Ehkä liiottelua otsikossa, ainakin vähäsen. Polari mittas sykettä 106min.
Joustavan reeniohjelman mukaan tänään oli vuorossa spinninkiä elikkä sisäpyöräilyä. Kerkesin salille päivän ensimmäiseen ohjatulle tunnille, kerkesin jopa reenaamaan vatsa ja selkälihaksiakin ennen tunnin alkua.
70 minuutin tunnin alkaessa fiilikset oli viellä kohtuu mukavat. Reilun puolen tunnin jälkeen alko oikeassa pohkeessa tuntumaan krampin/suonenvedon oireita. Yhden raskaaman osuuden ajan hölläsin vastukset pois ja koitin hieroskella pohjetta. Tunne helpottikin joten pääsi ohjelmaan mukaan, hieman kyllä kevenetyllä otteella.
Tunnin loputtua syöksähdin salin juoma-automaatille ja onnekseni havaitsin että tarjolla oli kivennäisvettä. Pullo ostoon ja kurkusta alas. Siinnä istuessa olo vaan parani ja kävin leimaamassa itseni seuraavallekkin tunnille, joka kyllä kesti vain 30min. Ihmeellinen käsitys tunnista näissä kuntosaleissa, kun saman tapaista on ollut havaittavissa muuallakin. Pitäähän sitä koittaa mitenkä palautuminen onnistuu tästä tutusta vaivasta. Ei sitä oikein keskellä enklannin/skotlannin nummija voi ajamista poiskaan heittää.
Syy miksi vaiva oli tuttu, on edellisten kesien kokemusten tuotosta. Jos lämpötila lenkillä on liian korkea, 20...25°C tai korkeampi on kramppaamisen riski merkittävä. Polarin mukaan salin lämpötila oli tuntien aikana n. 30°C, ei toimi jäähdytys ei.
Ensimmäisen pahan kokemuksen sain pari vuotta sitten 300km lenkillä Oulaisten suunnalla. Jalka alkoi siihen malliin kramppaamaan että harkitsin jopa bussi kuljetukseen siirtymistä. Tarttee kiittää vaan Px:ää että veti keskeltä ei mithään Oulaisiin. Lämpötila oli sinä päivänä heti aamusta reilut 20°C ja aurinkoinen, iltapäivällä varmastikkin ylitettiin helleraja.
Oulaisissa päästin Px:n irti ja menin ärrälle hakeen evästä. Koska kramppaaminen ei ollut sinällänsä mikään uusi juttu, aattelin koittaa parantaa sitä juomalla kivennäisvettä. Siinnä Pyhäjoen rannalla makkoilessa ja eväitä nauttiessa alkoi kramppi helpottamaan. Ja kun oli brevetti ajettavana ja aikaa viellä oli, jatkoin matkaa seuraavaan tuppukylään, haapavedelle.
Kun sai suoloja sisään ja vauhdin rauhoitettua, poljeskelin kotia asti. Rantsilan seudulla sai onneksi nauttia virkistävätä ukkossateesta.
Juomapullossa onkin kesäisin pääasiassa kivennäisvettä, lisämagnesiumilla varustettua mielellään. Energian saantia avustamaan lisään siihen urheilujuomajauhetta, alle puolet purkin ohjeesta. Ongelmat on onneksi pysyneet poissa. Ja on tämä tapa minusta helpompi, kuin lisäravinnepillereitten syönti, sitä kun on muutenkin niin huono syömään pillereitä.
Elieli, jos LEL:n aikaan sattuu hellejakso, menee reissu tosissaan retkeilyksi ja joutuu miettimään yöllä ajamista. Jos ihmismäiset kelit niin retkeillään päivisin.
Kun ei sattunut mitään kuvaan tältä päivältä, niin katelkaa vaikka kesän 2011 reissun kuvia, silloin poljeskelin etelärannikolla; kuvat. Tuolloinhan piti suunnitelmien mukaan olla ajamassa Paris-Brest-Paris-brevettia, 1200km 90 tuntiin. Mutta karsinta-ajossa tehty varustevirhe johti akillesjänteen tulehtumiseen ja sitä myötä matkan peruuntumiseen. Äkillisen varareissunkin keskeytin Kotkassa kun jänne alkoi muistuttaan olemassa olostaan.
Mitähän tästäkin LEL:stä oikeastaan tulee kun tarkemmin miettii. Vaivojakun kuntoilijallakin tuntuu riittävän; selkä, polvi, akillesjänne, heinä- ja helleallergia. puuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti