Työpäivä koostui tänään kenttäpäivästä. Eli päivä täynnä kevyttä löntystelyä ympäri työkohdetta. Mikäs sen mukavampaa palauttavaa harjoittelua. Selkäkään ei alkanut missään vaiheessa muistuttamaan itsestään vaikka useamman tunnin oli jalkojen päällä, ah. Kait se on jotain auttanut kun on malttanut käydä pari kuukautta treenaamassa keskikropan lihaksia. Niin kyllä lekuri kehotti jo toistakymmentävuotta sitten.
Aurinkokin muisti pitkästä aikaa paistaa koko päivän, silloinkin kun oltiin katolla ja kohteen ulkopuolella kierreltiin. Mikäs sen mukavampaa.
Edes päivän aikana tullut sähköposti ei pahemmin fiilistä madaltanut, viestin sisältökun sattui olemaan odotetunlainen. No hieman se madalsi, kun pitää siihen reakoida ennen aamuista palaveria. Mutta kerkeehän sitä.
Illasta vaan tiistain hitaita tanhuamaan. Siin se fiilis vaan parani kun vaan rullaan kohti lähtöpaikkaa. Vaikka ilta kerkesi jo pimeneen, ei se haittaa kun valot toimii. Ja kun just sopivasti sattui vaatetta päälle, niin mikäs sen mukavampaa.
Siinnä se meni ilta kun reippaasti poljeskeltiin pari tuntia Oulun kevyen liikenteen väyliä. Autoilijatkin jopa huomioivat meidän 6-7 hengen varmastikkin näkyvän letkan. Tosin mustan uuden mersun kuski ei ilmeisesti näe edes punaisia liikennevaloja, kun päälle koitti ajaa. Ja kun fiilis oli niin jees ni poljin kodin ohi prismalle piteleen loppuparlamenttiakin. Nelisen kymppia poljeskelin niin siittä nauttien ettei sanotuksi saa.
 |
| Mäkitreeniä Oulun malliin |
 |
| Juna samaan aikaan Jääsalontiellä! 1/7 oli saman kokenut aikaisemmin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti