Tonni! 3,päivä tuulessa

Sunnuntai-aamu, pystyyn klo 600 kuten yleensä sunnuntaisin teen, vaikken 08-lenkille olisikaan menossa. Sitä se on tottumisen voima, jokunen vuosihan tässä on jo tullut vapaaehtoisesti herättyä sunnuntaisin klo 600. Eipä olisi uskonut joku kymmenen vuotta sitten, ei olisi tullut mieleenkään herätä.

No kuitenkin, 6 aikaan nousin ihmettelemään ympäristöä, en todellakaan ole kotona ettei tarvitse lähteä polkemaan Haapalehdon shellille. 6km sijasta nyt olisi matkaa suorinta tietä 300km, ja kun pitää mutkaa tehdä niin n.350km. Siinnä hiljalleen odotellessa kamppeita kasasin ja aamiaista mietin. Korhonenkin heräsi 7:ltä, vaikka kuulemma on aamu-uninen. Kasin jälkeen hyvästeltiin talon vanha emäntä ja polkastiin matkaan. Keli oli pilvinen, mutta lämmin. Eipä ole aikasemmin päässyt Lapissa kokemaan tämmösiä lämpötiloja, 20°C kahdeksan aikaan aamusta. Reittikin oli helppo, Visatuvalta kun käännyttiin neloselle, niin seuraava käännös on Vikajärven kauppa tai napapiiri. Kun maisemat oli jo tuttuja suomaisemia, eikä pahemmin muutakaan ollut niin poljettiin Vikajärvelle asti pysähtyen vain varusteita säätämään (=vähentämään vaatetusta).

Vikajärvellä pysähdyttiin sitten hieman pidemmän aikaa, pidempään kuin oli ajateltu. Alkaa jo hieman kysymään motivaatiota ajaminen. Runsaasta aamiaisesta huolimatta, tuntu että voisi taas syödä kunnolla. Mutta makia ei maistu, joten pussillinen suolakeksejä kivenäisveden ja kokakolan ja kahvin kanssa.

Vikajärveltä jatkettiin kohti Napapiiriä. 4-tie alkaa jo muistuttaan itseään, autoliikennettä riittää. Juteltiin tullessa että olisi "hienoa" hakea leimat Joulupukin konttuurista. Paikalla oli vaan sen verta paljon ihmisiä ettei viititty lähtä jonottaan. Patsastelu kuvat napapiirin rajalla saa riittää ja siirrytään nelosen toiselle puolelle shellille leimaamaan. Ja syömään, nyt maistu purtavakin; meni sämpylä, mansikkaleivos, lihapiirakka kahvin ja kokiksen kera.

 

Syömisen jälkeen hetki mietittiin reittiä, mennäkkö Rovaniemen keskustan kautta vai oikaistakko Ranuantielle. Keskustassa olisi kyllä kiusauksia kuten bussi- ja juna-asema.

Shellillä ollessa alkoi hieman sateleen. Sade vaan voimistu kun ajeltiin rauhassa Rovaniemen läpi. Välillä tuli aika rankastikkin, ei onneksi niin rankasti kuin Oulussa, missä taas pohjoinen alikulku tulvi. Oudosti sitä vaan vanhat asuinpiirit muistaa, ilman eksymisiä löydettiin Ranuan tien alku ja riisuttiin sadevarusteet ennen erämaataivalta. Itsehän olen "asustellut" Rovaniemellä kahdesti, vuoden opiskellessa tekussa teknikoksi ja toisen puolivuotisen armeijassa. Jotain hyötyä armeijan lykkäämisessä, selvisi 6kk 8kk:n sijasta. Hieman vaan meno jo nauratti, kun oli muuta porukkaa vanhempi, ja helpomallakin taisi päästä.

Reittiä suunnitellessa, mietin että 600-700km jälkeen maisemilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Tämä osottaitui totuudeksi. Siksipä reitti suuntautui tielle 78. Eikä kyllä 4-tiekään mikään maisemien riemuvoitto ollut, mutta helposti järjestetty hyvä taukopaikka ajoi sinne. Edellä olevista kuvista näkee oikeastaan Pudasjärvelle jatkuneiden etappien kohokohdat ja normimaisemat. Suota riittää ja suon katkaisee joitakin kertoja joki tai järven tapainen. Tie on kuitenkin yllättävän mäkinen, semmoista en muistanutkaan kun olenhan tämänkin tien jopa kerran polkaissut Ranualta Rovaniemelle.

Matka oli suhteellisen ykstoikkoista Ranualle asti. Silloin iski vanha vamma ja kirpasi polvesta. Ei auttanut kuin höllätä vauhti pois ja koittaa rullata peesissä Ranuan lounaskattaukselle. Lounas syötiin paikallisen hotellin lounasbuffetissa. Paikalle sattu muu asiakaskunta kyl tais hieman nyrpistellä nokkaansa kun istuskeltiin pöydässä ja syötiin koko rahan edestä. Tiiä sitten aiheuttiko harmistusta syödyn ruuan määrä vai pöydästä leijuva vieno tuoksu ;)

Kun polven kipu rauhoittui tauolla, päädyin jatkamaan matkaa. Kun ei ollut kipua, pääsin miettimään mahdollista lähdettä. Ja semmonen ehkä löytyikin. Kipeytyneen polven jalka ei päässyt klossin vuoksi liikkumaan sivusuunnassa riittävästi, vaan tuli sivuliikkeen raja vastaan. Parin säätöstopin jälkeen asia oli hoidossa ja poljeskeltiin normivauhtia Pudasjärvelle.

Alkaa ihmetyttämään huoltoasemien nettiin pistämät aukioloajat. Sodankylässä Seo oli auki vaikkei pitänyt ja Pudasjärvellä meni kiinni vaikka olisi pitänyt olla auki (ja asiakkaita olisi varmasti riittänyt kiitos uskovaisten suviseurojen). No onneksi ABC oli sitten normaalia pidempäänkin auki, vaikka olikin aikasta täynnä, kiitos suviseurojen. Harmivaan että taisi ilmanvaihto olla käynnissä normaalin aikaohjelman mukaan, oli melkosen lämmintä sisällä. Ja lämpöä kyllä riitti ulkonakin, 17°C klo 24 aikaan.

ABC:llä syötiin jo tuttuun tapaa reilusti, isompi annos pekoniateriaa, munkkia, kahvia ja cocacolaa. Taukoillessa mietittiin jatkon reittiä, tonnista puuttuu reilu satanen. Suunniteltu reitti, jossa ei huomioitu reitille ohjattuja matkakeittiöitä, on n.140km. Hetekylän kautta ajaen tulisi n.110km, mutta joudutaan ajamaan kuusamontien laitaa matkakeittiöitten poistuessa suviseuroilta. Vaikea valinta.

Valinnassa päädyttiin lyhyempään reittiin. Eli nyt tosiaankin katsotaan metrin päähän eturenkaasta ja päästellään niin täysiä kuin 900km ajetuilla jaloilla pääsee Kipinään asti.

Tempopätkältä ei sattuneista syistä ole kuvia. Ei meinannut uskaltaa juodakkaan, niin sitten kaivaa kameraa takataskusta.

Kipinän juustolan pihassa tarkistettiin taas varusteita. Kun ei ollut uskoa että +17°C:ssä tarvii jo pitkiä kamppeita, niin piti sitten vetää ja koittaa pitää vauhtia päällä että pääsee lisäämään lahkeet ja takin. Alkaa kait energianpuute vaivaamaan, vaikka sitä on koittanut syödä aina tilaisuuden tullen. Harmi vaan ettei juustola ole auki, sieltä kun saa aivan älyttömän herkullista nakkikeittoa.

Olen ajeleskellut kolmena keväänä Kipinästä Hetekylän kautta Ouluun. Niillä kerroilla on tiellä ollut n. 50km matkalla Ylikiiminkiin 3-4 henkilöautoa meidän pyöräilijöitten lisäksi. Nyt sattu jokin ruuhka keskellä yötä. Ohi meni kolme bussia, useita matkakeittiöitä ja autoja! Hengissä kuitenkin selvittiin.

Yhteisellä päätöksellä lähdettiin rauhallisesti kohti maalia, aikaa oli reilusti käytettävissä olevaan 75h:n on. Ennen Ylikiimingin nousuja polveen iskee uudelleen kipu, ja rajusti tällä kertaa. Jonkin aikaa koitan hammasta purren koitan päästä eteenpäin, mutta on luovutettava. Nappaan mukana olleen 800mg:n buranan naamaan ja elämä alkaa hymyileen. Jutun taso vaan laskee entisestään, mutta eipä ole kipua polvessa ja takamuksenkin tuntemukset helpottaa. Vaikkei tunteen tappamiseen taida 1000mgn buranakaan riittää enään.

Viimeisissä laskuissa se sitten tapahtuu, mittariin pyörähtää 5 ysiä. Harmillisesti vaan mittari ei menekkään "ympäri" vaan piste ja pilkku siirtyvät numeron oikealle. Ompa kuitenkin tonni ajettu, nih! Tämän jälkeen rullailaankin maaliin. Ei mennä Haapalehtoon aamiaiselle vaan Kaijonharjuun mahdollisimman lähelle omaa sänkyä. Mikään liike ei kuitenkaan ole enään/viellä klo 5 auki, joten loppuleimaksi joudumme ottamaan automaatin kuitin. Sama se, reissu on tehty alle maksimiajan!

Päivän reitti Polarin mukaan.

Kokonaiskuvaa näkee alla olevasta ruudusta.
Yhteenvetona lenkki:
- poljettu pyörän mittarin mukaan 1 022 km, GPS oikoo tallennusvälin (15sek tämmösillä matkoilla) takia, korttiin laitettiin kuitenkin vain 1005km GPS:n takia.
- nousumetrejä 2 845m, enemmän kuin koskaan "yhdellä" lenkillä, kuitenkin vähän vrt. LEL:n n.11 000m nousumetriin
- energiaa paloi 21 939 kCal, vrt toimistotyöntekijän tarvitsemaan n.2 300 kCal päivätarpeeseen. Painoa katosin Lapin teille vajaa kilo, löytäjä saa pitää.
- n. 40h meni polkiessa, kokonais ajan ollessa 68h 55min.
- ajonaikanen keskinopeus oli 25,5kmh, alussa 27-30kmhn matkavauhti ja lopussa 20-25kmh. Kokonaisajan mukaan etenemisvauhti oli n.15 kmh.



Kotona olin jo puoli kuuden aikaan. Kerkesinpä kuulemaan työkännykän herätyksen. noin 1 sekunnin mietin menisinkö sittenkin töihin istumaan ja säästäisin yhden lomapäivän. En mennyt. Aloin ryyppäämään ja menin nukkumaan heti kuuden jälkeen.