Aluksi poljeskeltiin osin loskaisia, osin jäisiä ja osin sulia pyöräteitä Herukkaan, josta käännyttiin kohti Kalimenkylää. Kalimenkyläntiekin oli melkoisen sula jo, mutta jäätä riittää täälläkin. Kalimenkyläntieltä käännyttiin Törmintielle. Koska pinta oli mukavan taisaisen jäinen, päädyttiin taas yksissä tuumissa koittaa päästä mettätietä pitkin Takkurantaa. Kivenkankaantie olikin hyvässä kunnossa, tuli jopa italialainen urheiluauton sukulainen vastaan (alfa romeo).
Tien kunto heikkenikin. Pinta oli paikoin pehmeä ja kuitenkin liukastakin riitti. Ja nimismiehen kiharaa, siinnä määrin että rikkoi jo toisen kerran valon kannakkeen. Mutta voittaa nämä mettämaisemat pyörätien varsien maisemat. Ja olihan hiljaista. Vastaan ei tullut kuin yksi juoksija ja potkukelkkailija Alakyläntien lähettyvillä.
Pitäisi varmaan päättääkkin varsinainen hitaitten lenkki Alakyläntien risteykseen. Mut hei, kesävauhtihan on 25 ... 27kmh, tai jotain sinnepäin. Alakyläntie on kuivalla asfaltilla, ennakotietojen mukaan koko matkalta. Nyt poltetaan talven aikana kertyneet karstat pois. Ote alas ja jalat pyörimään. Auran majalle (n.7km) tultiin 27 ... 30kmh keskarilla, nastarenkaat alla.
Loppuparlamentti pidettiin tällä kertaa Kaijonharjussa. Aikaa meni 1h 58min, eli speksin mukaisesti. Matkaa tuli 18kmhn keskarilla 36km. Eli täysin speksien mukainen lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti