Kevät klassikko

Tänään oli vuorossa, itse arvonimen antaneena, kevät klassikko. Eli kevyt 200km lenkki Niemitalon Juustolaan syömään palanen leipäjuustoa. Siinnä sivussa kyllä meni kukkuralautallinen jauhelihakeittoa. Ja muilla tauoilla 2x munkkikahvit, energiapatukka ja pussillinen kuivattuja hetelmiä. Saavutetuista linjoista on huolehdittava.

aamun keli lupaa hyvää

Klassikko-nimikkeen lenkki saa siittä, että se on nyt ajettu neljään kertaan kauden ensimmäisenä pitkänä lenkkinä, no nyt se oli vasta toinen mutta sama se. Ensi vuonna ajan sen viidennen kerran.

Tällä kertaa lähtö tapahtui Kaijonharjun Valintatalolta klo 900 ja paikalle ilmaantui lisäkseni neljä muuta fiksua ihmistä.

Kaijonharjusta polkastiin mukavassa tuulessa Iin shellille nauttimaan aamukahvit. Yli-Iissä kun ei semmoista ylellisyyttä ole tarjolla näin sunnuntai aamuisin, salen halpoja (50cent, vihreällä kortilla ilmaisia) automaattikahveja ei viitti juoda. Ja olisi joutunut odotteleen paikan aukeamista.

Iistä Yli-Iihin ajettiin Maalismaantien kautta. Ei ole senkään tien kunto talven aikana parantunut. Sais joku jo tehdä asialle jotain. Muuten jää tämä reitti ajamatta.

Yli-iistä ajeltiin myötäisen tuulen avulla lounaskattaukselle Niemitalon Juustolaan. Loppu pätkällä alkoi jo hieman huolestuttaan kun ei reitin sarkastistisesti parasta parin kilometrin kuusamontien pätkää alkanut tulemaan. Muisti sitten väärin, juustola ei ole sopivasti puolessa välissä vaan vasta 110km kohdalla.

Juustolaan päästyä, pystyi toteamaan ettei Iijoki tulvi viellä. Kun tässä pitäisi oppia syömään kunnolla kesken lenkin, otin leiman lisäksi keittolounaan. Keitoksi sattui sama jauhelihakeitto, mikä oli viime vuonnakin pelastamassa lenkkiä. Viime vuonna ei ollut yhtä hyvät kelit kuin nyt. Silloin oli lämpöä siinnä nollan paikkeilla ja räntää/vettä/lunta sateli koko lenkin ajan, paitti sen 30min mikä sattui kun lähdettiin juustolasta jatkamaan matkaa.

Mutta maistu se keitto nytkin. Ensikertalainen Petri naureskeli kun lastasin kolmatta kauhallista lautaselle. Haki itse kyllä sitten lisää ja totesi että joku on ennenkin koittanut tätä herkkua :)

Juustolasta lähtiessämme pääsimmekin sitten maistamaan hieman oikeata brevetti-keliä, vastatuulta. Olihan se ensimmäinen 100km mennytkin helposti. Hetekylän jälkeen tuli karu muistutus siittä että näillä pitkillä matkoilla pitää olla valmistautunut kaikenlaisiin pieniin ongelmiin. Muunmuassa semmoiseen että sisäkumi haluaa tulla päälykumin läpi ulos. Matteuksen päälykumi sai kilometrinsa täyteen ja sisuri tuli katteleen maisemia. Onneksi porukassa oli hyvin varustautunut Korhonen mukana. Muilla ei ollut vara päälyriä tai jeesusteippiä mukana. Kummatkin kyllä on listalla, mutta eipä sitä osannut taaskaan varautua tälläsella lyhyellä rykäsyllä. Eiku uusi päälyskumi paikalleen ja vanha laitettiin laukun päälle remmeillä kiinni. Luontoahan ei sotketa, vai mitä autoilijat?

Päivän toiset munkkikahvit nautittiin Ylikiimingin seolla, ei ollut viellä avattu terassia, vaikka keli oli mitä mukavin ja sisällä alko tulleen hiki.

Ylikiimingistä lähdettiin pienelle sakkolenkille, sen sijaan että oltaisiin suorinta tietä paineltu Ouluun. Vaikka ehkä olisi tuolla suoremmallakin reitillä ehkä saatu 200km täyteen, niin ennemmin ajan Koittelin kautta kuin meen riskeeraamaan ainokaiseni Ylikiiminki-Oulu-tielle. Viime vuonna pakukuski koitti jyrätä koko n.20 kuskin letkan kun hidastettiin kuningasautoilijan matkan tekoa.

Maaliin päästiin vajaa 11h lähdöstä. Hieman on viellä keskivauhti (tauot ja rengasrikot huomioidaan) alakanttiin, mutta oma olo oli mitä mainoin. Samaa tahtia pystynee jatkamaan sen reilu neljä päivää, niin ehkä sitä LEL:stä selviää.