Hiihto saa riittää

Vaikka tässä hieman tuskaillut ehkä liiallisen harrastuksen vuoksi, olihan sitä pakko päästä ulos kun aurinko paistaa ja on mitä komein kevättalvinen keli.

Siirryin pääsiäisen viettoo vanhenpieni luokse Kemiin. Lähtiessä oli vaikein päätös sen kanssa lähteekö mukaan pyörä vai sukset. Pyörällähän on jo saannut tällekkin vuodelle ajaa pari tuhatta kilometriä erillaisissa olosuhteissa, harvemmin vain auringon paisteessa ja nollakeleissä.

Kun edellisen viikonlopun kilometrit tuntui viellä jaloissa, pakkasin autoon sukset. Vaihtelu harrastuksessahan on elämän suola.

Lauantaina sitten menin hiihtämään paikallisen hiihtäjättären kanssa, tulipa muuten kovatehoinen lenkki. Mikäs mukavampaa kuin harrastaa kovempaa liikuntaa hyvässä seurassa ja mitä komeammassa kelissä. Reitiksi valkkaantui ajankohta huomioiden paras mahdollinen, eli Kemin aurinkolatu Selkäsaaren latukahvilaan, jossa nautittiin kahvit. Kun sitä on tottunut vain pyörittämään jalkoja, niin nousihan ne sykkeet heti korkealle kun piti käyttää yläkropankin lihaksia että pysyi vauhdissa mukana. Nyt onkin sitten hyvä syy siirtää sukset takas varastoon, tulihan sitä tälle talvelle jopa 20km hiihdettyä. Nyt aletaan keskittymään pyöräilyyn, irtisanoin salijäsenyytenikin kesäksi. Syksyllä vaan pitää jatkaa sitäkin. On se vain auttanut selkäongelmissa.

Jäin viellä päiväksi Kemiin ihmettelemään ja sunnuntaiksi piti kehittää jotain ulkoilua kun kelit jatkui muuten samana mutta toiveita keväästä herättelevä etelä tuuli yltyi kovaksi. Kun ei oikein hiihto innosta ja lauantainen lenkki oli kova, niin lainasin isän pyörää ja lähdin poljeskelemaan. Kun ei ollut oma pyörä niin valitettavasti kankussa tuntui pari tuntinen lenkki.

Huomiseksi olisi luvassa seuraakin Yli-Iin lenkille, mutta ei. Minä lepäillen nyt tämän välikauden. Jonkinlaisen kevyen lenkin tietenkin heitän huomenna kun vapaata on. Tosin, kuukausi vaihtui. Kuukauden 100km ja 200km lenkki pitäisi taas tehdä. Mutta uskon siihen että loppukuusta ajellaan maantiekumeilla välillä vähän polkasten.

Tauko paikalla

Taisipa tässä tulla poljettua hieman liikaa. Ei ole ollut minkäänlaista kaipuuta pyörän päälle sunnuntain jälkeen. Tietty töihin olen poljeskellut, ainoa vaan että kahtena päivänä tartti liikkua autolla.

Harmillista vaan, kun ulkona on ollut aikasta mahtavat kelit. Tai ehkä ei sittenkään. Onhan aurinko tietenkin paistanut ikävästi pimeyteen tottuneisiin silmiin. Se vaankun sulattaa päivän aikana teitten päältä lunta niin kotimatkalla on sohjoista ja aamuisin sohjot ovat sitten jäässä antaen pientä mielenkiintoa pyöräilyyn.

Eipä siin. Laitetaan tähän vaiheeseen joustavaan harjoitteluohjelmaan lepojakso. Niihän ammattilaisetkin tekee, ottavat taukoa välillä; kait. Minä ainaskin nyt otan, kun on tulossa rospuutto kelit. Eikä nyt tällä hetkellä ole yhtään pyörää, jossa olisi täyspitkät lokarit suojaamassa loskalta.

Sinkulassa tuli mukana lokarit, mutta eipä mahdu nappula renkaat pyörimään. B-kaupan lokarit voisi saada viriteltyä siihen paremmin kuin Felttiin, mutta eipä ole saannut aikaiseksi. Jospa tässä pääsiäisen aikaan askartelisi johonkin pyörään lokarit kiinni. Felt:ssä on nyt jonkinlainen läppä enimmiltä suojaamassa. Mutta ennen kuin lumet alkaa tosissaan sulaan, pitää johonkin, sinkulaan mielellään, saada pitkät paikalleen. Felt:ssä on ollut pitkätkin kiinni, nippusiteiden avulla. Harmillisesti vaan edessä ei saa niin hyvin kiinni että mahtuisi nastat pyörimään.

Tulipa vaan mieleen, ettei Cännärissä ole minkäänlaisia kiinnityspaikkoja edessä tai takana. Tähän on kyllä jo ratkaisu mietittynä. Odottelee vaan toukokuuta, johon mennessä pitää keksiä kaikki puutteet ennenkuin painan tilaa-nappia. Kiinnitän lokarit haarukoihin putkikannakkeen tapaisilla härpäkkeillä. B-kaupasta olen koittanut hakea vastaavia muttei ole löytynyt. Jos joku muukin miettii samaa niin tarkoitan tämmöisiä: http://fi.rosebikes.eu/product/detail/aid:340262. Etuhaarukassa on reikä, johonka lokarin ja lampun saa kiinni. Takana pitää luottaa nippusiteisiin. Pitääpä lisätä muuten nippusiteet mukaan lähteviin tarvikkeisiin. Kah, olivatkin jo.

Elieli. Brevetti kausi alkaa toivon mukaan jo 13.4 olevalla 200km matkalla. Deadline-päivänä kun on urban ride täällä Oulussa. Jos sitä kävisi pitämässä porukassa hauskaa pyöräsuunnistuksen merkeissä. Eiköhän 200km ajeta tuolloin 13.4, ei voi mitenkään olla viime vuotista huonommat kelit ja meneehän se 200km nastarenkaillakin. Tosin toivon hartaasti että kevät ottaisi loppukirin ennen tapahtumaa. Eikä kyllä haittaisi vaikka kevät jäisi välistä kokonaan.

Taukoa kuitenkin piän 12.4 asti. Ja 12. käyn vain testaamassa kaluston. No ehkä 08-lenkille ja tiistain hitaille osallistun. No, onhan tässä pääsiäinenkin, kait sitä jotain ulkoilua pitää kehittää; suksilla tai pyörällä. Salilla kuitenkin käydään, kun huhtikuun kk-maksun maksoin. Sitten se homma taukoaa kesäksi.

Kun ei tullut tässä kuvailtua, katelkaa kesän 2012 rykäsyjen kuvia. Kesähän ei todellakaan ollut otollinen pyörämatkailua ajatellen. Auringosta sai nauttia vain Oulu-Kemi siirtymän aikana. Muuten tuuli, satoi ja oli muuten vain kylmä. Kittilässä heitin matkan kesken, kun reitillä oli satanut lunta. Loppuloman aikanakkaan ei ollut kahta päivää peräkkäin hyviä kelejä. Sotkamoon sai polkea auringonpaisteessa ja takas tultiin bussilla kun tuuli ja satoi. Kolmannella rykäsyllä pääsi Manamansaloon asti ennenkuin alkoi satamaan. Harmillisesti piti seuraavana päivänä keritä kotio, niin sai ajaa Otanmäestä kotiin kovassa vastatuullessa. Otanmäessä on muuten halpa motelli aamiaisella. Sitä pitää ehkäpä kesällä hyödyntää.

Maaliskuinen pyöräilyviikonloppu

Niin, tietenkin, onko niitä muunkilaisia viikonloppuja? Tosin, eipä sitä aikaisemmin ole tullut maaliskuussa istuttua satulassa 17h kahdessa päivässä.

Sääennuste tälle viikonlopulle oli aurinkoinen ja pakkastakin kohtuullisesti vain -10 ... -2°C:n välillä. Tuultahan näillä seuduilla riittää aina.

Helmikuun 200km lenkkiä suunnitellessa tuli ajetun lisäksi kehiteltyä lenkki, joka oli melkeinpä pakko jossakin välissä poljeskella. Helmikuussa en reitille lähtenyt kun sillä ei ollut keskeyttämis mahdollisuutta. Nyt tietää olevansa sen verta hull... innokas pyöräilemään että ajelen 200km lenkin talviolosuhteissakin.

Tämän kertainen reitti suuntautuu Oulojoen vartta kohti Utajärveä. Matkaa tehdään taas pääasiassa pienempiä teitä ja pyöräteitä pitkin. Ensinmäisen reitin muutoksen tein jo lähtiessä, aikaistin lähtöä vartille ja ajoin Haapalehdosta Saarelaan ja lähdin koittamaan maantiepyöräilyä Pohjoispuolen tiellä (Gmapsin mukaan Vaalantie, enpä muista kuulleeni moista nimitystä). Mukavasti pääsi kesäisiin vauhteihin nastoista huolimatta, kun oli myötänen tuuli ja mieli intoa täynnä sekä tuoreet jalat.

Madekoskella kuitenkin vaihdoin joenpuolliskoa, pohjoispuolen tietä saa kesällä sahata eestakas riittämiin. Toisin kuin joen eteläpuolen pienempiä sorateitä. Niitä poljeskellaan talvisinkin harvemmin Pikkaralaa pidemmälle.

Pikkaralassa oli tarkoitus vaihtaa tien puolta ja mennä pienempää metsätietä Viskaaliin. Gmapsissä ollut tie olikin pienempi kuin oli tarkoitus. Oli enemmänkin kuntorata, hiihtäjille ja sauvakävelijöille- Näytti sen verta pehmeältä ja läpipääsystä ei ollut varmuutta niin ajeleskelin Viskaalin risteykseen pyörätietä pitkin.

Viskaaliin piti päästä harjoitteleen mäkinousuja. Oulun seudun parhaat mäet ovat pääasiassa sorateiden varsilla. Pitäisiköhän tuota kesällä lähtä soratielenkille haeskelemaan niitä. Saisi samalla vaihtelua maantien valkoiselle viivalle. Terävien nousujen jälkeen pääsi Viskaalimäen huipulle ja sieltä vauhdikkaasti takaisin Kajaanintien varteen. Hieman nostatti sykettä yllättävät kolot alamäessä.

Viskaalimäeltä poljin Muhokselle kahville rantateitä pitkin. On siellä hienoja maisemia ja taloja pistetty pystyyn hyville paikoille.

 

 

Vuoden ensimmäinen kahvitauko Muhoksen Nesteellä

Tauolta suuntasin kohti Pälliä. Montan ja Leppiniemessäkin ajattelin käydä, mutta jätin väliin tällä kertaa. Tie Pälliin olikin aivan uusi. Sorapinnoitteinenkun on niin ei tule kesäsäisin ajeltua Leppiniemeä pidemmälle. Pälliin päästyäni, kurvasin voimalaitokselle tarkistamaan vesitilanteen. Ei ollut samallainen humina kuin kesällä 2012 tulvien aikaan.

Pällistä oli tarkoitus mennä Repokankaantietä pitkin Muhosperälle. Tässä tuliki pienehkö ongelma. Tietä ei ollutkaan aurattu. Trattorin jäljet kyllä meni eteenpäin, mutta kuin pitkälle? Pahimmilleen voisi olla 5km kanto. Nääh tämä niin tarkkaa ole, vaihdetaan reittisuunnitelmaa. Vaihtoehtoina on jatkaa Pyhäsivuntietä tai vaihtaa joen toiselle puolelle, joka on pitempi vaihtoehto. Ja siellä voi olla liikenteessä Utajärveläiset kankkuset.

Kajaanintie oli viikolla hyvässä kunnossa ja lauantaisin liikennettä on vähemmän. Ja matkalla on muistaakseni mahdollista mennä pienemmillekkin teille; Alakylätielle, tietenkin eri kuin tuosta kotiovelta lähtevä. Eli matkaan kohti maantien reunaa.

Kajaanintie olikin ihan ok kunnossa pyörällekkin. Laidassa on joko kiinteä jää tai jopa sulaa. Liikennettä ei ollut odotusten mukaan paljoakkaa. Vai yksi rekka Utajärvellä kerkesi ohittamaan. Pumppu vaan pomppasi irti rungosta. Pitää etsiskellä jostakin sopiva lenkki varmistamaan pysyminen. Pumppu nyt laukun kannen alle, siellähän se mahtuu tulemaan. Alakyläntien risteys vaan sattuu menemään ohi.

 

 

Kesällä 2012 oli hieman enemmän vettä

Ei todellakaan tätä tietä pitkin

 

Utajärveltä lähdin penkkatietä pitkin katselemaan jokimaisemia. Harmillisesti alkuasukas paljasti että pohjoisesta tuleva jokitörmällä olevaa tietä ei aurata talvisin, sekin takia valitsin kajaanintien reitin. Olihan komiaa maisemaa. Pitää tännekkin tulla joskus kesällä ajamaan. Mitenköhän muitten patojen luona olevat huoltotiet, saisikohan jonkinlaisen cc:llä ajettavan lenkin aikaiseksi niitä pitkin?

Utasen voimalalta palasin Utajärvelle. Taas joutu hetkeksi Kajaanintielle, kun tie muuttui kelkkauraksi kesken kaiken. Eipä siinä enää mitään uutta.

Utajärveltä suuntasin Kormun suuntaan ja sieltä Ahmakseen ja Kylmälänkylään. Ei tullut montakaan autoa vastaan. Tie oli pääasiassa jäistä/lumista ja hyvä ajaa. Paikoin oli jo asfaltti näkösällä. Aurinko alkoi jo pehmittämään jäätä ja jonkin verran sulamisvesiä oli asfaltin ja jään rajalla. Harvinaisen auton vastaantulon aikana onnistuin kastelemaan jalkoja ensimmäisen kerran tälle keväälle. Onneksi kengät kestävät pienen roiskeen.

Kylmälänkylän Satumaa muodostui tämän reissun puolivälin etapiksi. Muitten asiakkaiden reaktioista päätellen ei ole pyöräilijä kovinkaan normaali nähtävyys täällä. Ei ilmeisesti ainaskaan näin maaliskuussa. Koska ei viitsinyt pitsaa alkaa syömään, hain kaupan puolelta banaania ja patukkaa. Voisi hieman paremmat valikoimat olla, esim. juotavaa jugurttia kun pääsi reissulusikka jäämään kotio. Kahvit tietenkin join. Lähtiessä latasin juomapulloon, johon olin kaatanut kivenäisvettä, pussillisen urheilujuomajauhetta. Sekoitushan kuohahti oikein mallikkaasti. Kuohunnan loputtua sai havaita että pullo ollut kuin puolillaan. Onneksi oli kauppa lähellä.

Synkältä näytti välillä. Kesällä olisi varmaan sadettakin saannut näistä pilvistä, ei tänään kuitenkaan.

Eväät Kylmälänkylän Satumaassa. VK-lenkiksi meni (viinerikahvi).

 

Aina kun on Kylmälänkylälle eksynyt, on tullut kateltua tietä joka vie Tyrnävälle. Tie on harmillisesti vaan sorapintainen niin ei ole sitäkään tullut ajettua. Nyt on alla nastarenkaallinen pyörä, niin voi lähteä katselemaan sen reitin maisemia ilman renkaitten puhkeamisen pelkoa.

Maisemathan eivät paljoa kyllä muuttuneet, metsää ja peltoaukeata riittää tälläkin tiellä. Mäkiä ei ole paljoakkaan, taaskaan. Mutta onneksi meillä on tuuli. Tuuli joka on "aina" vastainen kun kotiapäin poljet. Meinasi jo puolevälin paikkeilla usko loppua. Kevyestihän sitä oltiin Kylmälänkylälle tultu, kun oli ollut myötäinen.

Keskikylän tiellä sai sitten alkaa varomaan tuulen hiomaa jääpintaa. Koko tien peitti välillä kunnon jääpeite. Onneksi auringon paiste oli tehnyt tehtävänsä ja pehmittänyt jään niin, että nastat puri siihen hyvin.

Tyrnävälle onnistuin kuitenkin itteni vääntämään. Hintansa kyllä otti, pakko myöntää. Tyrnävällä totean kilometrimäärän olevan sellainen että voisi ehkä oikaista kotia Tupoksen tai Kempeleen kautta. Ja jättää jo helmikuussa ajettu osuus väliin.

Tyrnävän ja Tupoksen välillä olisi varmastikkin kuiva asfalttitie tarjolla, mutta niin olisi vastainen tuuli ja kovempi liikennekkin. Joten valkkaan Kempeleen suunnakseni. Onneksi en ole brevettiä ajamassa, niin voi muuttaa reittiä tarpeen mukaan. Mitenkähän sitä LEL:ssä pärjää kun ei tunne maisemia ja reittiä pitää seurata, tuuli sitten vastaisesti tai ei.

Keskikyläntie, olisi voinnut olla ikävän liukas

Tuolta jostain pellon takaa tänne tultiin.

Loppumatkalla aloinkin sitten kilpailemaan laskevan auringon kanssa, jospa sitä kerkiäisi kotiin ennen auringon laskua. Mutta mitä sitä hulluja, kerkesihän se aurinko laskea.

Reitti Kempeleeseen oli mukavan mutkitteleva ja välillä jopa tuuli kääntyi myötäisemmäksi. Tunnelma kuin kesällä ajaisi kun tie on asfaltilla ja energiat alkaa loppumaan, nirvanaanhan tässä valahtaa. Ei paljoa enään auta geelien ja patukoitten syöntikää, kun Kaakkurin kulmilla kääntyy oikealle vanhasta tottumuksesta, vaikka oikealle oli tarkoitus mennä.

Onneksi ei ole vielläkään mitään hätää, Kaakkurin cittarin kohdilta palaudun suoremmalle reitille. Parempi mennä tässä kunnossa mahdollisimman suoraa reittiä kotia, eikä lähteä seikkailemaan asutuslähiöiden kaduille.

Siinnä sitten auringon laskua seuratessa poljeskelin kaupungin läpi mahdollisimman reipasta eli hidasta vauhtia kotiin. Ei tarvitse tällä kertaa mutkitellakkaan.

Oma kuva.

 12 tuntia meni tälläkin 200km lenkillä taukoineen, 10h pyöri renkaat. Energiaa kului 8 000 kcal, ei ihmekkään että kotio päästessä hieman värisytti. Sauna lämpeneen, hieman ruokaa naamaan ja pikainen mutka kaupassa ajatuksena hakea mättöä grilliltä samalla. Eipä vaan tullut haettua, ei oikein maistu sittenkään. Sipsipussin suolaa ennemmin ja tietenkin, palautusjuomaa, sitä jota tarjoillaa ruskeissa pulloissa. Paketellisen nakkeja sain tungettua naamasta alas ennenkuin sammuin. Viimeisillä ajatuksina aamuinen lähtö 08-lenkille.

Tässähän on kait pakko alkaa opetteleen syömäänkin päivän kestäneen polkemisen päälle. Eikä varmasti haittaisi syödä välillä muutakin kuin munkkia ja kahvia. Saakohan Englannissa edes kunnollista kahvia ja munkkia?

Alla kuitenkin GPS:n tallettama reitti, niille jotka eivät osaisi reittiä ajaa pelkän sanallisen kuvauksen perusteella,


Tulipa paljon kuvia. Jatketaan turinointia seuraavassa merkinnässä.

Palauttava 100km

Edellisessä viestissä kirjoittelin juttua maaliskuisesta 200km lenkistä. Tässä jatkoa sille seuraavasta päivästä.

LEL:ssä ajetaan vajaan viiden päivän ajan n.300km matkoja. Eli 300km pyörällä viitenä päivänä putkeen, entiä mitä ees ajatella siittä, ajamaan kuitenkin mennään. Onhan sitä tullut nyt vuodesta 2005 ajettua matkailumielillä joka kesä kymmenkunta päivää n. 100 km päivämatkoilla ja kerran rykästy hellsinkiin kolmessa päivässä, 200-250km/päivä. Nuo ei ole mithään verrattuna tulevaan. Hellsingin reissunkin ajoin Pohjanmaan kautta, ettei mäet vaan haittaisi. Pitää koittaa järjestää kesälle joku 4 päivän leiritys ja ajaa silloin 200-300km joka päivä että saisi käsitystä mihin on alkamassa. 100km matka ei ole riittävä, Hamu, sinunkin kunnolla ajetaan sitä vaikka kuukausi putkeen.

Juhannuksen tienoille voisi jotain katella. 600km brevetin deadline on 8.6 niin siittä voisi olla jo selvinnyt. Juhannusta edeltävänä torstaina on Oulussa ollut tapana yöpyöräillä isolla joukolla. Viime kesänä oli 100 kammenvääntäjää. Lenkki vaan loppuu nimestään huolimatta jo keskiyön paikkeilla. Jos siittä jatkaisi viellä oikealla yöpyöräilyllä ja polkisi Yli-Iin kautta Iihin aamukahville ja aamutauon jälkeen lähtisi Kemiin juhannuksen viettoon, Oijärven kautta. Tässäkun ei oikein juhannuksena osaa juhlia, ajelisi Aavasaksalle tai Napapiirille kattoon yöttömän yön aurinkoa ja sen jälkeen takaisin kotio Ouluun, Oijärven kautta. Siinnä olisi äkkiä laskettuna 4 päivää putkeen pyöräilyä. Ainoa vaan miten "palvelut" toimii juhannuksena.

No, kesään on viellä aikaa. Moni asia kerkiää viellä muuttua, suunnitelmatkin.

Lauantain viimeisiä ajatuksia, klo 2200 (baariin sitä ennen lähettiin tähän aikaan), oli lähteä sunnuntai aamun porukkalenkille; 08-lenkille, Oulun 19. teolle.

Heti aamusta oli semmoinen keväinen olotila, kun sai ittensä kammettua sängystä ylös. Jostain syystä käytin jopa torkkua, normaalin etuajassa heräämisen sijasta?!

Vilkaisu lämpömittareihin ja ennustuksiin näytti kevään tulevan hyvää vauhtia. Nykyaikaahan on tarkistaa ulkolämpötila netistä ikkunan reunassa roikkuvan mittarin sijaan. Näytti olevan ympäri Oulua siinnä -9°C tänä aamuna. Ennusteiden mukaan puolilta päivin olisi nollassa ja aurinko paistaa koko päivän.

Johan syntyi edellisistä keväistä tuttu ongelma; mitä ihmettä pistää päälle ettei aamulla palellu ja päivällä tuskaile kuumuuden kanssa.

Onneksi lenkkipyörässä oli eilisen jäljiltä laukkuteline paikoillaan. Harmi vaan että puolet koeteltuista vaatteista oli pesun tarpeessa; maantiepyöräilijähän ei likaisia vaatteita laita päälle, ei ainaskaan Mc Spandex:n mukaan.

Ja kun Mc Spandex on mainittu, laitetaan listaan kaikki pyöräilyaiheset videot, joita tulee väliin kateltua toistuvasti:
Mc Spandex: Performance
Mc Spandex: Get Dirty
Mc Spandex: Le Velo (ehkä se parhain)
Srsly (sanokaa jos oon tämmönen)
Sons of Science: Motherfucking Bike (asennetta!)
Sh*t Cyclist Say (jotta ymmärtäisitte)
Queen: Bicycle Race (legendaarisin)

No, takaisin aiheeseen. Eli osa varusteista on pesun tarpeessa. Alin kerros ei kyllä yllätä, ei ainaskaan sen, hmm, tuoksun perusteella mikä aamusta oli kylppärissä. Päälimmäinen kerros oli ottanut hieman rapaa päällensä. Eli eiku vaatekaapille, hyviä urheilukamppeitahan mulla riittää, toisinkuin arkikamppeita. Edelleenkään voi naisia ymmärtää, kun ei kelpaa paras, eli kallein, häihin (onneksi ei omiin) puettavaksi, eikait ne sitten ymmärrä hyvän päälle. Tai sitten outokummun päällä oleva tiukka vaate ei olekkaan edustava. Mut me MAMIL:t noustaan viellä!

Ei siinnä sitten auttanut kuin ajatella luovasti ja ottaa varakamppeet käyttöön. Jalkoihin ompelijattaren pilaamat vanhat talvihousut (sauma istuinluitten kohdalla, jee) ja kevät/syys-takki päälle ja irtokampetta päälle.

Tässä talven aikana on näköjään unohtunut auringon, tuon kirotun silmään paistajan, voima. Jo siirtymällä shellille totesin että on kerros liikaa. Eli heti shellille päästyä, kerrankin just ajoissa eikä etuajassa, päälinmäinen kerros pois ja laukkuun, jossa oli tilaa.

Eikä sitä nyt tarvinnut yksin nauttia kevään parhaista keleistä, tähän asti.

Kuva: Ristopra, kiitos

Sonnitkin on jo päästetty ulos, ne tuola vasemmalla aitauksessa :)

Tämän päiväinen reitti suuntautui El Cäpitäin EKH:n suunnitteleman reitin mukaisesti kohti Sanginsuuta, mistä lähdettiin temporeitin ja mehtäteitten kautta kohti Kiimingin taukopaikkaa. Olipa muuten taas hienoja talvisia maisemia, harmi vaan ettei kerinnyt kuvailleen kun jalat oli mitä oli eli makaroonia. Vaatetus oli tällä hetkelle aika optimaalinen, varjossa yläkroppaa hieman palelsi mutta auringossa oli hyvä.

Tauolle ajeltiin Kiimingin aakkosbaariin, jossa nautin kahvin kanssa kunnollisen munkin, eli MK-lenkiksi (munkkikahvi) meni. Ei ole muuten pitkään aikaan mennyt 08-lenkillä näin paljon evästä kuin nyt. Matkan varrella söin yhden energiapatukan ja loppuparlamentissa oli energiat niin vähissä että imasin geelinkin.

Apsilta suunnattiin kohti Haukipudasta. Matkan varrella koitettiin kesäistä meininkiä kun mentiin letkassa kuivalla asfaltilla. Pääasiassa pysyttiin pienemmillä teillä maisemista nauttien.

Paluumatkalla alkoi olemaan hankalaa; liikaa vaatetta, liian vähän energiaa. Juomatauolla tein pientä hienosäätöä, kun isoon ei kykenen, nykäsin kypärähupun pois päästä. Ihmeen paljon auttoi. Tosin osittain ammatillisten syitten takia pitäisi tietää, että pään kautta katoaa iso osa ihmisen lämmöstä.

Matkan jatkuessa, sai todeta että nyt on yläkroppa kunnossa, mutta jalat paistuu. Seuraavalla tauolla muistan että jalassa on normi villasukkien sijasta pitkä vartiset villasukat jalassa. Eiku varsia käärien matkaa jatkamaan.

Ruskon seudulla katson mittarista ettei olisi paljoakkaan puuttuisi 100km matkasta. Eiku hieman porukkaa vedättäen kierellään Ruskon kautta takaisin lähtöpaikkaan, Haapalehtoon. Mittarissa on 83km, kotio 7km. Loppuparlamentin aikana vetäsen geelin naamaan ja lähden valumaan joen rantareitille, Tuirasta kotio ja illasta palauttavalla lenkillä 100km täyteen tälle päivälle.

Harmillisesti aurinko paistelee pitkän pimeän talven jälkeen sen verta mukavasti että jatkan Tuirasta viellä eteenpäin. Hitaasti, välillä polkaisten, kierrän Toppilan voimalaitoksen kautta Rajakylään ja kohti kotia. Hitaiden laskelmien jälkeen totean että 1 kilometri jää vaille 100km lenkistä. Eiku todelliselle sakkolenkille, energiat käytettiin jo 50km sitten. Kotipihaan rullatessa täyttyikin sitten tavoiteltu kilometrimäärä, olihan sitä kyllä puhkikkin.

Kuva: Ristopra, kiitos

Kuva: Ristopra, kiitos

Kuva: Ristopra, kiitos

Ja alla varsinaisen 08-lenkin reitti, jonka päälle ajoin siirtymiä mutkien kautta.



Loppupäivän sitä sitten saikin pestä pyykkiä ja koittaa toipua lenkeistä. Kaikesta huolimatta, kävin illasta viellä pienen pyörittelyn, muuten saisi aamusta maksaa laiskuudesta.

Se män tämä viikonloppu näin; 307km, yli 10 000 kcal kulutettu outokummun rakennusaineita, joita ei korvattu täysin. Naamassa tuntuu siltä, että tämä sisäilmainsinööri nautti aikasta paljon ulkoilmaa. Polari ehdottelee kolmea lepopäivää, koitetaan pitää siittä kiinni. Huomenna pitää huoltaa cännäriä, pestä se ja säädellä takavaihtajan toimintaa. Sinkulaan voisi laittaa lokarit kiinni ja siirtää cännärin etukiekko siihen, että voi sinkulalla jatkaa arkipyöräilyä jäisillä teillä. Cännärin voisi muutenkin pistää vähäksi aikaa tauolle odottamaan maantiekelejä. Seuraava pitkä lenkki ajetaankin vasta huhtikuussa, mitä sitä vaan pääsiäisenä tekisi?

100min helevetissä

Ehkä liiottelua otsikossa, ainakin vähäsen. Polari mittas sykettä 106min.

Joustavan reeniohjelman mukaan tänään oli vuorossa spinninkiä elikkä sisäpyöräilyä. Kerkesin salille päivän ensimmäiseen ohjatulle tunnille, kerkesin jopa reenaamaan vatsa ja selkälihaksiakin ennen tunnin alkua.

70 minuutin tunnin alkaessa fiilikset oli viellä kohtuu mukavat. Reilun puolen tunnin jälkeen alko oikeassa pohkeessa tuntumaan krampin/suonenvedon oireita. Yhden raskaaman osuuden ajan hölläsin vastukset pois ja koitin hieroskella pohjetta. Tunne helpottikin joten pääsi ohjelmaan mukaan, hieman kyllä kevenetyllä otteella.

Tunnin loputtua syöksähdin salin juoma-automaatille ja onnekseni havaitsin että tarjolla oli kivennäisvettä. Pullo ostoon ja kurkusta alas. Siinnä istuessa olo vaan parani ja kävin leimaamassa itseni seuraavallekkin tunnille, joka kyllä kesti vain 30min. Ihmeellinen käsitys tunnista näissä kuntosaleissa, kun saman tapaista on ollut havaittavissa muuallakin. Pitäähän sitä koittaa mitenkä palautuminen onnistuu tästä tutusta vaivasta. Ei sitä oikein keskellä enklannin/skotlannin nummija voi ajamista poiskaan heittää.

Syy miksi vaiva oli tuttu, on edellisten kesien kokemusten tuotosta. Jos lämpötila lenkillä on liian korkea, 20...25°C tai korkeampi on kramppaamisen riski merkittävä. Polarin mukaan salin lämpötila oli tuntien aikana n. 30°C, ei toimi jäähdytys ei.

Ensimmäisen pahan kokemuksen sain pari vuotta sitten 300km lenkillä Oulaisten suunnalla. Jalka alkoi siihen malliin kramppaamaan että harkitsin jopa bussi kuljetukseen siirtymistä. Tarttee kiittää vaan Px:ää että veti keskeltä ei mithään Oulaisiin. Lämpötila oli sinä päivänä heti aamusta reilut 20°C ja aurinkoinen, iltapäivällä varmastikkin ylitettiin helleraja.

Oulaisissa päästin Px:n irti ja menin ärrälle hakeen evästä. Koska kramppaaminen ei ollut sinällänsä mikään uusi juttu, aattelin koittaa parantaa sitä juomalla kivennäisvettä. Siinnä Pyhäjoen rannalla makkoilessa ja eväitä nauttiessa alkoi kramppi helpottamaan. Ja kun oli brevetti ajettavana ja aikaa viellä oli, jatkoin matkaa seuraavaan tuppukylään, haapavedelle.

Kun sai suoloja sisään ja vauhdin rauhoitettua, poljeskelin kotia asti. Rantsilan seudulla sai onneksi nauttia virkistävätä ukkossateesta.

Juomapullossa onkin kesäisin pääasiassa kivennäisvettä, lisämagnesiumilla varustettua mielellään. Energian saantia avustamaan lisään siihen urheilujuomajauhetta, alle puolet purkin ohjeesta. Ongelmat on onneksi pysyneet poissa. Ja on tämä tapa minusta helpompi, kuin lisäravinnepillereitten syönti, sitä kun on muutenkin niin huono syömään pillereitä.

Elieli, jos LEL:n aikaan sattuu hellejakso, menee reissu tosissaan retkeilyksi ja joutuu miettimään yöllä ajamista. Jos ihmismäiset kelit niin retkeillään päivisin.

Kun ei sattunut mitään kuvaan tältä päivältä, niin katelkaa vaikka kesän 2011 reissun kuvia, silloin poljeskelin etelärannikolla; kuvat. Tuolloinhan piti suunnitelmien mukaan olla ajamassa Paris-Brest-Paris-brevettia, 1200km 90 tuntiin. Mutta karsinta-ajossa tehty varustevirhe johti akillesjänteen tulehtumiseen ja sitä myötä matkan peruuntumiseen. Äkillisen varareissunkin keskeytin Kotkassa kun jänne alkoi muistuttaan olemassa olostaan.

Mitähän tästäkin LEL:stä oikeastaan tulee kun tarkemmin miettii. Vaivojakun kuntoilijallakin tuntuu riittävän; selkä, polvi, akillesjänne, heinä- ja helleallergia. puuh.

Kevät lähenee

"Lepoviikon" jälkeen oli taas mukava mennä hieman ajelemaan tiistain hittaita. GPS:ää en muistanut laittaa päälle mutta pari tuntia ajeltiin ja matkaa tuli alun mutkittelujen kanssa 43km.

Mikä kuitenkin parasta, oli se että lenkki saatiin aloittaa valoisaan aikaan. Ei mene enää montaa viikkoa kun saadaan ajaa koko lenkki ilman ajovaloja. Sitten saakin siirtää dynamokiekon lenkkipyörään :) Pitäähän sitä lenkkeilyn olla mahdollisimman ankeaa ja raskasta, toisin kuin arkipyöräilyn, minkä kevyttä hommaa.

Ja toinen kevään merkkikin alkaa ilmaantumaan teille. Lumen sulamisvedet ja siittä muodostuva jää. Ja tietenkin liukkauden estämiseksi kylvetty sora. Toivottavasti eivät käytä terävää tappajasoraa, joka puhkoo pistosuojatut kumetkin.

Mutta kuukauden päästä päästellään taas maantien reunaa! Kyllä se kesä tulee taas.

Kun lenkillä oli puhetta Norjan reissusta, niin tästä linkistä pääsee katteleen kesäisiä Norjan maisemia.

Pakkasta pitelee

Tässä on nyt talviloma päällä.

Ulkona on paistellut aurinkokin koko viikon. Mutta kun pentetele on ollut kunnolla pakkastakin. Nytkin kevyet -15°C. Ja voin sanoa että Oulun -15°C on kylmempi kuin Kuusamon -19°C. Eli ei ole oikeastaan innostanut mennä ulos lenkkeilemään. Heikompi luontopista vois ketuttaa, mua v*tuttaa. -15°C on ja pysyy rajana pidemmälle lenkille lähdölle.

Joka päivä olen kuitenkin jonkinlaisen mutkan tehnyt. Maanantaina kävin säädättämässä etuvaihtajan. Olisihan sitä voinnut itsekkin paljastaa uudelle huoltoukkelille, että pyörässä olevan maastokeskiön vuoksi etuvaihtajan säätö on hieman haastavampi tehtävä. No nyt toimii. Samalla lainasin ruuvipenkkiä ja vääntelin lampunkannattimesta entistä ehomman. On oikeasti jopa parempi nyt, tuli tilaa tankolaukulle. Tosin, lokarin kanssa voisi tulla ongelmia, jos pyörissä olisi etuhaarukassa kiinnityskohdat. Jos en parempaa ratkaisua keksi lokari asiaan, niin otan LEL:n mukaan SKS Raceblade XL:t, suojaavat ne jotakin. Vaihtoehtona on SKS Raceblade long:t mutta kiinnitys cc:n ja 25mm renkaan mahtuminen viellä mietityyttää. Samat ongelmat on Crud Roadracer MK2:lla. Tai sitten virittelen peruslokarit kiinni, rumat mutta toimivat. Jotakin kuitenkin ettei ihan totaallisesti kastu.

Muuten ulkoilu ollutkin vain siirtymisä kauppaan tai kuntosalille.