Hupiajelu

Loppu lähenee, enää 2 viikkoa L-hetkeen, eli vuoden päämatkaan.

Tässä vaiheessa ei enää treenata, viikolla vedin viimeisen kuntotestin. On ilmeisesti kunto kasvavut, kun 23km tempopätkän ajasta oli kadonnut 4minuuttia.

Polvivaivojen vuoksi pitää vaan käydä testaamassa talvipyörän sopivuus pitkille matkoille. Asennon pitäisi kyllä olla kohdillaan, on sillä kuitenkin ajettu aikoinaan mm. 3 päivässä hellsinkiin, n250km/päivä.

Lauantaiksi kaavailin pidemmän rypistyksen Oulun vuoristoalueille; Rokualle ja Puolangan suuntaan. Syötteellä olisi kyllä mäkiä mutta säästetään LEL:n jälkeiselle palauttavalle lenkille. Ja kun tulee tuota siirtymää, niin matkaksi tuli 300km.  Asennon lisäksi testataan välitykset ja lampun kiinnike, johon ei oikein ole luottamista.

Kun laitoin fillari-foorumille ja parille vakiokuskille viestiä lenkistä, ilmaantui lähtöpaikalle 4 vetomiestä minun lisäkseni. Haapalehdosta lähdettiin lämmitelemään lihaksia pohjoispuolen vuoristoetapille. Välitykset vaikuttavat lupaavilta. Montan kautta kierettiin kohti peltoaukeita ja suunnattiin Kylmälänkylän tavaratalolle kahville. Tämä kylmälänkyläntie on jokseenki tympeä ajaa, tasaisen ja yleensä vastatuulta koko matkan. Nyt ei kuitenkaan ollut pahastikkaan vastainen mutta kerran jouduttiin rengastöihin.

Kylmälästä lähettiin Rokuan mäkietapille. Ja mentiihän tällä kertaa vauhdilla, syke hakkas kiitettävästi punasella. Sen siittä saa kun on kova kuntoisia vetomiehiä seurana. Vastainen tuulikin vähän nostatti sykettä. Rokualta pyörähdettiin Vaalan apsille lounaalle. Ei ole oikein nälkä, mutta eipä ole oikein toista mahdollisuutta oikeaan ruokaan tällä reitillä, joten lohisoppaa vaan syömään.

Vaalasta Puolangalle menevä tie on tälle seudulle yllättävän mäkinen, ja mutkaakin riittää. Yhdessä mäessä lähdettiinkin kellottamaan huippunopeuksia. Omaksi huipuiksi tuli 64,3kmh, ilman polkemista. Muuten menoa hidasti vastamäkien lisäksi täysimaha, tämäkin asianlaita pitää huomioida vastaisuudessa. Ruoka kuitenkin pysyi sisällä ja Puolangan shellin munkkikahvit maistuivat.

Puolangalta suunnattiin kohti viime kesänä hyväksi toteamaani kesäkahvilaa Yli-Vuotossa. Viime vuotisen 300km brevetin muistot vaan kummitteli mielessä. Silloin jouduttiin ajamaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa Ylikiiminkiin asti, oli meinaan kylmää kyytiä. Tällä kertaa on hieman lämpimämpää, ei kuitenkaan niin lämmintä että olisi lyhyissä pystynyt ajaan. Vettä saatiin vain hetkellisesti. Sadekamppeet vedin päälle lähinnä edestäpäin tulevan vesisuihkun vuoksi.

Vuoton Joutsenen lähettyvillä kohdattiin toinen tekninen murhe, ensikertalaiselta irtosi klossi kengästä. Onneksi kahvipaikka sattui olemaan mutkan takana ja paikan isännältä saatiin työkaluja lainaan niin saatiin pyörä kuntoon. Kauppaa huolsi semmonen alta 10vuotias kauppiaan alku, jonka rahastamat mustikkapiirakat ja kahvit apulainen sitten tarjoili terassin pöytiin. Matka alkoi olemaan jo siinnä vaiheessa että 5 kuskia onnistuu valtaamaan 3 pöytää :) Ei vaineskaan, hyvällä jutulla viellä oltiin.

Yli-Vuotosta ajeltiin maisemareittejä pitkin Kiiminkiin. Ei sitä viitsi ajaa samaa reittiä aina, jos on vaihtoehtojakin, eli Ylikiimingin seo kierettiin kyläraittia pitkin. Kiimingässäkään ei pysähdytty kuin hakemaan palautusjuomaa, kun ei ole ennen alta tunnin ajanut sieltä haapalehtoon. Mutta nytpä puoteltiinkin reipasta vauhtia ja oltiin ennen ysiä maalissa.

Matkaa kertyi GPS:n mukaan 300,2 km ja nousua polarin mukaan 835m. Eli kaiken puolin vajaa päivämatka niin vaaka- kuin pystysuunnassa. Kaloreitakin paloi sen verta ettei palautusjuomien kalorit täyttäneet vajausta.

Matkalla olin jo päässyt toteamaan että lampunkannattimelle/lokarille pitää tehä jottain, ei ole tämä paketti toimiva. Etenkään kun huomasin lampunkannattimen jo antaneen periksi. Pakko siis saada parempi kannatin käyttöön. Harmivaan ei mahdu haarukan yläpäähän eikä tangon päällä ollessaan näytä laukun yli. Mutta koitetaan sellaista, että valo olisi haarukan alapäässä. Lyhyen koeajon perusteella lamppu voisi pysyä mukana, mutta varastossa tehdyn pyöräytyksen perusteella pitää saada ylemmäs ettei rengas tee pahaa varjoa.

Ensi viikolla hoidetaan lamppuasia. Ja aletaan pakkaamaan, tarttis saada 4 päivän ajovarusteet valkattua. Reittiäkin on pakko alkaa jo opetteleen edes jotenkin. Merkkaan ainaskin kartalle sen. Perjantaina saan pyörälaukun ja pakkaan siihen sitten jommankumman pyörän. Arkiajoja kummemin en taida enää poljeskella, nyt leppäillään että jaksaa sitten viitisen päivää polkea.