Juhannus suunnitelmat

... män reisille. Enpä sitten ajanut 400+km vaan vaivaiset 160km.

Torstai-illasta osallistuin siis yöpyöräilyyn. Suomen kesä näytti vaan normaalit kelit, eli vettä satoi. Olin vaihtanut uudet jarrupalat taakse. Lähtiessä vaan huomaan että eipä ollut palat ihan kohdillaan. Eli ennen siirtymistä pikainen säätö jarruille.

Sateesta huolimatta lähtöpaikalle kokoontui 97 kanssapolkijaa. Kukaan ei vaan ollut tässä vaiheessa innostunut lähtemään sakkolenkille yöpyöräilyn jälkeen. Itsellä oli mukana vaihtokamppeet joten viellä olin lähdössä. Lyhyen ryhmäajo-opastuksen jälkeen päästiin liikkeelle. Korttelikisamaista (kiihdytys-jarrutus-kiihdytys) ajoa ajeltiin Madekoskelle asti, josta siirryttiin tienreunaan. Sukatkin alkoi jo tässä vaiheessa olemaan märät. Eipä noista "sadesuojista" ole oikein iloa jos oikeasti sataa, roiskeilta jotenkuten suojaa. Saatiinpa nauttia todellisesta pyöräilykelistä (= sadetta ja vastatuulta, tosin lämmintä oli eli ei ihan brevetikeli) Muhokselle asti. Oli muuten melekosen pitkät jonot tällä kertaa, ei samanlaisia jonoja ollut maaliskuussa kun paikalla käväsin.

Munkkikahvien aikana sadekkin taukosi, vähäksi aikaa. Tyrnävän pottupelloilla saatiin taas nauttia sateisesta kelistä. Mutta nyt saatiin tuuli selän taakse ja paineltiinkin ~35kmhn vauhtia menemään. Limingan pelloilla tavattu pysähtyä ihailemaan keskiyön aurinkoa, ei näkynyt tällä kertaa mutta ohi mennyt juna töräytti kuitenkin torvea, kaippa kuski on meidät aikasemminkin jo huomannut. Yöpyöräily on kait jo 12 kertaa ajettu, ite vaan 3-4 kertaa.

Maalissa haiskahtikin sitten ikävän maukkaasti grillimakkara, pari makkaraa menikin kevyesti. Se vaan satoi edelleen. Kukaan keltä kysyin, ei innostunut lähtemään sakkolenkille. Siittäpä sain sitten itsellekkin hyvän tekosyyn olla lähtemättä. Ja muka olen lähössä enklantiin polkemaan, ja pikku sadetta välttelen.




Eipä siin, pyörä kyllä rahisikin jo siihen malliin että tarttis kait ketjut ainaskin rasvata. Ketjuthan rasvaan jokaisen sadelenkin ja/tai 500km välein. Eli lenkkipyörästä kerran viikkoon. Näytti kuitenkin just ketjut rasvatessani että saa taas ketjut vaihtaa, eikait noilla ole vastakuin 3000km ajettu jos sitäkään. Tahtoo olla nuo välitykset perseellään kun alla on maantiepakalla varustettu takakiekko, tahtoo mennä ketju ristiin :/

Joku (ha ei kukaan!) saattaa kysyä noista välityksistä. Edessä cännärissä on nyt 36 ja 46 piikkiset rattaat. LEL:liä varten taidan vaihtaa 36:n 34:een; siellä on enemmän mäkiä eikä väsyneenä jaksa muutenkaan voimalla vääntää. Yöpyöräilyssä oli takana 11-23, breveteillä 12-28. Isommankin laittaisin, jos menis ilman takavaihtajan vaihtoa. Breveteillä ei kuitenkaan tarvi paljoa yli 40kmh:n polkea, enemmän kaipaa kevyempiä välityksiä. Näillä nyt mennään, syteen tai saveen tai jotain.

Juhannuksena oli tarkoitus ajella Kemistä Aavasaksalle katteleen yöttömän yön aurinkoa, muttakun cännäri rahisi pahasti ja v-tti sade niin jätin sen kotio ja otin mukaan feltin ajatuksella käydä ajelemassa mehtäteitä. Mut pashat, sato vettä niin ei viittinyt lähtä sotkemaan. No, ensi viikonloppuna rankaistaan vetelehtimistä, toivottavasti. Vapaata on kuitenkin järjestetty perjantaiksi ja maanantaiksi ...

Se rullaa sittenkin

On tässä ollut hieman hiljaiseloa. Joustavaan harjoitusohjelmaan ilmaantui lepojakso. Ei ole tullut lenkkeiltyä sitten sunnuntain 08-lenkin, tiistain hittaillekkaan saannut itseään.

Onhan tuota tullut jo 5700km poljeskeltua, silloin tulee yleensä semmonen tauonpaikka. Aikasemmin se on kyllä ollut syssymmällä. Tosin, kelit muuttu aika syksyisiksi helteitten loputtua. Nytkään ole "kuin" 14°C ja aurinkoista.

Ja saihan tuossa maanantaina pösönkin kotio, niin tartti saada se ajokuntoon. Pari iltaa se otti kun rauhassa laitteli jarrut ja muut osat paikoilleen. Mutta nyt sillä pääsee rullaileen Nallikarin rantapulevartilla ja torinrannassa haba ulkona :)

Jossakin välissä vaan tarttee tankonauha kietassa paikalleen. Mutta minkä värinen? Musta ei oikein sovi (kaapelinkuoretkin pitäs vaihtaa), valkoinen sotkeentuu; punainen vai sininen? Satuloita ei ole tarjolla kuin valkoisia ja mustia (no, 180eur maksais puoliksi punainen tai sininen satula, loppuosa mustaa). Sinimustat kumekset olis, mutta vain 23mm leveenä (pistosuojauskin heikko, ei oikein sovellu arkipyörään) ja nuo nykyisetkin 32mmt pitää ensin ajaa loppuu. Noh, onneksi tuo varmaan pöllitään ennenkuin kerkiän millekkään.

Niin, jos joku haluaa sinkularungon, niin täältä saa noutaa Tunturi retkisuperin pois, lisää vaan penkki ja kiekot niin on toimiva peli. Lokarit kyllä pidän itellä, mutta mukaan tulee alkuperäiset lokarit ja tarakkakin. Satulatolppakin on jossain tallessa.

Huomenna häätyy kuitenkin hypätä pyörän päälle. Olis joka juhannuksen aikainen Yöpyöräily täällä Oulun seudulla. Viime vuona osallistui 100 pyöräilijää, tälle vuodelle odotetaan enemmän. Siirsivät lähdönkin pesäpallostadionille. Ja kun on hieman tyhmä, kyselin seuraa sakkolenkille. Ja ilmeisesti tarttis sitten polkassa makkaransyönnin päälle Iihin aamukahville, Yli-Iin kautta.

Normijuhannuksena olen tavannut poljeskella Kemiinkin. Mut hokasin tuossa, että enhän minä jääkkään nyt lomalle, kun jokin tapahtuma on vasta heinäkuun lopussa. Jääköön sitten ajamatta tältä vuodelta, ei tuo 4:n oikeastaan pahemmin innosta.

Kesäinen 600km rypistely

Harjoittelu tiivistyy, enää ei ajella keveitä 200km lenkkejä. Matkat pitenee 28.7 lähentyessä. No, ei sentään enää tästä taida pidentyä paljoakkaan.

Viikonlopun ohjelmaksi tuli 600km brevetti. Tarkoitus oli käydä ajamassa matka Hellsingissä, mutta ei kait sitä sinne mennä jos ei ole pakko eli sponsoria. Viikolla käytiin tiivistä kirjeenvaihtoa reittiä suunnitellessa. Kriteerit reitille oli: uusia teitä, vähän 4,8 yms isoja teitä, syöttöpaikkoja sopivin välein.

Jäsen Korhonen pyöritteli reitin pohjoiseen, muuten hyvä mutta 4-tietä Kemiin. Ei kiva. Vastaehdotukseski laitoin reitin Pihtiputaalle, joka saikin kannatusta ja valittiin reitiksi. Ainoa vaan etten tarkistanut kokonaan reittiä GT-kartasta ja googlestakin (street view, kätevä työkalu näissä hommissa) vain pikaisesti. Reittiopasta tehdessä löyty n.25km pätkä soratietä. Pikaisella pyörityksellä löyty reitti Iisalmelle, jossa isoimmat tiet (27, 88) olisi 25kmh matkavauhdilla myöhään illasta tai aikasten aamusta.

Kun reitti oli katsottuna ja opas tehtynä, pyörän kimppuun. Pyörän pistin työpajassani (aurinkoiselle parvekkeelle, hikituli askarrellessa) telineelle. Kun on ainut varma pitkä lenkki ennen LEL:liä niin pistin kiinni lopullisen varustuksen testiä varten ja kävin huoltokohteet läpi mukana kulkevalla työkalulla. Kiinni meni testiä varten lokarit ja lamppu. Hieman piti säätää etulaukun asentoa ja lampun kannattimen kulmaa pajavasaralla että valo näytti tien pintaa.

Fiksuinta tietenkin oli hieman säätää penkin asentoa näin viimetingassa. Penkki painoi hieman lyhyemmillä matkoilla niin siirsin hieman taakse -> alkoi keulimaan -> laskin suoraan -> ei riittävästi niin hiero ihoa rikki matkan varrella. Muuten oli mukavammassa asennossa nyt, pitää hieman nokkaa viellä laskea, että saa hiertymisenkin loppumaan.

Perjantai sitten himmailtiin ja tankkailtiin hieman hiilareita vai mitä ne on. Edelleenkin ihmetyttää pussin kyljessä oleva maininta kahdesta pasta-annoksesta, riittänyt kuin yhdelle aterialle vaikka jatkoin salaminpaloilla. Hyvää kuitenkin oli. Himmailun eli erittäin kevyen pyörittelyn suoritin taas torinrannan suuntaan, jossa nautiskelin jäätelötötterön ja yhden ohrapirtelön, kun sattui olemaan tuttuja juhltatunnelmissa yhdellä niistä monista patioista. Loppuillan napostelin ja tarkistin sääennusteen; lauantaina ukkoskuuroja, sunnuntaina kuivaa, lämpöä 10...20°C.

Lauantaina kello kerkesi jopa pirahtamaan 5 jälkeen lähdön merkiksi. Puuroa ja muuta evästä kitusiin ja varusteet päälle ja lähtöpaikalle (tuiran TB) aamukahville.

 

 

 

TB:ltä kurvailtiin Siikajoen Salelle. Välillä tipautteli vettä, mutta muuten oli kuivaa.

 

 

 

 

Siikajoelta ajeltiin Paavolan kautta Alpualle. Matkalla aurinko alkoi paisteleen ja tunnelma nousi. Mitä nyt hieman ratkettiin ryyppäämään. Alpuan kyläkauppa on sitten suljettu, mutta pihalla oli kuitenkin hyvä vähentää varustusta kelien mukaiseksi.

 

 

Alpualta jatkettiin mukavia pikkuteitä pitkin Haapavedelle. Matkalla alkoi ikävästi pilviä kertymään päälle ja jouduttiin tarkistamaan varustusta. Kuivana kuitenkin päästiin ABC:lle tyhjentämään lounasbuffetin padat (myöhästyttiin n.5min niin eivät enää täydentäneet eikä kalaa riittänyt kuin yhdelle).

 

Sitä yleisesti pitää Pohjanmaata tasaisena, mutta lähtö Haapavedeltä oli tosissaan vauhdikas, alamäessä mentiin parhaillaan 70kmh! Viime vuonna Paljakan seudulla ei 70kmh rikkominen onnistunut. Alamäen päässä pidettiin pieni tuumaustuokio. Olis pitänyt lähteä kohti Ylivieskaa ja sateita vääntämään. Koska mahdollisuus ACP:n järjestämälle salaiselle kontrollille on häviävän pieni, muutettiin reitti kohti Nivala. Sen verta rivakkaa toimintaa oli etten huomannut ennenkuin Nivalassa polarin hukanneen GPS:n, joten jäljen perusteella sitten lennettiin pyöräilyn sijasta.
Nivalassa pysähdyttiin nauttimaan reissun ensimmäinen pelkkä kahvi+munkki annos, seuraavalle taukopaikalle ole kuin 50-80km.

2 minutes to midnight

 

 

 

Nivalassa taivas näytti siltä että kohta sataa, ja saman kait totesi kahvipaikan pitäjät kun markiisin rullasivat suojaa. Mitä sitä nyt hulluja, ohi se sade menee ja lähettiin jatkamaan matkaa. Ei päästy 5km:iä ennenkuin alkoi satamaan, kunnolla tällä kertaa. Pysähdyttiin sitten laittamaan sadevarustukset päälle. Siinnä pukiessa kohdalle pysähtyi vanhenpi volvo. Olivat huomanneet että yksi juomapullo oli jäännyt ja kuski lähti tuomaan sitä. Hyvää palvelua Nivalan Nesteellä.

Ennusteissa oli luvattu paikallisia sadekuuroja. Tämä paikallinen jonka alle oli sitten 100km halkaisijalla oleva paikallinen sade. Matkalla saatiin ihastella salamointiakin, välillä ihan kohdillakin. Iisalmen suunnalla kyllä jylisi jokin muukin, kun koko taivas oli välillä kirkas.

Ajeltiin sitten sateessa Pyhäjärven ABC:lle piteleen sadetta, ja syömään. Hlökunta kävi pariin kertaa tarjoamassa pöytäämme ruokaa, jonka joku muu oli tilannut, ihme puuhaa.

Klo 23 aikaan aiottiin jatkaa matkaa, muttakun satoi edelleen aika rankasti, niin päädyttiin jäämään viellä kahville kun sulkemisaikaan pitäs olla jo "kuivaa".

Sade oli sadesuojista huolimatta onnistunut kasteleen kengät täysin. Mutta tähänkin osaa jo varautua. Ennen matkan jatkumista jalkaan laitoin (tyhjät) leipäpussit. Pysypä sukat kuivina kun Kiuruvedelle poljettiin. Muut kuivat kamppeet ei valitettavasti pysyneet kuivina. Sade ei ennusteista huolimatta loppuneet. Kiuruvedellä päätettiin pitää yötauko ja otettiin huoneet moottorimajasta.

Harmi vaan että tuli juotua riittävästi kahvia ja virittäydyttyä valvomiseen. En saannut nukuttua kuin pätkittäin. Asiassa ei tietenkään auttanut paikallinen nuoriso, joka koitti päästä tuuletusikkunan kautta viereiseen kebabbipaikkaan. Heh, olisivatpa tajunneet kurkata ensin nurkan taakse, missä pyörät majaili ikävän heikosti lukittuna.

 

 

 

 

Kun pyörät nyt oli tallessa, lähdettiin kohti Iisalmen aamiaskattausta. Pyörää pakatessa huomasin taakkatelineen kiinnityksen löystyneen, pitääpä koittaa muistaa LEL:ssakin tarkistaa kiinnittykset yötaukojen yhteydessä. Saatiinkin ajella mukavassa aurinkoisessa säässä, hieman vaan oli viileetä (eikä kosteat vaatteet mitään auttaneet) niin piti tuulitakkikin ottaa koekäyttöön.

Iisalmessa parkkeerattiin ensin Nesteellä, mutta kun paikallisella ABClle oli tullut randounneretar meitä tapaamaan niin siiryttiin sinne aamubuffetille. Aamiaisen lomassa tuli tarkistettua bussiaikataulut, pari tuntia tarttis ootella ennen bussin lähtöä, nääh jaksa oottaa; poljen kotiin.

 

 

Iisalmesta lähdettiin Oululaisittain vuoristoetapille, kohti Pyhännän Puolenvälin baaria. Monesti on tämäkin tie auton ratissa ajettu ja suunniteltu pyöräilemistä maisemien takia. Ja nyt ajetaan. Harmi vaan että huonosti nukuttu yö alkoi painamaan. Jäi sitten baarin munkkikattauskin tallennetamatta kun piti torkut ottaa sateen loppumista odottaessa. Hyvä tuuri tällä kertaa, kuurokesti sopivasti torkkujen ajan, miten kauan, tarttee kysyä joltakin muulta. Matkalla koin vuoden ensimmäisen rengasrikon. Kerinnytkään ajaa kuin puolet vuoden kilometreistä.

Kuvassa ollutta vihreetä kasaa ihmeteltiin, zoomi paljastaa sen olevan päältäajettava ruohonleikkuri tms.

 

Pyhännältä siiryttiin jo tutuille teille ja poljettiin Kestilään viimeiselle ruokakattaukselle. Aiheutettiin sitten paikalliseen grilliin ruuhkahuippu, paikalliset joutu kerrankin odotteleen vuoroaan kun kokki teki meille annoksia. Syöpötellessä harkittiin loppureittiä, pitäs kehittää n.20km mutka aikasempien oikaisujen takia. Muhoksen suunnalla näytti olevan tummia pilviä ja Limingassa kirkasta. Joten lähdettiin kohti Liminganportin munkkeja, onne sen verta hyviä että kannattaa sinne polkea.

 

Ja mikäs Liminkaan polkiessa, kun reitille sattuu yksi parhaimista Oulun seudun pikkuteistä; Lännen tie. Eikä vanha nelostiekään mikään huono pätkä ole. Munkkeja ei vaan enää ollut kuin yksi jäljellä. Jokin tauti kait iskenyt, niin jätin munkin ja kahvin väliin, ei mene enään alas. Onneksi matkaa on alle 50km jäljellä.

 

 

 

 

Limingasta lasketeltiin hyvinkin rauhallista tahtia maaliin, onhan meillä reilusti aikaa viimeiselle etapille, kolmisen tuntia. Sen verta kuitenkin "kiirettä" oli että ennen klo 21 pitäs keritä jonkin kaupankohdalle hakemaan palautusjuomaa ;) Sellaseksi sattui Sohjanantien shelli, jonka ole ennen tuominnut suljetuksi paikaksi; ei näköjään ollut.

Maaliin päästiin Pateniemen shellille hieman 22 jälkeen, reilu 39h meni ajelessa rauhalliseen tahtiin. Rankempi sade hidasti matkaa n.3h mutta eipä tuo haittaa, kun tunti jäi viellä käyttämättä.

Shelliltä otin loppuleiman lisäksi sipsituubin ja valuin kotosalle toipumaan. Oluenkin kerkesin juoda ennenkuin sammuin. Aamusta puhelin koitti herätellä töihin, en lähtenyt, ei tällä kunnolla. Puntarilla kuitenkin jaksoin käydä, kilo oli lauantaisen mittauksen jälkeen kadonnut, vaikka sitä koitti parhaansa mukaan estellä.



Polarin mukaan kului 6700kCal (korjaus 13400kCal, jäi lauantain kalorit laskematta) ja nousua oli n.2000m. Harmi ettei GPS toiminut Haapavesi-Nivala välillä niin jäi se huippunopeus tallentumatta. Pyörän mittarin mukaan ajonaikainen keskinopeus oli 27,3 kmh ja renkaat pyöri 22h39min.

Varusteista ei jäännyt paljoakkaan käyttämättä; windstopper lakki ja silkkihanskat. Eli taitaa olla siinnä se paketti sitten.

Mitä opimme reisusta; en mitään. Tauoilla jo hieman pidemmistä puhuttiin. Ehkä se varmistui että lähden LEL:n ns. full value customer:ksi eli käytän kaikkia palveluita ja mahdollisimman lähelle 116h aikarajaa.