Maitojuna

Niinhän sitä kävi, kesken jäi. Moffatissa arvoin jatkon suhteen ja päädyin luovuttamaan pyörän varusteineen järjestäjälle, joka kuskaa sen Lontooseen. Suihkun jälkeen olisi ehkä jaksanut polkea Edinburghin asti, mutta luulen että sieltä pyörän saaminen Lontooseen olisi ollut hankalampaa.

Stan lopetti kanssa moffattiin ja yhdessä seikkailtiin bussilla Edinburghiin ja junalla Lontooseen. Bussissa ei tarvinnut laskea pelloilla olleita lampaita ennen nukahtamista. Edinburghissa otettiin sleeper cart eli makuupaikat 1. Luokassa. Hieman kierreltiin ennen kuin päästiin junaan. Uni tuli heti kun vaateriin pääsi. Ja kun oli viileä vaunu niin riittikin aamuun asti. Nyt alkaa jo elämä voittaan.

Matkalla

Pockilinton pari tuntia unta suihku ja puhtaat kamppeet tekee ihmeitä

Viime hetket

Noniin. Akut ladattu, laukut pakattu. Kuskiin mätetty ruokaa ja juomaa, huomenna aletaan polkeen. Enää ei voi muuta kuin makoilla ja koittaa nukkua. 630 viimeistään pystyyn ja kohti aamiaiskattausta. seuraavien päivien ruuat on jo maksettu, tarttee vaan polkaista ruokintapaikoille.

Seuraavan päivityksen laitankin sitten kun takasin pääsen,  perjantaina.

Se on menoa sitten...

Ei paluuta

Käytiin ilmottautumassa tapahtumaan, nyt ei ole oikein paluuta ilman ajamista. Samalla jätettiin reitille menevät varustukset kuljetettavaksi ja sai palkintopaidan mukaan. Sitähän ei paketista oteta, jos ei edes Edinburghiin aja.

Paikalle tuli koko 08-lenkkitiimi, harmillisesti vaan hamun pyörä ei tullut samalla lennolla. Toivottavasti finski hoitaa hommansa ajoissa.

Lähtöpaikalle mentiin pyörillä. Hieman vaatii totuttautumista vasen liikenne. Mutta onneksi täällä autoilijat huomioivat pyöräilijät hyvin, niin matka ei niin kauhea ollut kuin pelkäs.

Rasvaa!

6h unien jälkeen virkeänä pystyssä. Ennen aamiaista vaihdoin valon ja näytti toimivan kun rengasta pyöräytti.

Kun eilinen aamiainen oli pienehkö, niin otin 4 annoksen. Tulipa rasvatasapaino kuntoon. Puolikas tomaattia jäi syömättä. Myyjä luuli meitä uusi-seelantilaisiksi. Kun siinnä sitten selvittelin mistä ollaan ja miksi, niin kehtasi pyöräyttää silmiänsä.

Nyt maha turpeena makkoilua ja ilmottautumaan

Perjantai-Ilta Lontoossa

Turistireissulta palailtiin tuttuun pubiin syömään. Fish'n'Chipseissä ei ollut kehumista, samaa mautonta kalaa kuten Suomessa. Ehkä se sitten on semmoista.

Paikalle oli tullut jäsen Korhonenkin. Sai 4 hengen huoneen kun Stanin kanssa saatiin pieni 2hengen huone. Omatoimisesti vaihdettiin huoneet.

Paikallisesta pyöräliikkeestä löytyi wanha dynamovalo varavaloksi jos nykyinen tipahtaa. Magnesiumaki löytyi, alkaa tekosyyt loppua :-/

Illasta lähdettiin vielä suomalaisten kokoontumisen Look Mum no hands kuppilaan. Paikan pienestä osa kaupasta löytyi samanlainen lamppu kuin oleva on. Vaikka hinta oli suolainen nii ulkoistin sen. Varmasti valotehoisempi eikä tarvitse pelätä että vanha tippuu pinnoihin lopullisesti. Jospa tämäkin vuoden kestäisi niin sitten voi miettiä parempaa eli kalliimpaa.

Kuppilaan ilmaantui lisäksi jäsen Matteus, ryhmä alkaa olemaan paikkakunnalla kun muutkin ilmeisesti ovat jo maassa.

Muista suomalaisista ei paikalle tullut kuin Mpää. Lekenta jo eläessään. Ajoi Lontooseen pyörällä ja jatkaa LELn jälkeen heti Istanbuliin, pyörällä. Noin 5000km n 3 viikossa... Eli vähäistä tää mun ajelu on.

Lontoon yöelämään tutustuttiin vain illallisella italialaisessa ravintolassa. Annos oli maittava ja edullinen paikkaan nähden. Mutta pieni.

Ja tietenki metro matkalla asumukselle. Vaikuttaa loppuessa yksinkertaiselta järjestelmältä kun opasteet ovat hyviä. Meluisempia vaan kuin tsadin metro.

Lämpöä on riittävästi vielläkin, siksipä kirjoittelen tätä pihalla klo 2330 kun ei oikein jostain syystä väsytä pahemmin.

Turismia

Käytiin sityssä kattelemassa maisemia. Bussilla. Kuuma keli jatkuu edelleen.

Englantilainen aamiainen

Ei muuten ihmetytä paikallisten juominen suolaisen aamiaisen jälkeen. Kahvikaan ollut kehumisen arvoista. No ankaraan kuitenkin paikallisia ruokia että maha erottuisi ennen sunnuntaita

Makkoilua

Täällähän on kuumat kelit. Meinaa hikivalua vaikkei mitään tee. Siksipä nyt vaan makkoilen.

Pyörää käväsin hieman testaamassa. Tuntunut minnekään pääsevän. Saattaa valvominen hieman kostautua. Lentokoneessakaan saannut kunnolla nukuttua kun takana ollut vapaan kasvatuksen saannut bättre folkken pennut potkiskeli ja olivat koko ajan äänessä.

Hieman ajamista hidasti vasemman puolen liikenne ja pyöräkaistat. Sitä kun on tottunut suomalaiseen liikennekulttuuriin, niin meinannut uskaltaa liikkua kuten olisi saannut. No eipä sitä Lontoon kaduilla paljoa ajeta, ainakaan ilmeisesti noin vilkkaan tien varrella mitä pitkin kävin ajamassa.

Pubikulttuurinki kerkesin katsastaa, lähipubista sai purilaisaterian oluella 6£. Ensi kerralla pitää ottaakin fish'n'chips kun semmostakin on tarjolla.

Toivottavasti tää keli helpottaa yöksi, muuten tulee tukala yö. Eikä haittaisi vaikka ympäristön melutki vähän hiljenis. No eiköhän tässä pari yötä nukuta, on sitä oltu heikommissakin paikoissa yötä.

Niin se kisaan alkaa sunnuntaina suomen aikaan vasta 1130 ja loppuu 3.8 810 mennessä.

Pyörä kasassa

Sainpa kasaan ja vielä vaihdettua jarrupalat. Pitäis varmaan lähteä koeajolle testaamaan vasemman puoleista liikennettä

Hotellilla

Kaikesta huolimatta perille päästy. Nyt syömään.

Lentokentällä

Kentälle tulo meni yllättävän mukavasti. Pyöränkin sai jouhevasti finskin tiskiltä eteenpäin.

Selvästi jo ulkomailla, kun sai hermojen leputtamista varten oluen

Valmista?

Pyörä palasina ja laukussa seuranaan kypärä ja takateline. Vielläkö saa kasattua ja etenkin taas purettua 1420+km matkan jälkeen. Niin, ne 11 000 nousumetriä.

Yksi iso laukku täynnä pyöräilyyn liittyvää tavaraa; 4 ajovarusteet, sadevarusteet, kartta ja 2x reittiopas, geelejä pari ja urheilujuomatabletteja, lisäakkuja 2kpl ja varaosia mm. 4 kpl sisuskummeja, paikkasarja ja piälyskumi, IV-teippiä ja kasa nippusiteitä, varapinnojakin kiekkoihin; oman pinnan pitää vaan kestää. Niin, on siellä vaihtokalsaritkin.

Sitten viellä reppu, jonka pitäs mennä käsimatkatavarana, siellä elektroniikkaa ja papereita. Muuten aika tyhjä, pitää ne matkamuistokki saada tuotua (LEL-paita ja -juomapullo). Kolmaskin laukku on, mutta se ei lähde onneksi lontooseen asti.

Reittiä olen tässä ihmetellyt, pariin otteeseen selaillut sen googlemapsin avulla.

Saa nyt olla. En enää mietikkään puuttuuko mahdollisesti jokin. Juon oluen ja menen pyöriskeleen sänkyyn. Huomenna ajeleskelen Punkalaitumelle ja sieltä torstai aamuksi hellsinki-Vantaalle tarjoamaan laukkuja finskin kuljetettavaksi. Koitan reissusta välillä päivitellä blogia, majapaikassa pitäisi olla wifi. Maalissa pitäisi olla viimeistään perjantaina 2.8 klo 6:10, varmaan puolen päivän aikaan voi sitten odottaa ilmoitusta tännekkin, muttei kannata hätäillä. Saattaa olla ettei ole ensimmäisenä mielessä.

Plääh, testiajajat ovat ajaneet reitin läpi, viimehetken muutoksia olisi tulossa yhdelle pätkälle. Menen prkl oppaitten perässä ja tai vanhojen oheistuksien mukaan. ei jaksa enää stressata.

Kippis ja kulaus, tää oli elämäni munaus.

Lähtötunnelmaa

Alkoi justiinsa kesäloma. 3 viikkoa saa lorvia ja tuhlata talven "säästöt" ja ladata akkuja. Viikko katosi lomasta valmistautumiseen.

On muuten ollut jo lujasti toisia ja kolmansiakin ajatuksia reissun suhteen. Varmaan stressaavin reissu tähän mennessä. Muuthan olleet helppoja, kotiovelta pyörän päälle nokka kohti määränpäätä ja junalla takas kotio. Nyt on toisin. Ei voi luottaa että matkan varrelta löytyy kauppa mistä voi puutteita täydentää. Nyt pitää olla kaikki valmiina ja mukana. Ainoa vaan että pyöräillään se normi viikko ilman pesumahdollisuutta todennäköisesti sateisessa ilmastossa. On muuten kiitettävästi pyöräilykampetta hankittuna ja pakattuna. No, eipä tarvi hyödyntää syksyn alennusmyyntejä.

Matka ei ala pihalla pyörän päälle hyppäämällä vaan siirtymällä hellsinki-vantaalle lentokoneen kyytiin. Ala ny stressaamaan hukkaako finski pyörän. Aikasemmat lennot olleetki helppoja, käsimatkatavaroissa mukana kaikki tarpeellinen, vaihtokalsarit ja läppäri. Nyt on iso lujamuovinen pyörälaukku, isohko matkalaukku (minulle (sinkkuihmiselle) iso) ja reppu käsitavarana. Onneksi ei sentään tarvinnut mennä ostaan uusia laukkuja, niihinkin olisi saannut upotettua 500+€ (on muuten reilussa 6kk tippunut pyörälaukkujen hinta, ennen makso lähemmäs 500€ kova laukku, nyt saa pariin sataan juroon, no eipä sitä edelleenkää viitti laukun takia isompaa kämppää laittaa).

Ja mitähän tulli-ihmiset tykkää kun laukussa on öljypurkki ja valkoisia tabletteja. Tabut on kyllä valmistajan (Maxim ja Orion) paketeissa. Ei innosta ajatus alkaa juokseen lontoon kauppoja läpi ja etsiä koeteltuja urheilujuomia ja kipulääkkeitä. En vaan uskaltautunut 800mg buranoita ottaa mukaan, reseptilääke kun on. Parisen päivää on kuitenkin aikaa katella jos löytys jotain tuttua purtavaa, mutta ei tarvi kuitenkaan hermoilla sen takia.

Ja kun se ei riittäs että lentelee lomakohteeseen. Koita päästä isojen kamppeitten kanssa majapaikkaan, mikä on tietenkin toisella puolella kaupunkia. Kulkeehan ne julkiset Lontoossakin, mut on muuten hieman hankalamman oloiset kuin täällä Oulussa. Eiku euroja taas palaa että pääsee vähänkään helpommalla ilman stressiä takasinkin ajoissa. Eli lentokenttätaksi saa kuskata majapaikkaan ja sieltä takasinkin

Onneksi kuitenkin 5 päivän ruuat on jo maksettu, ei tarvi enään kuin polkea 1420km niitten eteen. Ja mitä olen tarjonnasta lukenut, niin ei tarvi pelätä linjojen puolesta; ruokaa on riittävästi ja kuulostavat viellä hyviltä. Voi muutakuin kiitellä järjestäjiä ja vapaa-ehtoisia jotka mahdollistavat tämänkin. Ainoa ikäväpuoli reitillä on vaan ne 11 000 nousumetriä. Ei tommosiin täällä pääse. Tonnisellakkaan tullut kuin 2800m. No nuo selvittiin cännärillä, jossa on tänne sopivat välitykset. Matkaan kun lähen talvipyörällä, missä on vuoristoisempaan reittiin sopivammat välitykset.

Jos polvi suo ja olosuhteet sallii, niin koitan päästä edes Edingburghiin. Reitti kun palaa pääosin samoja reittejä takasin Lontooseen. Ja edinburgista pääsee helposti maitojunalla pois :)

Niin, jos joku haluaa seurata etenemistäni, niin tämä linkki kertoo millä kontrollilla olen viimeksi ollut. Ei tietenkään viellä toimi, niin en osaa sanoa miten huomioivat nukkumiset yms. ajan kulut. Mutta luultavasti kirjaavat järjestelmään, kun leimauttaa ittensä kontrollille. Kontrollilla sitten leimauksen jälkeen syödään, juodaan ja jopa nukutaan välillä. Ja kun kontrollien väli on pääasiassa n. 80km niin arposin että ilman nukkumista leimausväli on n.5h, nukkumisineen 10-12h.


Puuh, kaikkeen sitä tulee lähettyä. Nyt kuitenkin taidan hakea lohturuokaa ja kahtoa jonkin elokuvan ja unohtaa pyörät ja LELlin 12h:ksi.

Valoratkaisu

Sain ehkä mahdollisesti ratkaistua lampun kiinnitysongelman kiristimellä.

Kyl se varmaan paikallaan pysyy ja etiäpäin näyttää. Miten hyvin, no se ratkeaa sittenkun pääsee ajamaan pimeässä. Oikein innostaa lähtä kohti pimeää tuntematonta testaamattomalla valolla. Mutta minkäs teet näillä leveysasteilla kun valoa riittää ulkona koko yön (vaikka kohtuu synkkää on tällä hetkellä kun satelee vettä). Hitaastihan sitä muutenkin on onneksi tarkoitus edetä. Ja mahdollisimman vähän yöllä. Pitää ne maisemat kuitenkin jotenkikkaan edes nähdä kun tuskin ihan heti uudelleen sille seudulle eksyy. Eikä sillä onneksi niin väliä olekkaan, kunhan pysyy vaan porukan mukana. Oulujärvenkieroksella ei ollut omasta valosta paljoa iloa, kun ajo letkan perällä.  Huomenna ehkä vois kuiten käydä testilenkin ajelemassa. Tietääpä sitten pysyykö se paikallaan.

Samalla hain toisen varavirtalähteen. Tuo on sitten myynnissä parin viikon kuluttua (kuten mahdollisesti pari hyvää ja vähän ajettua pyörää), jos joku vaan tarttee. Saa 2000mAh ja 2600mAh riittää mukana kannettavalle elektroniikalle (otsalamppu, kännykkä ja gps). Ja pitäs äkkisiltään laskennallisesti riittääkkin, käytäntö on sitten eriasia. Voi se oikea piuha jäädä tältäkin reissulta kotio, kuten teki nyt 300lla. Niin, kompassihan se piti hankkia ja karttaan merkata reitti ...

Töissäkin men hyvin, sain kaikki muut "tarpeelliset" paperit tulostettua paitti lentolipun :/ Se ja reittiopas pienemmässä muodossa pitää muistaa viellä tulostaa. On muuten hiljasta toimistolla näin heinäkuussa :)

Hupiajelu

Loppu lähenee, enää 2 viikkoa L-hetkeen, eli vuoden päämatkaan.

Tässä vaiheessa ei enää treenata, viikolla vedin viimeisen kuntotestin. On ilmeisesti kunto kasvavut, kun 23km tempopätkän ajasta oli kadonnut 4minuuttia.

Polvivaivojen vuoksi pitää vaan käydä testaamassa talvipyörän sopivuus pitkille matkoille. Asennon pitäisi kyllä olla kohdillaan, on sillä kuitenkin ajettu aikoinaan mm. 3 päivässä hellsinkiin, n250km/päivä.

Lauantaiksi kaavailin pidemmän rypistyksen Oulun vuoristoalueille; Rokualle ja Puolangan suuntaan. Syötteellä olisi kyllä mäkiä mutta säästetään LEL:n jälkeiselle palauttavalle lenkille. Ja kun tulee tuota siirtymää, niin matkaksi tuli 300km.  Asennon lisäksi testataan välitykset ja lampun kiinnike, johon ei oikein ole luottamista.

Kun laitoin fillari-foorumille ja parille vakiokuskille viestiä lenkistä, ilmaantui lähtöpaikalle 4 vetomiestä minun lisäkseni. Haapalehdosta lähdettiin lämmitelemään lihaksia pohjoispuolen vuoristoetapille. Välitykset vaikuttavat lupaavilta. Montan kautta kierettiin kohti peltoaukeita ja suunnattiin Kylmälänkylän tavaratalolle kahville. Tämä kylmälänkyläntie on jokseenki tympeä ajaa, tasaisen ja yleensä vastatuulta koko matkan. Nyt ei kuitenkaan ollut pahastikkaan vastainen mutta kerran jouduttiin rengastöihin.

Kylmälästä lähettiin Rokuan mäkietapille. Ja mentiihän tällä kertaa vauhdilla, syke hakkas kiitettävästi punasella. Sen siittä saa kun on kova kuntoisia vetomiehiä seurana. Vastainen tuulikin vähän nostatti sykettä. Rokualta pyörähdettiin Vaalan apsille lounaalle. Ei ole oikein nälkä, mutta eipä ole oikein toista mahdollisuutta oikeaan ruokaan tällä reitillä, joten lohisoppaa vaan syömään.

Vaalasta Puolangalle menevä tie on tälle seudulle yllättävän mäkinen, ja mutkaakin riittää. Yhdessä mäessä lähdettiinkin kellottamaan huippunopeuksia. Omaksi huipuiksi tuli 64,3kmh, ilman polkemista. Muuten menoa hidasti vastamäkien lisäksi täysimaha, tämäkin asianlaita pitää huomioida vastaisuudessa. Ruoka kuitenkin pysyi sisällä ja Puolangan shellin munkkikahvit maistuivat.

Puolangalta suunnattiin kohti viime kesänä hyväksi toteamaani kesäkahvilaa Yli-Vuotossa. Viime vuotisen 300km brevetin muistot vaan kummitteli mielessä. Silloin jouduttiin ajamaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa Ylikiiminkiin asti, oli meinaan kylmää kyytiä. Tällä kertaa on hieman lämpimämpää, ei kuitenkaan niin lämmintä että olisi lyhyissä pystynyt ajaan. Vettä saatiin vain hetkellisesti. Sadekamppeet vedin päälle lähinnä edestäpäin tulevan vesisuihkun vuoksi.

Vuoton Joutsenen lähettyvillä kohdattiin toinen tekninen murhe, ensikertalaiselta irtosi klossi kengästä. Onneksi kahvipaikka sattui olemaan mutkan takana ja paikan isännältä saatiin työkaluja lainaan niin saatiin pyörä kuntoon. Kauppaa huolsi semmonen alta 10vuotias kauppiaan alku, jonka rahastamat mustikkapiirakat ja kahvit apulainen sitten tarjoili terassin pöytiin. Matka alkoi olemaan jo siinnä vaiheessa että 5 kuskia onnistuu valtaamaan 3 pöytää :) Ei vaineskaan, hyvällä jutulla viellä oltiin.

Yli-Vuotosta ajeltiin maisemareittejä pitkin Kiiminkiin. Ei sitä viitsi ajaa samaa reittiä aina, jos on vaihtoehtojakin, eli Ylikiimingin seo kierettiin kyläraittia pitkin. Kiimingässäkään ei pysähdytty kuin hakemaan palautusjuomaa, kun ei ole ennen alta tunnin ajanut sieltä haapalehtoon. Mutta nytpä puoteltiinkin reipasta vauhtia ja oltiin ennen ysiä maalissa.

Matkaa kertyi GPS:n mukaan 300,2 km ja nousua polarin mukaan 835m. Eli kaiken puolin vajaa päivämatka niin vaaka- kuin pystysuunnassa. Kaloreitakin paloi sen verta ettei palautusjuomien kalorit täyttäneet vajausta.

Matkalla olin jo päässyt toteamaan että lampunkannattimelle/lokarille pitää tehä jottain, ei ole tämä paketti toimiva. Etenkään kun huomasin lampunkannattimen jo antaneen periksi. Pakko siis saada parempi kannatin käyttöön. Harmivaan ei mahdu haarukan yläpäähän eikä tangon päällä ollessaan näytä laukun yli. Mutta koitetaan sellaista, että valo olisi haarukan alapäässä. Lyhyen koeajon perusteella lamppu voisi pysyä mukana, mutta varastossa tehdyn pyöräytyksen perusteella pitää saada ylemmäs ettei rengas tee pahaa varjoa.

Ensi viikolla hoidetaan lamppuasia. Ja aletaan pakkaamaan, tarttis saada 4 päivän ajovarusteet valkattua. Reittiäkin on pakko alkaa jo opetteleen edes jotenkin. Merkkaan ainaskin kartalle sen. Perjantaina saan pyörälaukun ja pakkaan siihen sitten jommankumman pyörän. Arkiajoja kummemin en taida enää poljeskella, nyt leppäillään että jaksaa sitten viitisen päivää polkea.

Alkaa jo hermostuttaan

Mihin sitä on oikein ryhtynyt? Oma toimimatka Lontooseen -> järjestele kaikki kuljetukset yms. ite ja ole kaikkialla oikeaan aikaan. Menomatka ei nyt niin hirvitä, menen pelipaikoille pari päivää aikasemmin. Kerkee ehkä päivän pyörimään Lontoossakin, ehkä.

Torstaina kuitenkin aamulento Lontooseen, Heathrowlta jotenkin hotellille Loughtoniin. Joko taksi (kallis) tai julkiset (hankalahkot). Matkaa olisi taksilla 50km, julkisilla yhdellä vaihdolla menee vajaa kaksi tuntia. Olettaen että onnistuu vaihdot ja metron valinta, on vaan hieman hankalampi kartta, kuin hellsingin metrokartta on. No viimeiseltä asemalta ole kuin kilometrin kävely yhellä käännöksellä.

Hotellilta viellä lähtöpaikallekkin on aikaa. Torstainakun on paikalla ja kasaa pyörän, niin voi mennä pubii... ajoissa nukkumaan, käydä perjantaina mutka Lontoon keskustassa ja lauantaina pitääkin polkaista lähtöpaikalle ilmottautumaan ja viemään osa tavaroista kuljetettavaksi. Matkaahan ei ole kuin 13km. Tuokin pätkä ajetaan neljään kertaan, siinnä prolokia tarpeeksi.

Sunnuntaista eteenpäinhän se on helppoa, ensimmäinen etappi jo tuttu edelliseltä päivältä; 7 liikkeelle lähtöpaikalle aamiaista nauttimaan ja 9:30 matkaan. Matkakin, 1420km (osa 1 ja osa 2), on valmiiksi nuotitettuna, helppoa vai mitä? Brittein läpi menoon onkin varattuna ruhtinaallisesti aikaa, 116h 40min. Maalissa ollaan, jos ei mittään ihmeellistä satu, torstai-ilta-perjantai-aamu väliseen aikaan. Tietenkin tässä tuli tutustuttua jo brittein rautatieverkostoon, bussiverkostoa voisi kanssa vilkaista.

Hauskuushan alkaakin todenteolla maaliintulon jälkeen. Siinnä virkeimillään maaliaterian syötä, pitäisi jaksaa ajaa hotellille, pakata pyörälaukkuun ja kait itteäkin hieman huoltaa ja eksyä lentokentälle. Onneksi hokasin tuossa, että paluulentohan lähtee vasta lauantaina 1020 lontoon aikaan kohti koti Suomea. Voi olla hyvinkin reilu vuorokausi aikaa eikä tarvi yötä Heathrow:kaan viettää. Kuitenkin ennen 6 pitänee lähtä eksyilemään kohti lentokenttää.

No ongelmat on tehty ratkottavaksi. Pubi-kierroskin on viellä täysin mahdollinen.

Valinnan vaikeus

Tonnista palautuminen näyttää ottavan aikansa. En ole tälle viikolle käynnyt kertaakaan lenkillä, ei ole valkoinen viiva oikein houkutellut. Muutenkin tullut jo joka syksyinen väsähtäminen, kun 7000km täytty. No jospa tämä tästä, kirjoitellaan LEL-pyörän valinnan vaikeudesta.

Väliin meinas tehä mieli seurata esimerkkiä

Kuten olen kirjoitellut, polveni ei ole ehyt. Rikoin sen aikoinaan kun tavallaan löysin pyöräilyn. Ajelin silloin liian suurella välityksellä Porvoosta Hellsinkiin. Meinasi sen vuoden Kemin matka jäädä tekemättä, kun ei meinannut pystyä edes käveleen. Sen jälkeen polvi on ajoittain kiusannut, kylmemmillä keleillä ja raskaamassa ajossa. Tonnisella polvi alkoi muistuttaan olemassa olostaan Ranuan seudulla. Muistutteleminen ei oikein voinnut johtua kylmästä kelistä kun lenkin aikana oli kuitenkin alimmillaan jotain 14°C ja silloin oli lahkeet päällä. Eli rasitusvammaa pukkaa, kait.

Polven rasitusta saa vähemmälle kun pyörittää enemmän eikä runttaa. Eli kadenssin (jalkojen pyöritysnopeus) pitäisi olla mahdollisman korkea, jolloin voimaa käytetään vähemmän. Siksipä sitä sotkee lujaa vaikkei minnekkään mene, laiskakun olen. Nettikirjoitukset suosittelee jotain 80-100rpm kadenssia, itselle hyvältä tuntuva on 80-90rpm:n välillä.

Maastoon sopivaa kadenssia haetaan pyörän välityksien (ns. vaihteiden) avulla. Mullon kahdessa pyörässä; Cännärissä ja Felt:ssä, 2x10 välitysvaihtoehtoa. Sinkulassa on sitten se yksi, minkä vuoksi ei ole edes harkinnassa LEL:n. 2x10:ssä 2 tarkoittaa eturattaiden määrää ja 10 takarattaiden. Nopeammat välitykset ovat kummassakin kunnossa, Cännärissä välitykset (iso eturatas 46t eli 46 piikkinen, takaratas 12t) loppuu jossain 60kmh:n vauhdissa ja Feltissä 50kmh (iso eturatas 39t, takaratas 12t) vauhdissa (kadenssi on mukava 120rpm). Eli yläpää on kunnossa, kun vauhdin noustessa alamäessä yli 30kmhn alan muutenkin jo rullailemaan näillä matkoilla, paitsi jos haluttaa vähän irroitella.

Ongelmanahan siis on alapään välitykset, joita Oulun vuoristossa ei tarvitse. Välityksiä keventää helposti, kun vaihtaa isolta eturattaalta pienelle. Cännärissä on pienenpi eturatas nyt 36t ja riittää hyvin täällä. On sen voimilla noustu niin Isolle- kuin Pikku-Syötteelle 200km rypistyksen päätteeksi. Mutta kuinka sitten kun alla on 700km ja pitäs polkea Edingburghista takas Lontooseen ja edessä riittävästi mäkeä? Sitäkun jo muutenkin väsyneenä hakee kevyempää välitystä.

Feltissä meni pari vuotta sitten keskiö kulumisen vuoksi uusiksi (vanha ei kestänyt kuin 15 000km!) ja laitatin siihen maastopyörän keskiön kärryn vetämisen vuoksi. Tarkoitus oli mennä Lofooteille mutta eipä ole köyhällä varaa pyöriä viikkoa Norjassa. Eli Feltissä pienmpi ratas on 29t ja sillä mennään jo jyrkkääkin mäkiä ylös.

Takarattaissa asia menee toisinpäin, eli isompi on kevyempi. Kumpaiseekin saa nyt kiinni maksimissaan 28t rattaan. Isommankin, 32t saa kunhan vaihtaa takavaihtajan. Siihen ei nyt vain satu olemaan mahdollisuuksia, tähän rojektiin alkanut meneen jo ensi kesänkin lomabudjettia :(

Elieli ongelmaan. Lähtäkkö kaikesta huolimatta Cännärillä, koitetaan vaan edetä maltilla mäetkin joita on reippaasti enemmän. Sais siihen kyllä vaihdettua tunnin askartelulla pajan lattialla lojuvan 34t rattaan. Sillä on nyt kuitenkin pääasiassa ajettu ja ajoasento hiottu kohdilleen ja lamput ja muut kulkee mukana. Vai lähteäkkö Felt:llä, on silläkin ajettu pitkiäkin matkoja, muttei nyt viime aikoina. Eli siinnäkin pitäisi asennon olla kunnossa. Laukut ja lokarit saa kyllä kiinni. Mutta lampun kanssa tulee ongelmia. Parempi kannatin ei mene Feltin etuhaarukkaan kiinni. Toinen kannatin osoitti talvella luotettavuutensa katketessaan. Feltin välitykset olisi semmoiset että riittäsivät vastamäessa paremmin.

Puuh, onpahan mietittävää viikoksi. Sitten pitää olla joku ratkaisu, että kerkiää huolattaa pyörän ennen reissua.

Mutta kävin tänään hieman pyörittelemässä ja kahtomassa kun isot pojat ajoivat isolla eturattaalla ja pienellä takarattaalla täysii. Eli Tervaetappien kortteliajoa kävin vilkaasemmassa:

Tonni! 3,päivä tuulessa

Sunnuntai-aamu, pystyyn klo 600 kuten yleensä sunnuntaisin teen, vaikken 08-lenkille olisikaan menossa. Sitä se on tottumisen voima, jokunen vuosihan tässä on jo tullut vapaaehtoisesti herättyä sunnuntaisin klo 600. Eipä olisi uskonut joku kymmenen vuotta sitten, ei olisi tullut mieleenkään herätä.

No kuitenkin, 6 aikaan nousin ihmettelemään ympäristöä, en todellakaan ole kotona ettei tarvitse lähteä polkemaan Haapalehdon shellille. 6km sijasta nyt olisi matkaa suorinta tietä 300km, ja kun pitää mutkaa tehdä niin n.350km. Siinnä hiljalleen odotellessa kamppeita kasasin ja aamiaista mietin. Korhonenkin heräsi 7:ltä, vaikka kuulemma on aamu-uninen. Kasin jälkeen hyvästeltiin talon vanha emäntä ja polkastiin matkaan. Keli oli pilvinen, mutta lämmin. Eipä ole aikasemmin päässyt Lapissa kokemaan tämmösiä lämpötiloja, 20°C kahdeksan aikaan aamusta. Reittikin oli helppo, Visatuvalta kun käännyttiin neloselle, niin seuraava käännös on Vikajärven kauppa tai napapiiri. Kun maisemat oli jo tuttuja suomaisemia, eikä pahemmin muutakaan ollut niin poljettiin Vikajärvelle asti pysähtyen vain varusteita säätämään (=vähentämään vaatetusta).

Vikajärvellä pysähdyttiin sitten hieman pidemmän aikaa, pidempään kuin oli ajateltu. Alkaa jo hieman kysymään motivaatiota ajaminen. Runsaasta aamiaisesta huolimatta, tuntu että voisi taas syödä kunnolla. Mutta makia ei maistu, joten pussillinen suolakeksejä kivenäisveden ja kokakolan ja kahvin kanssa.

Vikajärveltä jatkettiin kohti Napapiiriä. 4-tie alkaa jo muistuttaan itseään, autoliikennettä riittää. Juteltiin tullessa että olisi "hienoa" hakea leimat Joulupukin konttuurista. Paikalla oli vaan sen verta paljon ihmisiä ettei viititty lähtä jonottaan. Patsastelu kuvat napapiirin rajalla saa riittää ja siirrytään nelosen toiselle puolelle shellille leimaamaan. Ja syömään, nyt maistu purtavakin; meni sämpylä, mansikkaleivos, lihapiirakka kahvin ja kokiksen kera.

 

Syömisen jälkeen hetki mietittiin reittiä, mennäkkö Rovaniemen keskustan kautta vai oikaistakko Ranuantielle. Keskustassa olisi kyllä kiusauksia kuten bussi- ja juna-asema.

Shellillä ollessa alkoi hieman sateleen. Sade vaan voimistu kun ajeltiin rauhassa Rovaniemen läpi. Välillä tuli aika rankastikkin, ei onneksi niin rankasti kuin Oulussa, missä taas pohjoinen alikulku tulvi. Oudosti sitä vaan vanhat asuinpiirit muistaa, ilman eksymisiä löydettiin Ranuan tien alku ja riisuttiin sadevarusteet ennen erämaataivalta. Itsehän olen "asustellut" Rovaniemellä kahdesti, vuoden opiskellessa tekussa teknikoksi ja toisen puolivuotisen armeijassa. Jotain hyötyä armeijan lykkäämisessä, selvisi 6kk 8kk:n sijasta. Hieman vaan meno jo nauratti, kun oli muuta porukkaa vanhempi, ja helpomallakin taisi päästä.

Reittiä suunnitellessa, mietin että 600-700km jälkeen maisemilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Tämä osottaitui totuudeksi. Siksipä reitti suuntautui tielle 78. Eikä kyllä 4-tiekään mikään maisemien riemuvoitto ollut, mutta helposti järjestetty hyvä taukopaikka ajoi sinne. Edellä olevista kuvista näkee oikeastaan Pudasjärvelle jatkuneiden etappien kohokohdat ja normimaisemat. Suota riittää ja suon katkaisee joitakin kertoja joki tai järven tapainen. Tie on kuitenkin yllättävän mäkinen, semmoista en muistanutkaan kun olenhan tämänkin tien jopa kerran polkaissut Ranualta Rovaniemelle.

Matka oli suhteellisen ykstoikkoista Ranualle asti. Silloin iski vanha vamma ja kirpasi polvesta. Ei auttanut kuin höllätä vauhti pois ja koittaa rullata peesissä Ranuan lounaskattaukselle. Lounas syötiin paikallisen hotellin lounasbuffetissa. Paikalle sattu muu asiakaskunta kyl tais hieman nyrpistellä nokkaansa kun istuskeltiin pöydässä ja syötiin koko rahan edestä. Tiiä sitten aiheuttiko harmistusta syödyn ruuan määrä vai pöydästä leijuva vieno tuoksu ;)

Kun polven kipu rauhoittui tauolla, päädyin jatkamaan matkaa. Kun ei ollut kipua, pääsin miettimään mahdollista lähdettä. Ja semmonen ehkä löytyikin. Kipeytyneen polven jalka ei päässyt klossin vuoksi liikkumaan sivusuunnassa riittävästi, vaan tuli sivuliikkeen raja vastaan. Parin säätöstopin jälkeen asia oli hoidossa ja poljeskeltiin normivauhtia Pudasjärvelle.

Alkaa ihmetyttämään huoltoasemien nettiin pistämät aukioloajat. Sodankylässä Seo oli auki vaikkei pitänyt ja Pudasjärvellä meni kiinni vaikka olisi pitänyt olla auki (ja asiakkaita olisi varmasti riittänyt kiitos uskovaisten suviseurojen). No onneksi ABC oli sitten normaalia pidempäänkin auki, vaikka olikin aikasta täynnä, kiitos suviseurojen. Harmivaan että taisi ilmanvaihto olla käynnissä normaalin aikaohjelman mukaan, oli melkosen lämmintä sisällä. Ja lämpöä kyllä riitti ulkonakin, 17°C klo 24 aikaan.

ABC:llä syötiin jo tuttuun tapaa reilusti, isompi annos pekoniateriaa, munkkia, kahvia ja cocacolaa. Taukoillessa mietittiin jatkon reittiä, tonnista puuttuu reilu satanen. Suunniteltu reitti, jossa ei huomioitu reitille ohjattuja matkakeittiöitä, on n.140km. Hetekylän kautta ajaen tulisi n.110km, mutta joudutaan ajamaan kuusamontien laitaa matkakeittiöitten poistuessa suviseuroilta. Vaikea valinta.

Valinnassa päädyttiin lyhyempään reittiin. Eli nyt tosiaankin katsotaan metrin päähän eturenkaasta ja päästellään niin täysiä kuin 900km ajetuilla jaloilla pääsee Kipinään asti.

Tempopätkältä ei sattuneista syistä ole kuvia. Ei meinannut uskaltaa juodakkaan, niin sitten kaivaa kameraa takataskusta.

Kipinän juustolan pihassa tarkistettiin taas varusteita. Kun ei ollut uskoa että +17°C:ssä tarvii jo pitkiä kamppeita, niin piti sitten vetää ja koittaa pitää vauhtia päällä että pääsee lisäämään lahkeet ja takin. Alkaa kait energianpuute vaivaamaan, vaikka sitä on koittanut syödä aina tilaisuuden tullen. Harmi vaan ettei juustola ole auki, sieltä kun saa aivan älyttömän herkullista nakkikeittoa.

Olen ajeleskellut kolmena keväänä Kipinästä Hetekylän kautta Ouluun. Niillä kerroilla on tiellä ollut n. 50km matkalla Ylikiiminkiin 3-4 henkilöautoa meidän pyöräilijöitten lisäksi. Nyt sattu jokin ruuhka keskellä yötä. Ohi meni kolme bussia, useita matkakeittiöitä ja autoja! Hengissä kuitenkin selvittiin.

Yhteisellä päätöksellä lähdettiin rauhallisesti kohti maalia, aikaa oli reilusti käytettävissä olevaan 75h:n on. Ennen Ylikiimingin nousuja polveen iskee uudelleen kipu, ja rajusti tällä kertaa. Jonkin aikaa koitan hammasta purren koitan päästä eteenpäin, mutta on luovutettava. Nappaan mukana olleen 800mg:n buranan naamaan ja elämä alkaa hymyileen. Jutun taso vaan laskee entisestään, mutta eipä ole kipua polvessa ja takamuksenkin tuntemukset helpottaa. Vaikkei tunteen tappamiseen taida 1000mgn buranakaan riittää enään.

Viimeisissä laskuissa se sitten tapahtuu, mittariin pyörähtää 5 ysiä. Harmillisesti vaan mittari ei menekkään "ympäri" vaan piste ja pilkku siirtyvät numeron oikealle. Ompa kuitenkin tonni ajettu, nih! Tämän jälkeen rullailaankin maaliin. Ei mennä Haapalehtoon aamiaiselle vaan Kaijonharjuun mahdollisimman lähelle omaa sänkyä. Mikään liike ei kuitenkaan ole enään/viellä klo 5 auki, joten loppuleimaksi joudumme ottamaan automaatin kuitin. Sama se, reissu on tehty alle maksimiajan!

Päivän reitti Polarin mukaan.

Kokonaiskuvaa näkee alla olevasta ruudusta.
Yhteenvetona lenkki:
- poljettu pyörän mittarin mukaan 1 022 km, GPS oikoo tallennusvälin (15sek tämmösillä matkoilla) takia, korttiin laitettiin kuitenkin vain 1005km GPS:n takia.
- nousumetrejä 2 845m, enemmän kuin koskaan "yhdellä" lenkillä, kuitenkin vähän vrt. LEL:n n.11 000m nousumetriin
- energiaa paloi 21 939 kCal, vrt toimistotyöntekijän tarvitsemaan n.2 300 kCal päivätarpeeseen. Painoa katosin Lapin teille vajaa kilo, löytäjä saa pitää.
- n. 40h meni polkiessa, kokonais ajan ollessa 68h 55min.
- ajonaikanen keskinopeus oli 25,5kmh, alussa 27-30kmhn matkavauhti ja lopussa 20-25kmh. Kokonaisajan mukaan etenemisvauhti oli n.15 kmh.



Kotona olin jo puoli kuuden aikaan. Kerkesinpä kuulemaan työkännykän herätyksen. noin 1 sekunnin mietin menisinkö sittenkin töihin istumaan ja säästäisin yhden lomapäivän. En mennyt. Aloin ryyppäämään ja menin nukkumaan heti kuuden jälkeen.