Home ihana home

Viikon reissun jälkeen kotona taas. Pakko myöntää, että tälle kunnolle käy reissaaminenkin raskaaksi. Ei ole herkkua istua auton ratissa 6+h. Mut minkäs voit, kun "sponsori" vaatii. Ihan hyvä ratkaisu kuitenkin oli jättää pyörä kotio. Yhtenä iltana olisi kerinnyt/jaksanut käydä lenkillä, silloinkin olin vieraassa kaupungissa, niin hotellin lainapyörä oli parempi ratkaisu kuin oma pyörä. Imatralla olisi tiennyt mukavan reitin muttei työpäivän päätteeksi tullut edes mieleen hotellinkaan pyörä.

Lumien sulamisen takia Imatrankoskea juoksutetaan koko ajan

Tulipahan löydettyä taas semmosia pätkiä, joita tarttis varmaan joskus mennä pyörälläkin katteleen. On nuo maisemat hieman mielekkäämpiä tuolla Itä-Suomessa, kun on mäkiä ja järviäkin ainaisten tasaisten suo/peltoaukeittein ja mehtän lisäksi. Teitten kuntokin näytti olevan parempi kuin täällä. Pienemmätkin, kolmi-nelinumeroisetkin tiet ovat paremmassa kunnossa kuin paikalliset yksi (4) ja kaksi (86) numeroiset, mitään sanomatta niitä pienempien teitten kunnosta. Ei ollut samanlaisia railoja ja yhtäpaljon koloja siellä kuin vakiolenkkiteillä täällä (Maalismaantie, Purontie, Takalontie etc). Onneksi täällä siis on tasasta, ei paljoa innostaisi 30+kmh vauhdista vetästä kunnon koloon.

Mut on tuolla etelässä tietenkin paikoin enemmän liikennettäkin. Ajatellulle Fleche-reitille tarttee miettiä ehkä muutoksia. Kaustisen ja Evijärven väli ei ole mukava pätkä ajaa liikenteen seassa. Mutkaa ja yllättäen mäkeä riittää. No eipä ole viellä joukkuettakaan. Yksin tuon voinee mennä, ja illastahan/yöstä se taitaa aikataullullisesti olla.

Mut nyt pienen lenkin päälle sauna ja kahvit. Huomenna olisi ennusteiden mukaan puolen päivän jälkeen aurinkoista ja kuivaa. Lähteä sitten vappulenkille pois kaupungin vilinästä. Pitää vaan varata hieman enemmän evästä mukaan kuin aikaisemmin, kun on joutunut nauttimaan motoristien heräämisestä Muhoksen Nesteellä, missä ei yleensä ole muutoin ollut ruuhkaa (paitsi yöpyöräilyn aikaan).

Kun nyt ei tullut kuvia pyörälenkeiltä, niin jaellaan taas vanhoja. Olen tuolla Itä-Suomen suunnalla käynnyt pyörräillen kahteen kertaan, ja nyt tarttee löytää ajankohta sille kolmannekkin. Ei sillä, etteikö Länsi-Suomessakin olisi ajettavaa, pohjoisesta puhumattakaan.

Ensimmäisen kerran ajelin itään 2007 (kuvat). Kelit pääasiassa suosi, paitti Nurmeksen seudulla. Siellä oli mukavia ukkoskuuroja. Ensimmäinen kasteli vain sukat ja toinen kaiken mitä oli mukana. Onneksi majoituspaikasta sai huokeasti kuivaushuoneen käyttöön. Ainoat harmit reissulla oli liikaa vääntynyt etukiekko ja polte maantiepyörään. Sittenhän se ei ole ollutkaan kuin alamäkeä tää pyöräilyharrastus.

Toisen kerran itään suuntasin 2010 (kuvat). Varsinainen aloitus oli Sodankylässä. Sieltä ajelin Via Kareliaa pitkin etelää kohti. Kun oli jo kokemusta kertynyt ja kiveen hakattua reittiä ei ollut niin löysin itteni taas Nurmeksesta, kun löytää hyvän majapaikan niin sinne mennään, kun lähellä on viellä Kolin tapainen paikka. Reissun ainoa "harmi" oli Suomen itäisimmän pisteen ohittaminen taas. No hieman alkoi loppuvaiheessa haittaamaan +25°C lämpötila klo 600! Onneksi olin lomalla, niin pysty muuttaan suunnitelmia lennosta.

Eli viellä löytyy tekosyitä suunnata itään. Mutta koitetaan nyt selvitä ensin hengissä LEL:stä. Seuraava kesä on viellä niin kaukana, ettei kannata mitään suunnitella. Voishan sitä myyä pyörät ja alkaa normisuomalaiseksi pois näistä terrosristi hommista (http://nra.fi/media/NRA-News130427.html).

Tauko

Nyt tulee tauko. Ei tule sunnuntaina viikonlopun raporttia eikä tiistaina hidasta raportti. Jos hyvin käy, niin ensi kuussa kirjoittelen jotakin.

Pidän työlomaa. Lähden töitten takia reissuun, enkä ota tällä(kään) kertaa pyörää mukaan. Harrastetaan reissulla palauttavaa löntystelyä 4-8h. Iltaisin voisi harrastaa jotain liikunnallista, jos yöpyisi samassa paikkaa joka yö, mutta kun ei. Oudossa paikassa ei meinaa helposti löytää mukavaa lenkkireittiä. Tutuissa paikoissa ja syrjemmissä kylissä kyllä. Mutta ei ole semmosia kohteita nyt, paitti viimeiset yöt, mutta silloin ei taida keritä. Jos aikaa riittää, niin lainataan hotellin pyörää tai käydään muuten vaan kävelemässä kahtelemassa paikkakuntaa. Tuttua hommaahan se jo on; kun pahimmillaan on ollut n.100 työreissupäivää vuodessa.

Eikä se tauko haittaakaan. Seuraavista kuukausista tulee haastava. 4.5 on 300km brevetti, 18.5 toinen vakio pitkä lenkki; Oulujärven kierros, 25.5 Fleche Finland; joukkue kyllä puuttuu mutta kait sitä soolonakin saa vetää? Eivät kai käännytä aamiaispöydästä viereiseen pöytään? 8.6 olisi tarjolla Helsinki-Satakunta-Helsinki, 600km brevetti. Paikallisempiakin (lähtö/maali Oulussa) olisi tarjolla, mutta kun tarttis testata pimeässäkin ajoa ennen päätapahtumaa. 1000km brevetin deadline on 28.6, mutta onko jo liikaa harjoitusta LEL:liä varten? Viellä ei ole kuin tiedossa kuin yksi joka aikoo ajaa sen ja on reitinkin suunnitellut. Lyhyemmälle Oulu-hellsinki reitille voisi saada kaverin mukaan, mutta mielessä on kyllä pyörinyt myös ajatus ajaa Kilpisjärvellekkin. Sitä seutua kun ei ole viellä ajettu. Säästellyt Revontulen tietä Marathon-pyöräilyyn. Mut taaskin jää väliin, LEL:n takia, kuten myös mm. Qstock kun kerrankin olisi ollut bändi, jonka olisi halunut nähdä livenä. Muina vuosina on ollut omat reissut päällä samoihin aikoihin. Mutta kyllä viellä joku vuosi Maratooninkin ajan, retkisarjassa.

Eli jos tässä kalenteria kattelee, niin eipä ole oikein pyöräilystä vapaita viikonloppuja ennen heinäkuuta. Juhannuksenahan ajan useamman päivän harjoituksen joka tapauksessa (100-200km/vrk) ja tuon "kenraaliharjoituksen" hellsinkiin tai Kilpisjärvelle. LEL alkaa 28.7, ja pari päivää aikasemmin menen ihmetteleen isoa kaupunkia. Palautumisen LEL:liä varten aloittanen siis joskus 20. päivän tienoilla, siihen asti poljeskellaan.

Taaskaan ei ole uusia kuvia jaettavaksi, kun ei tiistain hitaille mukamasti kerinnyt. Katelkaa sen sijaan vanhoja kuvia. Tällä kertaa ajalta, jolloin olin jo innostunut pitkistä matkoista, mutten tiennyt paljoakkaan breveteistä yms. Eli 3 päivän "pikamatka hellsinkiin" vuonna 2009.

Kevät klassikko

Tänään oli vuorossa, itse arvonimen antaneena, kevät klassikko. Eli kevyt 200km lenkki Niemitalon Juustolaan syömään palanen leipäjuustoa. Siinnä sivussa kyllä meni kukkuralautallinen jauhelihakeittoa. Ja muilla tauoilla 2x munkkikahvit, energiapatukka ja pussillinen kuivattuja hetelmiä. Saavutetuista linjoista on huolehdittava.

aamun keli lupaa hyvää

Klassikko-nimikkeen lenkki saa siittä, että se on nyt ajettu neljään kertaan kauden ensimmäisenä pitkänä lenkkinä, no nyt se oli vasta toinen mutta sama se. Ensi vuonna ajan sen viidennen kerran.

Tällä kertaa lähtö tapahtui Kaijonharjun Valintatalolta klo 900 ja paikalle ilmaantui lisäkseni neljä muuta fiksua ihmistä.

Kaijonharjusta polkastiin mukavassa tuulessa Iin shellille nauttimaan aamukahvit. Yli-Iissä kun ei semmoista ylellisyyttä ole tarjolla näin sunnuntai aamuisin, salen halpoja (50cent, vihreällä kortilla ilmaisia) automaattikahveja ei viitti juoda. Ja olisi joutunut odotteleen paikan aukeamista.

Iistä Yli-Iihin ajettiin Maalismaantien kautta. Ei ole senkään tien kunto talven aikana parantunut. Sais joku jo tehdä asialle jotain. Muuten jää tämä reitti ajamatta.

Yli-iistä ajeltiin myötäisen tuulen avulla lounaskattaukselle Niemitalon Juustolaan. Loppu pätkällä alkoi jo hieman huolestuttaan kun ei reitin sarkastistisesti parasta parin kilometrin kuusamontien pätkää alkanut tulemaan. Muisti sitten väärin, juustola ei ole sopivasti puolessa välissä vaan vasta 110km kohdalla.

Juustolaan päästyä, pystyi toteamaan ettei Iijoki tulvi viellä. Kun tässä pitäisi oppia syömään kunnolla kesken lenkin, otin leiman lisäksi keittolounaan. Keitoksi sattui sama jauhelihakeitto, mikä oli viime vuonnakin pelastamassa lenkkiä. Viime vuonna ei ollut yhtä hyvät kelit kuin nyt. Silloin oli lämpöä siinnä nollan paikkeilla ja räntää/vettä/lunta sateli koko lenkin ajan, paitti sen 30min mikä sattui kun lähdettiin juustolasta jatkamaan matkaa.

Mutta maistu se keitto nytkin. Ensikertalainen Petri naureskeli kun lastasin kolmatta kauhallista lautaselle. Haki itse kyllä sitten lisää ja totesi että joku on ennenkin koittanut tätä herkkua :)

Juustolasta lähtiessämme pääsimmekin sitten maistamaan hieman oikeata brevetti-keliä, vastatuulta. Olihan se ensimmäinen 100km mennytkin helposti. Hetekylän jälkeen tuli karu muistutus siittä että näillä pitkillä matkoilla pitää olla valmistautunut kaikenlaisiin pieniin ongelmiin. Muunmuassa semmoiseen että sisäkumi haluaa tulla päälykumin läpi ulos. Matteuksen päälykumi sai kilometrinsa täyteen ja sisuri tuli katteleen maisemia. Onneksi porukassa oli hyvin varustautunut Korhonen mukana. Muilla ei ollut vara päälyriä tai jeesusteippiä mukana. Kummatkin kyllä on listalla, mutta eipä sitä osannut taaskaan varautua tälläsella lyhyellä rykäsyllä. Eiku uusi päälyskumi paikalleen ja vanha laitettiin laukun päälle remmeillä kiinni. Luontoahan ei sotketa, vai mitä autoilijat?

Päivän toiset munkkikahvit nautittiin Ylikiimingin seolla, ei ollut viellä avattu terassia, vaikka keli oli mitä mukavin ja sisällä alko tulleen hiki.

Ylikiimingistä lähdettiin pienelle sakkolenkille, sen sijaan että oltaisiin suorinta tietä paineltu Ouluun. Vaikka ehkä olisi tuolla suoremmallakin reitillä ehkä saatu 200km täyteen, niin ennemmin ajan Koittelin kautta kuin meen riskeeraamaan ainokaiseni Ylikiiminki-Oulu-tielle. Viime vuonna pakukuski koitti jyrätä koko n.20 kuskin letkan kun hidastettiin kuningasautoilijan matkan tekoa.

Maaliin päästiin vajaa 11h lähdöstä. Hieman on viellä keskivauhti (tauot ja rengasrikot huomioidaan) alakanttiin, mutta oma olo oli mitä mainoin. Samaa tahtia pystynee jatkamaan sen reilu neljä päivää, niin ehkä sitä LEL:stä selviää.

Urban ride Oulu 2013

Kun on tarjolla järjestettyä pyöräilyä, niin ilmottauduin Oulun Urban rideen. Kyseessähän on urbaaneissa olosuhteissa järjestetty pyöräsuunnistuskisa. Eli käytännössä pyörätieajelua ristiin ja rastiin.

Järjestäjien mukaan tapahtumaan osallistui 58 ihmistä, pyörinä oli maastureita, maantie- ja cyclocross-pyöriä, perushybridejä, kärryllä varustettu hybridi ja sinkuloita ja kait fiksejäkin.

Kun luotto omaan sinkulaan on aika matala ja matkaksi ennustivat 40-60km, valkkasin alleni Feltin, ja varustin sen nappularenkailla, niin voi mennä heikommillekkin teille.

Ja kun vajaa 60 pyöräilijää lähtee liikkeelle, niin meiti valitsee omat reitit. Kun sitä ei tykkää ruuhkasta niin sitä ei tykkää ruuhkasta. Muttakun lappu on taas pyörässä, sykkeet oli ensimmäiselle aloitusrastille asti raskaamman puolella. Pienen pidemmän mutkan kautta ajelin ensimmäiselle rastille hakemaan varsinaista suunnistuskarttaa. Vaihtoehtoina oli Uuden Oulun uudet lähiöt eli Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo. Kun satun tuntemaan parhaiten Kiimingin suunnan ja tuulet huomioiden otin itselle Kiimingin kartan.

Eli eiku karttaa välillä tutkien rasteja hakemaan. Olis vaan pitäny hoksata laittaa etulaukku kiinni, niin ei olisi tarvinnut taskusta karttaa kaivaa, tai kädessä pitää. Mutta ei sitä kaikkea voi hoksata etukäteen.

Muutaman rastin jälkeen pyörähdin Kiimingin aakkospaariin tehtävärastille hakemaan uutta karttaa. Yhden rastin kysymykseen olisin kyllä voinnut vastata käymättäkin rastilla, ei ollut vaikea arvata kiinteistöhoitofirmaa.

Ennen uuden kartan saamista, tartti kiertää paikalliset ruokakaupat ja selvittää halvin kilohinta rouhitulle mustapippurille. Eipä ollut kyllä harmainta aavistustakaan kyseisen tuotteen hinnasta.  Ei ilmeisesti mennyt putkeen. Mutta kahvi ja munkki meni ruokatorvesta alas.

Ja eiku takasin Ouluun. Kun aikaa oli reippaasti, kiertelin matkan varrella muutaman rastinkin. Hieman olisi kiinnostanut hakea 8 tai 10 pisteen rasteja muttei nyt näillä jaloilla ja keleillä viittinyt lähteä pitempää mutkaa tekemään. Yhden 6 pisteen rastin hain, saipa kastella kengät. Sukat kyllä pysy kuivana.

2. tehtävärasti oli elokuvateatteri Starin kupeessa. Ja tietenkin elokuva-aiheinen. Piti tunnistaa julisteen palasesta elokuva. No, minä kattelen elokuvia, en elokuvajulisteita eli sakkolenkeille. Sakkolenkit oli kyllä periaatteessa tuttuja kaikki. Mutta sai niitä kuitenkin hakea. Se musta pylväs Kangaspolun ja koskitien risteyksessä (alakanavan puolella) on sittenkin jokin muistomerkki? Oulun kansainvälinen koulu ei kyllä minusta ole Rauhala? Muut sitten löytykin helpommin, vaikken syntyjään oululainen olekkaan.

Edellä olevien karttojen avulla ajeltiin seuraava reitti:


Stariin luovuttamaan tehtävä ja nauttimaan välijuoma ja sitten kohti maalia eli Oulun inssien huvilaa. Siellä hieman evästä naamaan ja kotio valmistautumaan palauttavalle 200km lenkille. Tosin, eipä se ihmeempiä valmisteluja tarvi, takalaukku vaan paikalleen ja menoksi.

Varustetesti pt. n+1

Tiistain tapohin on kuulunut käydä hitaalla 2h porukkalenkillä. Uusia varusteita ei ole kovinkaan suotavaa testata pitkillä matkoilla niin virittelin tälle tiistaille uuden etulaukun paikoilleen. Jo asentaessa mietiskelin, että saattaa pyörähtää tangolla. Senhän se tekikin. Kiinnityksessä vanha Ortlieb:i on siis parempi, tosin onse hankalampi laittaakkin paikalleen. Pitänee mallailla lamppua Ortliebin alle ja jos mahtuu olemaan miettiä kumman ottaa.

Pitkät lokarit jätin viellä testaamatta. Epäilen että viellä tulee sateisempiakin päiviä tarjolle kuin tänään oli.

Samalla tuli testattua "uusia" välityksiä. Kuten viime kesänä, 46-piikkinen on parempi vaihtoehto kuin 50-piikkinen. Tasamaalla voi vapaasti ajella isolla rattaalla ja pienemmät mäet pääsee läpi takaratasta vaihtamalla. Isomman mäen yllättäessä riittää kun vaihtaa pienemmän eturattaan käyttöön. 50-piikkisen kanssa tuli ajettua lähes koko ajan pienellä rattaalla, niin ei ollut oikein mahdollisuuksia keventää mäissä.

Lenkille lähti tällä kertaa 7 kuskia, joista yksi oli ensikertalainen. Ilmiselviä kevään merkkejä :) Soraa vältellen ajeltiin Koskelanperälle. Takaisin tultiin samoja jälkiä pitkin. Soraa kyllä viellä riittää kevyenliikenteenväylillä.

Maantiekausi alkoi!

Hartaasti jo odotettu maantiekausi alkoi nyt todenteolla. Cännärissä on nyt alla 25mm sliksit ja sehän kulkee talven jäljiltä kuin itsekseen, kunhan välillä mallin vuoksi hieman polkaisee :)

 Samallakun kumet vaihdoin, päästiin n.15 000 km mukana kulkeneen pullotelineen eläkkeelle. Aika hyvin oli päässyt alumiiniset putken osat kulumaan. Pahimmilleen puolet oli ainevahvuudesta hävinnyt. Tilalle tuli muoviset härpäkkeet. Toivottavasti kestää kevennys telinettä paremmin ja edes puolet vanhan kilometreistä.

Ja mikäs parempi tapa aloittaa maantiekausi, kuin avata samalla brevetti-kausi. Lauantai-aamusta lähdettiin neljän muun pyöräilijän kanssa ajelemaan 200km matkaa. Kelit eivät olleet aivan parasta brevet-keliä, eli satanut räntää ja lämpöasteitakin oli 2-5°C koko päivän. Stani pääsikin Kuopiossa ilmeisesti tosissaan nauttimaan kunnon räntäsateesta.

Ensimmäinen kahvipaussi Liminganportissa. Munkki oli sen sortin ilmestys että kuvaamatta jäi, suosittelen

Paavolassa viellä riitti jäätä ja sohjoa, tiellekkin. Olipa hauska kokemus vetässä slikseillä jäitten läpi

 

Kahvia on saatava, edes kylmää lattea.

Pyörän pitää olla lounastauollakin näkyvissä

Olihan tuo mukava reissu. Tauoilla oli juttuseuraa ja vastatuuleen ei tarvinnut yksin taistella. Vastatuulta riittikin Siikajoelta Muhokselle. Eikä kärsitty kuin kerran renkaan puhkeamisesta, vaikka hiekkaa/soraa riitti etenkin alkumatkasta. Ja mikä parasta, kaikki pääsi perille asti enempi ja vähempi hyvässä kunnossa. Itelle kyllä riitti se yksi palautusolut illlalle.

Oli muuten kevyehkö lenkki verrattuna maalis- ja huhtikuun lenkkeihin. Noilla lenkeillä paloi energiaa n. 8000 kCal, nyt "vain" n. 6000 kCal. Eli yhden toimistotyöntekijän päivätarpeen verran vähemmän!? Onneksi sitä muistaa syödä, niin ei tarvi luopua saavutetuista linjoista.

Taukoja pidettiin vaan enempi ja pidempään niin aikaa kului vain 30min vähemmän. Mut ei se haittaa, kiirreellä ei passaa tätäkään hommaa pilata. Ja pakko myöntää, paremmassa hapessa olin maalissa kuin aikasimilla reissuilla.

Aikomushan tietenkin oli sunnuntaina suunnata takaisin shellille 08-lenkille. Aamusta oli vaan jotenkin kylmä olo että ulos vilkastuani palauduin vauhdilla peiton alle. Pari tuntia siellä saikin olla ennenkuin naapurin lapsi herätti, ihania nuo toisten lapset tai turhan heikko Rw-luku asuntojen välisessä rakenteessa.

Päivä meni palautuessa ja kämpän ylläpidossa (=välinehuollossa, kesäkamppeet esiin ja talvikamppeet varastoon). Ja 225km kokemuksella päätin vaihtaa isomman eturattaan nurkissa pyörineeseen pienempään rattaaseen.

50-piikkinen maantieratas on minun käyttötarkoituksessa aivan liian iso. Tullut käytettyä kuin alamäissä ja kovimmassa myötätuuliosuuksissa. Nyt on paikallaan 46-piikkinen, ja viime kesän kokemuksilla sanoisin että on nyt enemmän käytettäviä välityksiä pyörässä aikasemman n.10 sijasta. Harvemmin sitä yli 30 kmh mennään, mitä tuo 50-piikkinen olisi tarvinnut.

Ja tätä nannaahan on luvassa heti ensi viikonloppunakin. Sunnuntaina lähdetään toiselle kevyellä 200km rypistykselle. Tosin sunnuntaina, lauantainahan kaikki oululaiset pyöräilijät ovat pyöräsuunnistamassa kun on kaupungin tukema Urban Ride 2013 klo 12 alkaen.