Maaliskuinen pyöräilyviikonloppu

Niin, tietenkin, onko niitä muunkilaisia viikonloppuja? Tosin, eipä sitä aikaisemmin ole tullut maaliskuussa istuttua satulassa 17h kahdessa päivässä.

Sääennuste tälle viikonlopulle oli aurinkoinen ja pakkastakin kohtuullisesti vain -10 ... -2°C:n välillä. Tuultahan näillä seuduilla riittää aina.

Helmikuun 200km lenkkiä suunnitellessa tuli ajetun lisäksi kehiteltyä lenkki, joka oli melkeinpä pakko jossakin välissä poljeskella. Helmikuussa en reitille lähtenyt kun sillä ei ollut keskeyttämis mahdollisuutta. Nyt tietää olevansa sen verta hull... innokas pyöräilemään että ajelen 200km lenkin talviolosuhteissakin.

Tämän kertainen reitti suuntautuu Oulojoen vartta kohti Utajärveä. Matkaa tehdään taas pääasiassa pienempiä teitä ja pyöräteitä pitkin. Ensinmäisen reitin muutoksen tein jo lähtiessä, aikaistin lähtöä vartille ja ajoin Haapalehdosta Saarelaan ja lähdin koittamaan maantiepyöräilyä Pohjoispuolen tiellä (Gmapsin mukaan Vaalantie, enpä muista kuulleeni moista nimitystä). Mukavasti pääsi kesäisiin vauhteihin nastoista huolimatta, kun oli myötänen tuuli ja mieli intoa täynnä sekä tuoreet jalat.

Madekoskella kuitenkin vaihdoin joenpuolliskoa, pohjoispuolen tietä saa kesällä sahata eestakas riittämiin. Toisin kuin joen eteläpuolen pienempiä sorateitä. Niitä poljeskellaan talvisinkin harvemmin Pikkaralaa pidemmälle.

Pikkaralassa oli tarkoitus vaihtaa tien puolta ja mennä pienempää metsätietä Viskaaliin. Gmapsissä ollut tie olikin pienempi kuin oli tarkoitus. Oli enemmänkin kuntorata, hiihtäjille ja sauvakävelijöille- Näytti sen verta pehmeältä ja läpipääsystä ei ollut varmuutta niin ajeleskelin Viskaalin risteykseen pyörätietä pitkin.

Viskaaliin piti päästä harjoitteleen mäkinousuja. Oulun seudun parhaat mäet ovat pääasiassa sorateiden varsilla. Pitäisiköhän tuota kesällä lähtä soratielenkille haeskelemaan niitä. Saisi samalla vaihtelua maantien valkoiselle viivalle. Terävien nousujen jälkeen pääsi Viskaalimäen huipulle ja sieltä vauhdikkaasti takaisin Kajaanintien varteen. Hieman nostatti sykettä yllättävät kolot alamäessä.

Viskaalimäeltä poljin Muhokselle kahville rantateitä pitkin. On siellä hienoja maisemia ja taloja pistetty pystyyn hyville paikoille.

 

 

Vuoden ensimmäinen kahvitauko Muhoksen Nesteellä

Tauolta suuntasin kohti Pälliä. Montan ja Leppiniemessäkin ajattelin käydä, mutta jätin väliin tällä kertaa. Tie Pälliin olikin aivan uusi. Sorapinnoitteinenkun on niin ei tule kesäsäisin ajeltua Leppiniemeä pidemmälle. Pälliin päästyäni, kurvasin voimalaitokselle tarkistamaan vesitilanteen. Ei ollut samallainen humina kuin kesällä 2012 tulvien aikaan.

Pällistä oli tarkoitus mennä Repokankaantietä pitkin Muhosperälle. Tässä tuliki pienehkö ongelma. Tietä ei ollutkaan aurattu. Trattorin jäljet kyllä meni eteenpäin, mutta kuin pitkälle? Pahimmilleen voisi olla 5km kanto. Nääh tämä niin tarkkaa ole, vaihdetaan reittisuunnitelmaa. Vaihtoehtoina on jatkaa Pyhäsivuntietä tai vaihtaa joen toiselle puolelle, joka on pitempi vaihtoehto. Ja siellä voi olla liikenteessä Utajärveläiset kankkuset.

Kajaanintie oli viikolla hyvässä kunnossa ja lauantaisin liikennettä on vähemmän. Ja matkalla on muistaakseni mahdollista mennä pienemmillekkin teille; Alakylätielle, tietenkin eri kuin tuosta kotiovelta lähtevä. Eli matkaan kohti maantien reunaa.

Kajaanintie olikin ihan ok kunnossa pyörällekkin. Laidassa on joko kiinteä jää tai jopa sulaa. Liikennettä ei ollut odotusten mukaan paljoakkaa. Vai yksi rekka Utajärvellä kerkesi ohittamaan. Pumppu vaan pomppasi irti rungosta. Pitää etsiskellä jostakin sopiva lenkki varmistamaan pysyminen. Pumppu nyt laukun kannen alle, siellähän se mahtuu tulemaan. Alakyläntien risteys vaan sattuu menemään ohi.

 

 

Kesällä 2012 oli hieman enemmän vettä

Ei todellakaan tätä tietä pitkin

 

Utajärveltä lähdin penkkatietä pitkin katselemaan jokimaisemia. Harmillisesti alkuasukas paljasti että pohjoisesta tuleva jokitörmällä olevaa tietä ei aurata talvisin, sekin takia valitsin kajaanintien reitin. Olihan komiaa maisemaa. Pitää tännekkin tulla joskus kesällä ajamaan. Mitenköhän muitten patojen luona olevat huoltotiet, saisikohan jonkinlaisen cc:llä ajettavan lenkin aikaiseksi niitä pitkin?

Utasen voimalalta palasin Utajärvelle. Taas joutu hetkeksi Kajaanintielle, kun tie muuttui kelkkauraksi kesken kaiken. Eipä siinä enää mitään uutta.

Utajärveltä suuntasin Kormun suuntaan ja sieltä Ahmakseen ja Kylmälänkylään. Ei tullut montakaan autoa vastaan. Tie oli pääasiassa jäistä/lumista ja hyvä ajaa. Paikoin oli jo asfaltti näkösällä. Aurinko alkoi jo pehmittämään jäätä ja jonkin verran sulamisvesiä oli asfaltin ja jään rajalla. Harvinaisen auton vastaantulon aikana onnistuin kastelemaan jalkoja ensimmäisen kerran tälle keväälle. Onneksi kengät kestävät pienen roiskeen.

Kylmälänkylän Satumaa muodostui tämän reissun puolivälin etapiksi. Muitten asiakkaiden reaktioista päätellen ei ole pyöräilijä kovinkaan normaali nähtävyys täällä. Ei ilmeisesti ainaskaan näin maaliskuussa. Koska ei viitsinyt pitsaa alkaa syömään, hain kaupan puolelta banaania ja patukkaa. Voisi hieman paremmat valikoimat olla, esim. juotavaa jugurttia kun pääsi reissulusikka jäämään kotio. Kahvit tietenkin join. Lähtiessä latasin juomapulloon, johon olin kaatanut kivenäisvettä, pussillisen urheilujuomajauhetta. Sekoitushan kuohahti oikein mallikkaasti. Kuohunnan loputtua sai havaita että pullo ollut kuin puolillaan. Onneksi oli kauppa lähellä.

Synkältä näytti välillä. Kesällä olisi varmaan sadettakin saannut näistä pilvistä, ei tänään kuitenkaan.

Eväät Kylmälänkylän Satumaassa. VK-lenkiksi meni (viinerikahvi).

 

Aina kun on Kylmälänkylälle eksynyt, on tullut kateltua tietä joka vie Tyrnävälle. Tie on harmillisesti vaan sorapintainen niin ei ole sitäkään tullut ajettua. Nyt on alla nastarenkaallinen pyörä, niin voi lähteä katselemaan sen reitin maisemia ilman renkaitten puhkeamisen pelkoa.

Maisemathan eivät paljoa kyllä muuttuneet, metsää ja peltoaukeata riittää tälläkin tiellä. Mäkiä ei ole paljoakkaan, taaskaan. Mutta onneksi meillä on tuuli. Tuuli joka on "aina" vastainen kun kotiapäin poljet. Meinasi jo puolevälin paikkeilla usko loppua. Kevyestihän sitä oltiin Kylmälänkylälle tultu, kun oli ollut myötäinen.

Keskikylän tiellä sai sitten alkaa varomaan tuulen hiomaa jääpintaa. Koko tien peitti välillä kunnon jääpeite. Onneksi auringon paiste oli tehnyt tehtävänsä ja pehmittänyt jään niin, että nastat puri siihen hyvin.

Tyrnävälle onnistuin kuitenkin itteni vääntämään. Hintansa kyllä otti, pakko myöntää. Tyrnävällä totean kilometrimäärän olevan sellainen että voisi ehkä oikaista kotia Tupoksen tai Kempeleen kautta. Ja jättää jo helmikuussa ajettu osuus väliin.

Tyrnävän ja Tupoksen välillä olisi varmastikkin kuiva asfalttitie tarjolla, mutta niin olisi vastainen tuuli ja kovempi liikennekkin. Joten valkkaan Kempeleen suunnakseni. Onneksi en ole brevettiä ajamassa, niin voi muuttaa reittiä tarpeen mukaan. Mitenkähän sitä LEL:ssä pärjää kun ei tunne maisemia ja reittiä pitää seurata, tuuli sitten vastaisesti tai ei.

Keskikyläntie, olisi voinnut olla ikävän liukas

Tuolta jostain pellon takaa tänne tultiin.

Loppumatkalla aloinkin sitten kilpailemaan laskevan auringon kanssa, jospa sitä kerkiäisi kotiin ennen auringon laskua. Mutta mitä sitä hulluja, kerkesihän se aurinko laskea.

Reitti Kempeleeseen oli mukavan mutkitteleva ja välillä jopa tuuli kääntyi myötäisemmäksi. Tunnelma kuin kesällä ajaisi kun tie on asfaltilla ja energiat alkaa loppumaan, nirvanaanhan tässä valahtaa. Ei paljoa enään auta geelien ja patukoitten syöntikää, kun Kaakkurin kulmilla kääntyy oikealle vanhasta tottumuksesta, vaikka oikealle oli tarkoitus mennä.

Onneksi ei ole vielläkään mitään hätää, Kaakkurin cittarin kohdilta palaudun suoremmalle reitille. Parempi mennä tässä kunnossa mahdollisimman suoraa reittiä kotia, eikä lähteä seikkailemaan asutuslähiöiden kaduille.

Siinnä sitten auringon laskua seuratessa poljeskelin kaupungin läpi mahdollisimman reipasta eli hidasta vauhtia kotiin. Ei tarvitse tällä kertaa mutkitellakkaan.

Oma kuva.

 12 tuntia meni tälläkin 200km lenkillä taukoineen, 10h pyöri renkaat. Energiaa kului 8 000 kcal, ei ihmekkään että kotio päästessä hieman värisytti. Sauna lämpeneen, hieman ruokaa naamaan ja pikainen mutka kaupassa ajatuksena hakea mättöä grilliltä samalla. Eipä vaan tullut haettua, ei oikein maistu sittenkään. Sipsipussin suolaa ennemmin ja tietenkin, palautusjuomaa, sitä jota tarjoillaa ruskeissa pulloissa. Paketellisen nakkeja sain tungettua naamasta alas ennenkuin sammuin. Viimeisillä ajatuksina aamuinen lähtö 08-lenkille.

Tässähän on kait pakko alkaa opetteleen syömäänkin päivän kestäneen polkemisen päälle. Eikä varmasti haittaisi syödä välillä muutakin kuin munkkia ja kahvia. Saakohan Englannissa edes kunnollista kahvia ja munkkia?

Alla kuitenkin GPS:n tallettama reitti, niille jotka eivät osaisi reittiä ajaa pelkän sanallisen kuvauksen perusteella,


Tulipa paljon kuvia. Jatketaan turinointia seuraavassa merkinnässä.