään keliin. Vaikka sänky oli mukava, en unta kuitenkaan saannut. Illasta oli virtaa sen verta, että olisi voinnut viellä jatkaa ainakin pari sataa kilsaa. Pitänee miettiä LEL:n ajostrakediaa, kun ei 600km yötauollakaan saannut unta. Päivemmällä kyllä sitten väsytti, sen parin sadan kilometrin jälkeen. Sitä pitäs kuunnella kokeneempia, Stan heti aluksi ehdotti pitkää ensimmäistä päivää. No, porukassa sitten päätetään tahti kunhan tulee ajankohtaiseksi, jos tulee.

 

Aamupuuron jälkeen hypättiin pyörien päälle klo 4:43, aikanen mato linnun nappaa vai miten se oli? Tiet oli mukavan mäkisiä Pelloon asti. Hieman ennen Pelloa jouduttiin johonkin ruuhkan tapaiseen kun lyhyen ajan sisään (10min?) tuli ainaskin 2 autoa ohi, muuten niitä oli aika harvassa.

Kaksi jokea, Tornionjoki ja Muonionjoki

Pellosta lähdettiin 2.aamiaisen jälkeen Kolariin. Lämpöä oli jo siinnä määrin että sai ottaa tuulitakin ja irtolahkeet pois. Eipä ole ennen päässyt ajamaan napapiirin pohjoispuolella lyhyissä kamppeissa. Viime kesänäkin koko ajan oli pitkät kalsarit jalassa, ja siltä reissu jäi kesken kun ei viittinyt jatkaa kohti lumisadetta. Tänä kesänä ei sitten näkynyt lunta Yllästunturin rinteillä.

Liikkeelle lähtiessä piti koittaa saada kunnollinen kuva hiihtäjäpatsaasta, ei onnistunut tälläkään kertaa, edellä on paras mitä sain. Onneksi sitä panostaa määrään laadun sijasta kuvia ottaessa, saattaa tulla jokukaan siedettävä kuva. Tosin, paras kamerahan näillä reissuilla on se mitä viitsii käyttää. Monta ns. hauskaa kuvaa olisi reissuiltani jäännyt ottamatta, jos olisi vain jotain järjestelmäkameraa  raahannut mukana.

Keskustasta kun päästiin ulos, käännyttiin taas uusille teille; väylänvarrelle. Alkaa tosissaan näkymään lohiturismi. Mökkikyliä ja leirintäpaikkoja kohtuullisen tiheässä. Onneksi. Lämpötila alkoi olemaan jo uskomattomissa lukemissa. Lappean Loma mainosti terassin olevan auki, joten sinne kurvattiin suunnittelemattomalle kahvitauolle. Piti kyllä juoda pullollinen kivenäisvettä kramppien ja kuivumisen pelossa. On muodostunut tavaksi helteiden aikaan juoda puolen litran kivenäisvesi kahvitauolla. Jos ei juo tai muuten napsi magnesiumia, niin alkaa jalat kramppaamaan. Kivennäisveden tehon löysin pari vuotta sitten 300km brevetillä, jonka ajoin aamusta lähtien helteessä. Jalka kramppasi Pyhäjoki-Oulaisen välillä siinnä määrin pahasti että kävi mielessä keskeytys. Onneksi ajokaveri malttoi avustaa vetämällä raatoa Oulaisiin asti. Siellä sitten bussiaikatauluja joen rannalla ihmetellessä join pari pullollista vissyä ja olo parani niin paljon että lähdin jatkamaan matkaa, ensin Haapavedelle ja sitten kotio asti.

Kolarissa hetken ihmettelyn jälkeen päädyimme lounaan sijasta pitämään vain juomatauon, ei oikein ole nälkä näillä keleillä. Kolarin keskustan läpi pyöräilimme rauhallisesti pyöräteitä pitkin Ylläksen risteykseen, mistä aloimme taas normitahtiin etenemään kohti seuraavaa taukoa. Matkan varren pysähdykset alkoivat ikipeesareiden vuoksi lyhenemään. Ei viitsi turhia seisoskella paarmojen takia. Jostakin syystä Sodankylään asti ympärillämme pörräsi kymmeniä isoja paarmoja. Pörräsivätpä turhaan, ainaskaan minusta eivät saaneet verinäytettä.

Ylläsjärven kaupan terassilla nautiskeltiin varjossa (vain 23°C) jäätelöä kivennäisvettä. Alkaa jo hieman väsy iskemään, mutta viellä jaksaa pyörittää polkimia. Ylläsjärveltä otettiin "pikataipaleena" siirtymä Kittilään, missä päätettiin syödä kunnon päivällinen, täysi lautallinen pottumuussia ja lihapullia. Ja muutenkin hieman elvyttiin ja tankattiin lisää kun seuraavalla 85km etapilla ei ole taukopaikkoja. Paitsi olikin, Jeesiössä(?) oli kirpputori auki. Ei kuitenkaan pysähdytty, kun lihapullat painoi mahassa.

Sodankylään puoteltiin ilman varmaa taukopaikkaa. Seon piti nettisivujen mukaan mennä jo klo 2000 kiinni ja ennuste oli saapumiseksi 2015. Paikalliselle shellille ei löytynyt netin syövereistä ollenkaan tietoja. Olivat sitten menneet vaihtamaan ketjua, GT:ksi. Pitää koittaa muistaa tuonkin olemassa olo kun miettii lenkkejä. Ei vaan viellä ole montaa eivätkä ole pistäneet aukioloaikoja näkyviin (kuten ei St1:nkään).

No kuitenkin, hieman kasin jälkeen kurvasimme asemien pihaan ja huomasimme että Seo on sittenkin auki, harmi vaan että samassa paikassa oleva Rollsi oli mennyt 10min aikasemmin kiinni, eli kahviin ja sämpylään (ja suklaapatukkaan, ja neekerin suukkoon, ja pepsiin) oli tyytyminen. Lähti sitä yksi palautusjuomakin mukaan viimeiselle 50km etapille :)

Viimeinen etappi ajettiin hiljaista 4-tien laitaa. Ovat menneet pilaamaan muutenkin huonon reitin tärinäraidoilla. No, toisen kerran ajoin tätä tietä nyt ja taisi olla viimeinen kerta. Tie on yllättävän mäkinen, pitkiä loivia nousuja riitti Rovaniemelle asti. Ei ole vaan huomannut kun autolla on ajellut. No, onpahan harjoitusta Yad Moss:ia varten.

Yötauoksi pyöriteltiin Visatuvalle, jossa odotti jääkaappi täynnä ruokaa. Tälle yölle ei tarvinnut untakaan houkutella pahemmin, alkaa reissu tosissaan painamaan luomia.

Tästä eteenpäin taas myöhemmin. Polarin dataa voi ihmetellä jos haluaa. Siis jos sivusto suostuu toimimaan. Muttakun ei, niin todetaan 7300kCal palaneen 353,7km matkalla.