Palautumisen vaikeus

Raskaan lenkin jälkeen pitäisi antaa ruumiin levätä. Polarin harjoituskuormitus käyräkin pomppasi asteikon yli ja ehdotti neljän päivän taukoa harjoittelusta. Mutta kun en ole niin koneitten käskyjen perään ja sunnuntainakin paistoi aurinko pitkästä aikaa, niin lähdin iltapäivällä lyhyelle palauttavalle lenkille. Kaiken varmuudeksi otin alle sinkulan, jolla ei tosiaankaan tarvitse rehkiä kuin alakulkukäytävien mäissä. 08-lenkille en sentään lähtenyt. Seitsemän aikaan kävin hereillä toteamassa ettei tänään.

Kun tässä muu elämä vaatii valitettavasti loppuviikosta aikaa, niin menin kauppareissun yhteydessä käväisemään salilla. Reissunkin tein huonolla tekosyyllä autolla. Salilla kun istahdin kuntopyörän päälle lämmitellekseni, sain todeta ettei jaloissa ole oikeastaan ollenkaan voimia jäljellä. Eli yläkropan treenausta tänään. Pitää kuitenkin huomenna koittaa keritä tiistain hitaille. Keskiviikko ja torstai on "sponsorin" takia/ansiosta lepopäiviä.

Se, mikä tässä pistää mietityttämään on se tosi asia, että LEL:ssä pitää pystyä ajamaan neljänä peräkkäisenä päivänä yli 300km. Silloin tietenkin ajetaan toivon mukaan paljon paremmissa olosuhteissa maantierengastuksella.

Lauantainen lenkkikään ei loppujessaan ollut polarin mielestä kovinkaan rankka. Harjoituskuormitukseksi se antoi n. 800 pistettä. Viime kevään ensimmäinen 200 km brevetti sai kuormitukseksi 1600 pistettä. Silloin ajettiin matka vain tunnin verran nopeammin. Mutta keli oli jotain aivan muuta kuin nätti keväinen tai edes muutenkaan mukava. Silloin tuli räntää, vettä ja melkein luntakin. Kuvassa (ottajana Matteus, LEL:lli ryhmämme kolmas jäsen) olemme vasta ensimmäisellä tauolla Iissä. Itse olen henkilö vasemmalla. Takki oli lähtiessä puhtaan keltainen. Ei ole ehkä kovinkaan suuri ihme, että viime kevään jälkeen sain ostaa uuden pesukoneenkin?

Lähdössä

1. tauko Ii:ssä, n. 33 km

Ikipeesarin iloja, rapainen naama.

Maalissa

Helmikuinen hulluus

Pitkiä matkoja harjoitellaan ajamalla pitkiä matkoja. Suomen talvi asettaa erinnäisiä haasteita asianmukaiseen harjoitteluun. Sisätiloissa trainerilla ei kykene yli tunnin pätkiä poljeskeleen eikä pitkän matkan ajo talviolosuhteissa herättänyt innostusta. Ennenkuin nyt.

Fillarifoorumilla on ketju, johonka osallistujat ajavat 200km vuoden jokaisena kuukautena. Ketju on kestänyt nyt reilun vuoden ja parhaimmat lähtevät jo toista kierrosta ajamaan.Kateellisen olen toimintaa seurannut ja nyt luvattu lämpöaalto laitto pyöritteleen googlemapsia reittiä suunnitellen.

Reitille laitoin vaatimukseksi pituuden lisäksi huoltoaseman n.50km välein ja mahdollisuuden heittää homma kesken n. 100km kohdalla, satasenhan ajaa kukavaan näin talvisinkin. Kuten normaalisti, suosin pienempiä teitä ja päiväksi ja loppupätkälle katselin reittin pyöräteille. Jonkin verran pitää olla itsesuojeluvaistoa mukana tässäkin hommassa.

Matkaa en mene täysin brevetti-säännösten mukaisesti, eihän brevetti-kausi ole kait viellä alkanutkaan. Ainoastaan aikarajan huomion ja sitäkin kiristin hieman, eli 12h:ssä pitää olla homma pyöritelty. Reittiä hienosäädin matkalla sen verta, että Sanginjoentieltä käännyin kohti Madekoskea ja Ala-Temmeksessä kelien huonontuessa ja vastatuulen "yllättäessä" käännyin jo Ketunmaantieltä takasin kohti Oulua. Kääntyessä kävi jo mielessä ettei tästä tule mittään. Mutta pääkoppa on sen verta kova että lopussa sitten mutkittelin sen verta että tuli 200km täyteen. Käyttöön kyllä piti ottaa lahjominen, en ajanut suorinta/helpointa reittiä eli myötätuuleen ylimääisiä vaan menin Oulujoen rantaa pitkin Erkkolan sillalle. On muuten ihan nätti reitti talvisin eikä kesäisinkään mitenkään moitittava. Ja Erkkolan sillalta lähdin Ruskon kautta Kuivasjärven Salelle hakemaan 200km täyttymisestä palkintoa, eli 3.luokan palautusjuomaa.

Alla pitäisi näkyä ajettu reitti. On se hyvä ettei sport trackeri saa palveluaan toimimaan, niin pitää kehittää jotain käytännölisempää.





Muuten oli hyvä reitti, mutta Ylikiiminki-Sanginjoki sekä Letontiellä kaipasi täysjoustomaasturia. Takavalokin katosi töyssyjen takia jonnekkin Kaijonharju-Kiiminki välille.Ylikiimingintiellä hajosi toinen juomapulloteline ja takalaukun kiinnike otti kipeää koko reissun ajan. Onneksi uusi takalaukku on jo tulossa.

Kun kerta on koitettu, niin toinen kerta saanee jäädä väliin. Tosin, olisi toinenkin mielekäs reittivaihtoehto olemassa...

Ja kun retkimeinigillä oltiin, niin jonkun kuvankin näppäsin.

Musta tie on 22. Ajoin sillä n.600m ja sillä aikaa ohi meni enemmän autoja kuin muilla tiepätkillä.

Tuuli oli välillä aika kova :)

Jokunen kalori katosi, mitenkähän tuo oikein laskee kun 100km matkalla meni reilu 7000kcal?

siin on loppulukema GPS:n perusteella. Pyöränmittari antoi pari kilometriä pitemmän, kun GPS:hän oikoo

Kun blogissa käy ulkomaaneläviäkin, kiitos oman spämmäyksen LEL:n facebook-ryhmään. Niin harjoittelen hieman enklantia.

In finnish cycling forum, there is a thread where real riders tell how they do 200km cycling trip through year. It is nothing, if you live somewhere where is always summer or otherwise mild winter. Here winter is as its best cold (it is normal that temperatures at february is something like -25...-30°C) and lots of ice and snow. Also service stations are not behind every corner. Discussion growth envy in me and at was quite mild winter now, I decided to take a try and go for a ride. With help of Google maps I planned a route with smaller roads and cycle routes. Also took a closer look to have service station at least in every 50...60km or so. I also make it possible to give up riding at half way.

Trip was otherwise quite great, but there was some roads at condition that it would be better riding with full suspensien mountain bike than cyclocross-bike. I lost my tail light somewhere and botllecage and saddlebag break at trip. As temperature was warmer than normal (-3...0°C) cycle routes was quite soft at southest part of route.

Tonni!

Se täytty tänään tiistain hitailla tämän vuoden ensimmäinen tonni. Ihmeen paljon sitä on kerinnyt poljeskeleen, kun kuitenkin koittaa selkääkin parannella salin puolella.

Mutta vähäisiähän nämä minun kilometrit on. Kilometrikisa-joukkueessa olen jopa 10. Todellisin polkija on vetässyt tonnin jo tähän 1.2 alkaneeseen kisailuun. Mut poljetaan se mitä poljetaan. Tarttee alkaa miettiin lauantaista reittiä ja katseleen sääennustuksia kesäiseen malliin. Toivottavasti ei sada lunta loppuviikolla.

Reitti sportträkkerissä. Onneksi en usko tekniikkaan.

Hieman utua Oulujoen lähistöllä

Kun tässä on tullut "kehuttua" Oulun uusien kaupunginosien talvikunnossapitoa, niin tarttee mainita kuinka Ruskonselän tietämillä (Kaapelitie-Johdintie väli) oli osattu säästää auraa. Ei ollut osunut lumeen, rattorin jäljet oli kyllä ilonamme.

Kunto kasvaa

... levätessä. Tai ainaskin niin polarin kuntotestin perusteella tapahtuu. Ja pitäähän sitä välillä muutenkin tehdä jottain muuta, niin jäi tällä viikolla kuntosali ja spinninki väliin. Winter cycling challengen lisäksi en käynnyt kuin kahdella lenkillä arkiajeluitten lisäksi. Ensi viikolla palattaneen normaaliin järjestykseen.

Pääsin Kalevaankin.

Tänään käytiin 08-lenkillä Haukiputaan suunnalla. Täytyy vaan ihmetellä, miten Oulu mukamasti on paras talvipyöräilykaupunki. Tai, no. Ei tarvitse. Oulu järjesti tapahtuman ja selvityksen. Voihan se tietenkin olla ettei Oulun uudessa pohjoisessa lähiössä olla viellä hoksattu, että lumisateen jälkeen pitäisi vähän tehä lumitöitäkin. Kevyen liikenteen väylillä oli viellä torstaisen lumisateen jäljet nähtävissä, mitä nyt kävelijät olivat kerineet tallaamaan pinnan oikein mukavan epätasaiseksi. Paikoin oli kyllä selkiät trattorin jäljet havaittavissa, eli kyllä ne ajelevat klv:llä, harmi vaan säästävät kauhaansa.

Kun aamuisella lenkillä ei kerinnyt tärinästä toipuessa kuvia napsiin, niin jokunen muu kuva muilta lenkeiltä.

Oulu winter cycling challenge

Päivän lentsuisasta olosta huolimatta, lähdin poljeskeleen kaupungille ajatuksena katsoa Oulu Winter Cycling Challengen meininkejä.

Eihä siittä tullut mitään. Paikalla kohtaan kanssapyöräilijän Markun, joka sai kovasti yrittämällä ylipuhuttua osallistumaankin tapahtumaan. Ei siin, lappu vaan tankoon kiinni ja jonon jatkoksi. Saapa ainaskin kovan harjoituksen jos ei muuta, kilpaileen kärkipaikoistahan ei lähetä tällä mielen laadulla.

Tapahtumahan oli vapaamuotoinen cyclocross-kisa, joka ajettiin Oulujoen suiston pyöräteillä ja umpihangessa pyörää kantaen/työntäen. Ja osallistuihan siihen iso joukko pyöräilijöitä ympäri maailman, kun sattu samaan aikaan olemaan kansainvälinen talvipyöräily seminaari täällä Oulussa. Pyörinä oli cc-pyöriä, etujousto- ja täysjousto- ja jäykkiämaastureita, fiksejä ja sinkuloita, mummopyöriä ja erillaisia hybridejä. Ja oli siellä nojapyöräkin, voisi sopia tälle selälle semmoinen. Kerran ole trike-mallista koittanutkin, nopee verme mutta eihän sieltä maantasalta tienvarsipusikoitten yli näe, eikä autot näe sitä.

kesäinen reittikuvaus talvisesta lenkistä

Reitiltähän sai sitä mitä halusi; intervalli-harjoitusta. Reitillä oli kaksi hanki osuutta, joissa pyörää joutu kantaan/työntään ja silloin sai sykkeen mukavasti ylös. Tasasilla pätkillä syke sitten laskikin sopivasti seuraavaa rypistystä varten. Ainoa harmi vaan että selkä alkoi jo toisella kieroksella muistuttaan olemassa olostaan. 3. ja 4. kierros menikin sitten ajeleskellessa.

Onse ihme homma, selkä kestää ajaa 600km lenkin ja välillä ns. täysilläkin, mutta juoksua eikä ryttyytystä kestä. Onhan sitä tietty sopivaan pyörään sijoitettu euro jos toinenkin, toisinkuin juoksuun tai maastopyörään. Eli selkä ei ole esteenä LEL:n ajamiseen. Eikä oikein repunkaan kanssa pyöräily ole kovin suositeltavaa. Taas on sitten sijoitettava euro tai kaksi sopivaan kuljetussysteemeihin. Pari takalaukkua on jo koitettu, ja parempi versiokin jo loppuun kulutettu. Pitää tässä talven aikana hankkia ainakin uusi takalaukku. Malli on jo tiedossa, mutta suomalaisista liikkeistä sitä ei vaan saa. Maahantuova liike ei edes vastaa sähköposteihin. Tue tässä sitten kotimaista pienyrittäjää. No visa vaan vinkumaan nettikaupassa.

Jokunen kuva lenkiltä, kun selkää joutu leppuuttaan.

Feltti (arkipyörä) sai aerokiekot lenkin aikana.

Hitaasti hyvä tulee

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin hieman jo kiusasi perjantainen kuntotestin tulos. Kovaa pitäisi mennä välillä. Muttakun ei se sovi minun ruumiin rakenteelle eikä etenkään mielenlaadulle. Ennemmin ajan kauan ja rauhallisesti. Silloin homma on mukavaa, vaikka hauskaahan se on välillä olla henkihieverissäkin. No, kerkiää sitä vaikka huomenna Oulu Winter Cycling Challengessa.

Vajaa kaksi tuntia vietettiin tien päällä, paikoin oli rentous kaukana kun tien kunto ei ollut kovin hyvä jäykkäkeulaisella ajaa.

Sunnuntaipyöräilyä

Tänään sitä luotiin lisää betonia perustuksiin. Normisunnuntain tapaan poljeskelin Haapalehtoon lähtiäkseni pienelle lenkille. Tänään suunnattiin kohti Kiiminkiä, josta olin tiedustellut reitin. Ilmeisesti kelepasi. Varsinainen lenkki oli n.62 km kierrellen Oulun uusia itäisiä lähiöitä; Välikylä, Jääli, Kiiminki. Kyllä sinnekkin on uutta taloa taas rakennettu.

Koska keli oli oikein mukava, lähdin loppuparlamentista suoraan kotio, Kaakkurin kautta kiertäen. Pikkusakkolenkin ja shellille siirtymisen seurauksena täytty 100km toisen kerran tälle vuodelle.

Lenkillä paloi n.3 700 kcal energiaa, mikä näky puntarillakin. 0,8kg läskiä oli kadonnut matkalla, löytäjä saa pitää. Malttais vaan olla syömättä niin tässähän voisi jopa laihtua.

Perusta kunnossa

... mutta katto vuotaa.

Eli tänään lusmuilin töistä ja menin tekemään kuntotestin pyöräergometrillä. Kuntotestissähän poljetaan "kuntopyörällä" siihen asti kun ei enää kykene ja koko ajan seurataan sykettä. Testiä seurasi ammattilaisneitonen, joka lopuksi luki madonluvut.

Peruskestävyys on ilmeisesti kunnossa. Siittä saanee kiittää pitkiä lomamatkoja ja rauhallisia lenkkejä joita on tullut tehtyä jo useampi vuosi. Vauhti- ja maksimikestävyydessä alkoikin syke sitten pomppimaan ilmeisesti siihen tyyliin että välillä sykkeet meni nollaan asti.

Jaksan siis ajaa auringon laskuun, auringon noususta. Kovin kauaksi en kerkiä, mutta ei mulla mikään kiirre olekkaan.

Vakavasti ottaen. Tulos ei ollut yllätys. Tiesin että kovemmat rypistykset (jopa Oulujoen pohjoispuolen tien mäet) aiheuttavat ongelmia etenemisessä. Mutta kun nyt on näyttöä ongelmasta, muunnellaampa joustavaa harjoitusohjelmaa. Näin talvikaudella ei oikein innosta kovat pyörälenkit ulkona, niin koitetaan käydä useammin spinningissä. Lihaskuntohan on jo paranemaan päin, muttei sitä tietenkään ei saa unohtaa. Eli rauhallisten lenkkien (tiistain hitaat ja 08-lenkki) päälle kotosalla punttien kanssa heilumista. Viikolla koitan käydä pari kertaa rykimässä spinningissä ja kerran tekemässä lihaskuntoa. Aikomuksia, saapa nähä miten onnistuu tällä kropalla kun ei lepoakkaan sais unohtaa.

Tuloksista innostuneena päätin lusmuilla lopunki päivän ja lähin ajaan omaa Alakylän tempoa. 30min myöhemmin Alakylässä totesin antaa olla. Kesäisin matka (21km) ajetaan alta 40minuutin eestakas niin eihä sitä nyt nastarenkailla mihinkään pääse (totuus: tällä kunnolla minnekkään pääse).

Kun kerta Alakylässä kerrankin olin talviaikaan napsin muutaman kuvankin. Ja paluumatkalla mentiikin retkeilymeinigillä. Pitää näköjään keksiä parempi paikka GPS:lle kun rintataskussa ollessa tekee ihme mutkia.

Yksi pien asia täs laitto mietityttään. Mullon Polar RS800cx sykemittari, jolla voi mitata kuntotasoa kotioloissa (sängyssä makoillen, mun mieleinen tapa vrt. hikoilu ergometrillä) ja saatu tulos vastaa jotakuinkin VO2max-arvoa, joka on ns. kunnon indikaattori. Nettikeskustelujen perusteella tarkkuus on ollut 1-2 yksikköä. Mulla oli aamuisen mittauksen ja testin tuloksien välissä 17 yksikköä. Onko sitä taas ostettu paskaa, vaikka tuo polarin hankinta kirpasi?

Tuloksiin olisi viellä jopa voinnut helposti vaikuttaa kemiallisten aineiden avulla. Ei niillä tietty norjalaisten astmaatikkojen arvoihin päästä, mutta jotakin vaikutusta olisi ollut. Lekuri on aikoinaan määrännyt nenäsuihketta tämän sortin tapahtumia varten. Kestoreseptillä saatava aine ei ole dopinki-listalla, eri käynnillä saa kyllä kunnon aineitakin kesäisin. Kysy niitä määrätessään ettenhän ole kilpaurheilija?! Hö, minäkö muka?

Ja jos olis pohjalle heittänyt Burana800:n (reseptillä selän takia) niin olisi voinnut aristavasta polvikivusta huolimatta pystynyt vääntään seuraavalle vastukselle.

Krapulapäivä

Ei, ei ole tullut juopoteltua keskellä viikkoa.

Se vaan tuntuu aina hyvän päivän jälkeen tulevan se huonompi päivä. Eilettäin olisi ollut pitempi spinninki tarjolla mutta mitä sitä, ei napsahtanut lähteä. Pyörittelin kuitenkin salille toteamaan että sielähän joku muukin. Puolisen tuntia jaksoin nykiä, ennen kuin alkoi ahdistamaan ja lähin poljeskeleen kotio.

Tänään pitääkin sitten ottaa rauhallisesti, kun huomenna menen kuulemaan totuuden kunnostani eli tekemään kuntotestin pyöräergometrillä.

brevetti-kortti

Palautu viime kesänä käytetyt brevetti kortit ranskan matkaltaan hyväksyttyinä. Mitaleita ei tullut, kun en niitä tilannut. Mutta olempa Super Randounner, nih!

Hyvä päivä

Tänään oli ns. hyvä päivä, ehkä parempi kuin Timolla. Ei edes harmittanut mennä autolla töihin, kun tiesi pääsevänsä toimistolta hetikohta pois.

Työpäivä koostui tänään kenttäpäivästä. Eli päivä täynnä kevyttä löntystelyä ympäri työkohdetta. Mikäs sen mukavampaa palauttavaa harjoittelua. Selkäkään ei alkanut missään vaiheessa muistuttamaan itsestään vaikka useamman tunnin oli jalkojen päällä, ah. Kait se on jotain auttanut kun on malttanut käydä pari kuukautta treenaamassa keskikropan lihaksia. Niin kyllä lekuri kehotti jo toistakymmentävuotta sitten.

Aurinkokin muisti pitkästä aikaa paistaa koko päivän, silloinkin kun oltiin katolla ja kohteen ulkopuolella kierreltiin. Mikäs sen mukavampaa.

Edes päivän aikana tullut sähköposti ei pahemmin fiilistä madaltanut, viestin sisältökun sattui olemaan odotetunlainen. No hieman se madalsi, kun pitää siihen reakoida ennen aamuista palaveria. Mutta kerkeehän sitä.

Illasta vaan tiistain hitaita tanhuamaan. Siin se fiilis vaan parani kun vaan rullaan kohti lähtöpaikkaa. Vaikka ilta kerkesi jo pimeneen, ei se haittaa kun valot toimii. Ja kun just sopivasti sattui vaatetta päälle, niin mikäs sen mukavampaa.

Siinnä se meni ilta kun reippaasti poljeskeltiin pari tuntia Oulun kevyen liikenteen väyliä. Autoilijatkin jopa huomioivat meidän 6-7 hengen varmastikkin näkyvän letkan. Tosin mustan uuden mersun kuski ei ilmeisesti näe edes punaisia liikennevaloja, kun päälle koitti ajaa. Ja kun fiilis oli niin jees ni poljin kodin ohi prismalle piteleen loppuparlamenttiakin. Nelisen kymppia poljeskelin niin siittä nauttien ettei sanotuksi saa.

Mäkitreeniä Oulun malliin

Juna samaan aikaan Jääsalontiellä! 1/7 oli saman kokenut aikaisemmin

Tänään oli, hyvä päivä.