Raskaan lenkin jälkeen pitäisi antaa ruumiin levätä. Polarin harjoituskuormitus käyräkin pomppasi asteikon yli ja ehdotti neljän päivän taukoa harjoittelusta. Mutta kun en ole niin koneitten käskyjen perään ja sunnuntainakin paistoi aurinko pitkästä aikaa, niin lähdin iltapäivällä lyhyelle palauttavalle lenkille. Kaiken varmuudeksi otin alle sinkulan, jolla ei tosiaankaan tarvitse rehkiä kuin alakulkukäytävien mäissä. 08-lenkille en sentään lähtenyt. Seitsemän aikaan kävin hereillä toteamassa ettei tänään.
Kun tässä muu elämä vaatii valitettavasti loppuviikosta aikaa, niin menin kauppareissun yhteydessä käväisemään salilla. Reissunkin tein huonolla tekosyyllä autolla. Salilla kun istahdin kuntopyörän päälle lämmitellekseni, sain todeta ettei jaloissa ole oikeastaan ollenkaan voimia jäljellä. Eli yläkropan treenausta tänään. Pitää kuitenkin huomenna koittaa keritä tiistain hitaille. Keskiviikko ja torstai on "sponsorin" takia/ansiosta lepopäiviä.
Se, mikä tässä pistää mietityttämään on se tosi asia, että LEL:ssä pitää pystyä ajamaan neljänä peräkkäisenä päivänä yli 300km. Silloin tietenkin ajetaan toivon mukaan paljon paremmissa olosuhteissa maantierengastuksella.
Lauantainen lenkkikään ei loppujessaan ollut polarin mielestä kovinkaan rankka. Harjoituskuormitukseksi se antoi n. 800 pistettä. Viime kevään ensimmäinen 200 km brevetti sai kuormitukseksi 1600 pistettä. Silloin ajettiin matka vain tunnin verran nopeammin. Mutta keli oli jotain aivan muuta kuin nätti keväinen tai edes muutenkaan mukava. Silloin tuli räntää, vettä ja melkein luntakin. Kuvassa (ottajana Matteus, LEL:lli ryhmämme kolmas jäsen) olemme vasta ensimmäisellä tauolla Iissä. Itse olen henkilö vasemmalla. Takki oli lähtiessä puhtaan keltainen. Ei ole ehkä kovinkaan suuri ihme, että viime kevään jälkeen sain ostaa uuden pesukoneenkin?
 |
| Lähdössä |
 |
| 1. tauko Ii:ssä, n. 33 km |
 |
| Ikipeesarin iloja, rapainen naama. |
 |
| Maalissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti